Seitsemäs päivä koronakaranteenia
0
Viikko omaehtoista karanteenia takana.
Mä en siis ole viikkoon ollut livenä minkäänlaisessa ihmiskontaktissa oman, samassa taloudessa asuvan, perheen lisäksi.
Uusi viikko alkoi ja maanantai toi mukanaan uudet koulutehtävät jokaiselle meistä, poislukien tietenkin Vivia. Bean kouluhommat saatiin helposti pois alta, jonka jälkeen lapsia alkoi selvästi nyppiä toisen naama ja he tappelivat ihan koko päivän.
En ole laittanut ekaluokkalaista enää vuosiin päiväunille, mutta tänään laitoin molemmat lapset päivälevolle rauhoittumaan ja miettimään kuinka toista kohdellaan kauniimmin. Siinä samalla sain hetken hiljaisuuden, jota oikeasti jo tarvitsin tämän kaiken keskellä.
Vaikka meillä on yleensä yhdessä tosi hauskaa ja tykätään puuhata yhdessä asioita, kyllä viikon tiivis yhdessäolo näkyy arjessakin. Kun kukaan ei pääse ketään pakoon hetkeksikään, niin vähemmästäkin toinen ärsyttää.
Me pidettiin se pieni hiljentymishetki, jonka jälkeen kaikilla oli taas kivaa. Saattaapa siis olla, että alamme pitää hetken hiljaisuuden, vaikka edes vartin, useamman kerran viikossa. Tekee varmasti hyvää.
Ollaan syöty kohta pakastin ja jääkaappi tyhjäksi. Nyt on muuten oikeasti hyvä aika tyhjentää se pakastin kaikesta sinne survotusta ja sillä pidentää kauppareissujen väliä. Me syötiin muun muuassa pakastimeen joskus päätyneitä Lindströmin pihvejä, jotka tuntuivat olevan ekaluokkalaisen herkkua.
Käytiin pienellä happihyppelyllä iltapäivällä, joka kuitenkin loppui tosi lyhyeen, koska pienin hyppäsi kuomilla suoraan vesilätäkköön ja valitti märkiä sukkia. Palattiin sitten sisälle katsomaan Pikku Kakkosta, mutta onneksi se pienikin happihyppely teki hyvää.
Illalla iloitsin CMoren tulleesta Rimakauhua ja rakkautta-sarjan uusimmasta ja viimeisestä kaudesta.