Hae
Colour Outside the Lines

Muutama kaunis ajatus keholleni

Halusin tänään kehua kehoani ja siksi tässä tulee muutama kaunis ajatus keholleni.

Mun keho on kestänyt paljon.

  • Kaksiviikkoisena minulta leikattiin nivustyrä.
  • 7-vuotiaana leikattiin nivustyrä toiselta puolelta.
  • 14-vuotiaana jouduin leikkaukseen, kun umpisuoleni tulehtui.
  • 18-vuotiaana odotin esikoistani ja synnytin hänet päivälleen täysiaikaisena.
  • 26-vuotiaana kilpirauhaseni toiminta muuttui niin pahaksi liikatoiminnaksi, että se piti leikata kokonaan pois.
  • 28-vuotiaana jouduin hätäverillä leikkaukseen, koska munanjohtimeni repesi. Kohdunulkoinen raskaus huomattiin vasta ambulanssissa ja silloin oli jo kiire.
  • 29-vuotiaana sain keskenmenon.
  • 30-vuotiaana olin taas raskaana ja synnytin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Sitä ennen olin monta viikkoa vuodelevossa.
  • Näiden lisäksi olen ollut monesti tiputuksessa, hengitellyt lisähappea astmani takia, kärsinyt masennuksesta ja kipuillut fibromyalgiani takia.

Olen laihtunut ja lihonut useita kertoja. Oikeastaan koko aikuiselämäni olen jojoillut painoni kanssa ja se näkyy varsinkin vatsassani.

Tänään kuitenkin haluan sanoa keholleni kiitos ja anteeksi. 

Kehoni on kulkenut mukanani koko elämäni. Se on nähnyt niin hyvät kuin huonot päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Ja se on edelleen tässä.

Vatsani ei ehkä ole sileä tai litteä, jalkani ovat täynnä selluliittia ja käsivarsissani on allit, mutta rakastan kehoani, koska se on kestänyt kaiken.

Minä olen edelleen minä vaikka näyttäisin erilaiselta kuin kymmenen vuotta sitten tai vaikka en näyttäisi enää tältä kymmenen vuoden päästä. Olen edelleen se sama ihminen ja tämä sama keho kantaa minua edelleen silloin.

Kehoni on kaunis tällaisena ja vaikka haluankin muokata sitä, ei se tarkoita sitä, ettenkö rakastaisi itseäni tällaisenakin.

Minun kehoni on minun temppelini, kuten sanotaan. Minä olen vihdoin tarpeeksi vanha ja tarpeeksi viisas rakastamaan kehoani ehdoitta.

Muutama kaunis ajatus keholleni

Muutama kaunis ajatus keholleni

Kehoni yllättää minut usein sillä kuinka paljon jaksan. Vaikka tuntuu, että olen jo fyysisesti ihan loppu, jaksan silti vielä pitkälle.

Ja ehkä se onkin juuri se ajatus, joka usein estää meitä tekemästä sitä mitä haluaisimme. Se, ettemme usko pystyvämme johonkin, pitää meidät kaukana niistä tavoitteista joita meillä ehkä olisi ilman rajoitteita.

Minä sanon tänään, ja myös huomenna, keholleni rakastavani sitä. Sano sinäkin. Muutama kaunis ajatus keholleni pitää sen käynnissä.

Rakastathan sinäkin kehoasi? 

 

LUE MYÖS: 

TÄLTÄ MINÄ NÄYTÄN JA SE ON OKEI

MIKSEN OSAA USKOA ITSEENI TARPEEKSI? 

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *