Hae
Colour Outside the Lines

Rakas Antti Tuisku, tulisitko tyttäreni rippijuhliin?

Meillä kuunnellaan melkein päivittäin Antti Tuiskua ihan jokaisen perheenjäsenen toiveesta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Mä en voinut ennen sietää Antti Tuiskua.

Muistan, kun lukiolaisena katsoin Idolsia ystäväni kanssa joka viikko hänen sohvallaan ja ystäväni oli ihan rakastunut Anttiin. Valehtelematta hän oli ihan varpaitaan myöten ihastunut. Joka viikko hän äänesti Anttia sillä pari euroa maksavalla tekstiviestillä ja voi sitä surun ja murheen päivää, kun Antti ei voittanutkaan.

Idolsin jälkeen Antti esiintyi Kuopiossa yhdellä nuorisotalolla. Liput olisi maksaneet ehkä kaksi euroa. En mennyt, koska en ymmärtänyt ystäväni Antti-hypetystä. Antti ei vedonnut muhun millään lailla.

Kunnes erosin poikaystävästäni ja kuuntelin Antin En halua tietää repeatilla. Yksin. Raskaana.

Silloin varmaan rakastutin myös vatsassani olevan vauvan Anttiin. Koska olin 18 ja saanut juuri ajokortin, ei ollut mitään hienompaa kuin ajella yöt ympäri kaupunkia ja huudattaa musiikkia niin kovaa kuin auton kaiuttimet antoivat vaan periksi. Koska olin raskaana, olin minä aina kuskina äidin BMWllä ja näin ollen päätin musiikin. Aika usein musiikiksi valikoitui En halua tietää.

Vauva-aikana meillä soi Antin Tyhjä huone. Olimme kahdestaan ja lauloin vauvalle Antin mukana. Vauva kirkui koliikkiaan usein lauluni yli, mutta minä jatkoin. Autossa vauva huusi kaikki matkat, paitsi jos kaiuttimista kuului Antti Tuisku ja musiikki oli tarpeeksi kovalla.

Siitä eteenpäin Antti Tuisku on soinut joka ikisessä meidän elämän vaiheessa. Melissan ensimmäisenä jouluna meillä kuunneltiin Antin ensimmäistä joululevyä. Joka ikinen marraskuu meillä popitetaan Antin versiota Marraskuu-biisistä. Niin on tehty jo viimeiset 12 vuotta. Juuret julkaistiin Melissan ollessa 4-vuotias. Sen levyn jälkeen kävimme katsomassa Anttia ekan kerran livenä laivalla. Ja taidettiin muuten käydä sen jälkeen joka ikisellä risteilykeikkakiertueella kerran.

Ekoilla laivakeikoilla Antti esiintyi pienellä lavalla. 

Onnellinen 4-vuotias Melissa ja ystävämme Heidi odottamassa Antin keikan alkua. 

Heidi hakemassa Antilta nimmaria 2009. 

Kaunis kaaos-albumi sai minut uskomaan siihen, että vielä joskus joku rakastaa minuakin. Antti Tuisku sai minut näkemään, että kyllä se aurinko risukasaankin paistaa. Rakkaus on-biisiä popitettiin autossa, kotona ja mummilassa yötä myöten 8-vuotiaan Melissan kanssa.

Kun Peto on irti julkaistiin, se oli meistä niiiin outo ekalla kerralla, mutta siltikin niin nerokas. Jo toisella kuuntelukerralla se alkoikin kuulostaa hyvältä ja siitä tuli varmaan kaikkien aikojen kuunnelluin biisi meidän perheessä. Tuossa vaiheessa meidän perhe oli kasvanut kahdella henkilöllä ja rakastutimme myös mieheni ja pikkusiskon Antti Tuiskuun.

Myöhemmillä laivakeikoilla Antille rakennettiin lava promenaden päälle.  

2013 oltiin laivakeikalla Melissan kummitädin kanssa ja Melissa osti muistoksi Antti Tuisku-pipon. 

Melissa hakemassa nimmaria 2016 sillä samaisella lavalla, jolla Antti oli monta vuotta aiemmin esiintynyt. 

Vieläkin nerokkaampi oli Antin Anatude-albumi. Sitä on luukutettu jo monta vuotta ja jopa meidän 3-vuotias osaa laulaa joissain lauluissa mukana. Nyt kuuntelemme Valittua kansaa kiljahtelemalla riemusta ja haukkomalla henkeä.

Olemme Melissan kanssa käyneet katsomassa Anttia ehkä kymmenisen kertaa. Kerran olen käynyt katsomassa Anttia ilman Melissaa ja muistan elävästi sen klubikeikan, jolla oli varmasti alle 50 ihmistä. Olemme myös käyneet risteilyillä, joilla Antti on esiintynyt ja viimeisimmällä meillä oli Promenade-hytti, josta näki suoraan lavalle. Olisittepa nähneet lapsen riemun siinä vaiheessa! Kerran olemme myös nähneet Antin Matkuksessa eli meidän paikallisella ostarilla esiintymässä. Näiltä lavoilta on ollut suunnattoman pitkä matka stadikalle, mutta niin se Antti vaan teki sen.

Kiitos Antti sinulle, että olet ollut tukenamme kaikessa. Me olimme Melissan kanssa kahdestaan ensimmäiset yhdeksän ja puoli vuotta ja ne vuodet olisivat olleet todella paljon synkempiä ilman sinun musiikkiasi.

Olet tuonut päiviimme valtavasti iloa ja valoa. Olet ollut mukana, kun olemme tunteneet suunnatonta surua ja kun elämässä kaikki on mennyt pieleen. Olet myös ollut mukana elämän suurimmissa iloissa ja onnen hetkissä. Teinillä on ollut muutama hankala vuosi, mutta aina kun Antti Tuisku soi teinin huoneessa, tiedän meidän selviävän tästäkin.

Olemme seuranneet uraasi alusta asti ylpeinä siitä mitä kaikkea olet saavuttanut. Samalla olemme itsekin kasvaneet ja minun vatsassani En halua tietää-biisiä kuunnellut pieni vauva on kasvanut rippikouluikäiseksi nuoreksi.

Meidän kesä huipentuu tänä vuonna Bailantaihin, mutta 

tulisitko Antti ennen sitä Melissan rippijuhliin? 

2 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    En itse ymmärrä tätä Tuisku-juttua ollenkaan ja varsinkin uudempi tuotanto on makuuni turhan seksuaalista, mutta jotenkin tämä postaus kosketti niin paljon.

    Ja voi tuota Heidin hupparia 😀 Nähdessäni kuvan muistin sen ajan, kun noita myytiin kaupoissa ja minusta tuo oli niin hieno silloin.

  2. Susanna / Colour Outside the Lines kirjoitti:

    Moikka! Ja kiitos kommentistasi.

    Heidikin rakasti tuota hupparia yli kaiken.

    Nämä musiikkimakuasiat on juurikin niitä, jotka jakavat mielipiteitä. Ihanaa kuulla, että postaus kuitenkin kosketti <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *