Hae
Colour Outside the Lines

Tältä minä näytän ja se on okei

Halusin kertoa teille rehellisesti miltä elämäntaparemontti näyttää. Tältä minä näytän tällä hetkellä. En itse pidä ulkoisen olemukseni jokaisesta kohdasta ja voin myöntää sen ihan julkisesti. Oon 155cm pätkä ja painan 83,5kg eli painoindeksi on tällä hetkellä 30-35 mikä tarkoittaa merkittävää ylipainoa.

Vielä viime kesänä painoin 10 kiloa enemmän ja silloin olin painoindeksin mukaan vaikeasti ylipainoinen, jota oikeasti olinkin. En kuitenkaan tunne, että painoindeksi määrittää sitä ihannepainoa tai mun arvoa ihmisenä.

Nimittäin vaikka mä laihtuisin vielä 20 kiloa tämän hetkisestä painostani, olisin painoindeksin mukaan silti 63,5 kiloa painavana lievästi ylipainoinen. Painoindeksiä katsoen, olisin normaalipainoinen vasta painaessani alle 60 kiloa, joka on mun kropassa aika vähän.

Oon painanut joskus alle 60 kiloa. Teininä painoin 45 kiloa ja silloinkin tunsin olevani lihava. En oikeastaan muista ikinä tunteneeni itseäni laihaksi vaikka peilistä olisi näkynyt joskus sopusuhtainen ja hoikka kuvajainen. Siltikin jokin kohta kehossani on minua ärsyttänyt. 

Täytän tällä viikolla 35 ja sen näkee rypyistä kasvoillani. Mä oikeastaan pidän niistä, koska ne kertoo eletystä elämästä. 

Olen viimeiset 16 vuotta jojoillut painoni kanssa ja se näkyy kehossani selvästi. Minulla on raskausarpia joka puolella kehoani. Niitä on käsissäni, takapuolessani, jaloissani, rinnoissani ja varsinkin vatsassani. En puhu muutamasta pienestä raskausarvesta vaan niiden armeijasta. Jos et usko, kurkista kuvat postauksen lopusta. 

Painoni jojoilu alkoi, kun odotin esikoistani ja lihoin raskauden aikana paljon. En tietenkään heti synnytysen jälkeen saanut kaikki kiloja pois. Aloitin myös pian tämän jälkeen työn kaupan kassalla, joka tarkoitti paljon istumatyötä ja tosi vähän liikuntaa. Kassalla suklaat ja muut herkut houkuttelivat minua koko päivän, joten työpäivän jälkeen tai tauolle ostin usein herkkuja. Olin esikoisen kanssa kaksin, joten osaksi söin myös, koska ei ollut muutakaan tekemistä. 

Lihavuus on tuonut mukanaan muitakin terveysvaikutuksia kuin ylipainon. Minulla on aina ollut yliliikkuvat nivelet, mutta nyt ylipaino painaa lantion niveliä ja minulla on usein lonkka niin kipeä, että on vaikea liikkua. Tämä on inhottava vaiva, koska se saattaa iskeä vaikka kesken kauppareissun ja sitten könkkään kaupasta kotiin. Iän myötä minulla on todettu myös niskanikamissa muutoksia. Yksi niskanikama on ulontunut ja minun pitäisikin muistaa tehdä useammin harjoitteita, ettei niskaani koskisi. 

Minulla todettiin kymmenisen vuotta sitten kilpirauhasen liikatoiminta, jonka takia olin jossain vaiheessa jopa vankina omassa kodissani. Asuin kerrostalossa, jossa ei ollut hissiä ja en pystynyt kävelemään portaita, koska se aiheutti liikaa sydämen tykytyksiä. Minun piti välttää leikkausjonossa ollessani kaikenlaista fyysistä rasitusta ja niinpä vanhempani toivat meille ruokaa ja auttoivat minkä pystyivät. Onneksi pääsin nopeasti leikkaukseen ja olo alkoi helpottaa sekä pääsin eroon sydänlääkityksestä. 

Hyvä puoli liikatoiminnassa oli, että painoni putosi kuin itsestään kymmenen kiloa. Minulla oli koko ajan nälkä, söin kuin hevonen, mutta silti paino vain putosi. Huomasin kuitenkin pian leikkauksen jälkeen, että jos jatkan samalla tavalla syömistä, lihon ne menetetyt kilot takaisin. Silloin aloitin ensimmäisen elämäntaparemontin. 

Laihduinkin parissa vuodessa yli kolmekymmentä kiloa ja painoin loppuvaiheessa 60 kiloa. Se touhu meni kuitenkin niin hulluksi, etten tehnyt mitään muuta kuin laskin kaloreita. Ei se ollut elämää.  

Nyt siitä on melkein seitsemän vuotta aikaa, kun laihdutin. Ja olen lihonut uudelleen. Tiesin niin käyvän, koska en enää orjallisesti laskenut kaloreita ja lopetin liikkumisen. 

Olen myös tässä välissä kokenut kohdunulkoisen raskauden, synnyttänyt lapsen ja selvinnyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Otin myös ehkäisyksi hormonikierukan, jonka jälkeen painoni nousi vauhdilla. En enää ehkä valitsisi hormonikierukkaa vaikka onhan se sinänsä ollut helppo ehkäisykeino. 

Olen vuosien varrella oppinut rakastamaan kehoani sellaisena kuin se on, koska tiedän miten paljon se on käynyt läpi ja mistä kaikesta se on selvinnyt. 

En ehkä vieläkään pidä käsivarsistani tai alleistani, vatsamakkaroistani tai niissä olevista lukemattomista arvista, paksuista reisistäni tai varsinkaan kaksoisleuastani, mutta ne ovat osa minua ja voin vain itse tehdä töitä, että ne miellyttäisivät minua itseäni enemmän. Kenenkään muun ei tarvitse minun vartalostani pitää, riittää kun itse olen siihen edes jollain lailla tyytyväinen. 

Vaikka vihaan käsivarsiani, käytän kesäisin lyhythihaisia ja hihattomia toppeja. Vatsamakkarani ja reiteni työnnän korkeavyötäröisiin bikinihousuihin ja menen rannalle, jos siltä tuntuu. Ja kaksoisleuastani huolimatta hymyilen kuvissa ja julkaisen niitä sosiaalisessa mediassa. En siloittele kuviani, koska en halua tuoda lisää paineita kenellekään näyttää tietynlaiselta. 

Kaikki me ollaan ihania juuri sellaisina kuin ollaan. 

Mun vatsa ei ole sileä eikä tule koskaan olemaankaan. Mulla on kaksi napaa kohdunulkoisen poistaneen tähystysleikkauksen jäljiltä ja sekin on ihan okei. Arpi saattaisi silottua, jos olisi pienempi maha, mutta nyt oon ”äiti, jolla on kaksi napaa” kuten lapset pienempänä sanoivat.

Vatsallani on myös tosi iso arpi teiniajoilta muistuttamassa umpisuolen poistosta. Leikkaushaavan tikit aukesivat ja arpi levisi. Ihoni ei myöskään muuta väriä takaisin vaan arpi punertaa edelleen viisitoista vuotta myöhemmin. Hieman alempana minulla on myös piilossa kaksi arpea nivustyrien poistosta lapsuusajoilta ja kaulalla näkyy arpi siitä, kun kilpirauhanen poistettiin. 

Ne ovat osa tarinaani enkä voi niitä muuttaa. Siksi kannan niitä ylpeydellä. Tältä minä näytän ja se on ihan okei. 

oletko sinä tyytyväinen painoosi? 

 

 

LUE MYÖS: 

ALOITETTIIN KETOVALMENNUS

MUN SUHDE LIIKUNTAAN NYT JA AIEMMIN

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

9 kommenttia

  1. Helmi kirjoitti:

    Tää oli ♥

  2. Marjaana kirjoitti:

    Ihana Susanna. Juuri sellaisena kuin olet. Ihana sisäisesti ja ulkoisesti.

  3. Nadine kirjoitti:

    Itse asiassa en ole. Se ei nyt suorastaan liity numeroon (en omista vaakaa, joten en edes tiedä, mitä painan). Mulle on tullut viime puolen vuoden aikana viitisen kiloa ylimääräistä, jotka haittaa jokapäivästä elämäni. En mahdu vaateisiin ja päätä särkee jatkuvasti. Minä en tiedä miten nämä kaksi asiaa korreloi toistensa kanssa, mutta migreenini pahenee joka kerta, kun painoni nousee edes hieman. Joten nyt pitää nosta vähän liikunnan määrää, että saan sen pelästysrenkaan pois vyötäröstäni.

  4. Nadine kirjoitti:

    Jos nyt puhutaan ihan vaan kehonkuvasta, ei painostani, niin kaikki on ihan OK. Viime vuonna olen törmännyt self love zone -haasteeseen (Veera Biancan toimesta lähti liikkeelle muistaakseni, https://viaperasperaadastra.com/2020/08/12/self-love-zone-haaste/), harmi ettei se levinnyt blogeissa laajemalle. Asia ei ole lainkaan yli- tai alipainossa. Ihmiset ovat kaikki erilaisia, ja kaikenkarvaisia kompleksia on turhan paljon. Olisi ihan suotuisa, jos normaalin kehonkuvan raameja laajentaisi jonkin verran sisältämään meitä kaikkia, ei pelkkiä IG kuviin muokattuja vartaloita.

    • colouroutsidethelinesblogi kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi!

      Tuo on kyllä jännä miten erilailla jokaisen keho reagoi painon heittelyihin, kuten sinua vaivaavat päänsäryt todistavat.
      Kiitos vinkistä, täytyypä käydä tutustumassa tuohon haasteeseen. Veera Bianca on ihana.

      Toivottavasti päänsärkysi helpottavat!❤

  5. Jenni kirjoitti:

    Olet ihana! Toi hymy ?? Mä oon lihonut viime vuosina paljon, nyt oon n. 164/84 kun vielä 10 v. sitten painoin alle 60. Tähän on kaikenlaisia syitä. Mutta vaikka oon aina ennen ollut hoikka, jopa tosi hoikka (30-v. asti painoin n. 50 kg, nyt oon 44) niin ei mua haittaa ? Mä en oo koskaan liikkunut (kun ei oo ”tarvinnut” ja lapsesta asti vihannut liikuntaa, kiitos koulun ?) mutta nyt mä liikun! Ja elän terveellisesti! Ihan huippua ?

    Ainoo mikä ahdistaa tällä hetkellä on se, kun oon siis ihan nuoresta aikuisesta asti kärsinyt IBS:stä ja refluksitaudista, niin ne on nyt vähän pahentunu ylipainon myötä. Tosi tarkka saa olla mitä syö, muuten turpoan aivan hulluna ja on sit sen myötä kaikkea hengitysvaivaa ja kipua ? Hoikkana se ei niin haitannut. Silloin vaan nauratti kun minä 50 kg näytin tiettyjen ruokien jälkeen kuin oisin ollut 9. kuulla raskaana. Löysiä, venyviä vaatteita ja esim. rintsikoita vain toppimallina joutunut käyttämään aina, ettei satu.

    • colouroutsidethelinesblogi kirjoitti:

      Kiitos ihanista sanoistasi❤

      Mulla on kans IBS ja saa kyllä oikeasti olla tarkkana mitä syö tai saa viettää yön vessanpöntöllä. Mulla myös selvästi iho reagoi vääriin ruoka-aineisiin.
      Mullakin tämä vaiva puhkesi ylipainon myötä, en tiedä helpottaisko, jos laihtuisin.
      Ja ei oo mitään niin hirveetä kuin kiristävät rintaliivit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *