Hae
Colour Outside the Lines

Miksi kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa?

Toisten kiusaaminen on yksi aihe, jota kukaan ei haluaisi kohdata. Ei työpaikalla, koulussa eikä varsinkaan päiväkodissa.

Meidän ensi viikolla 4 vuotta täyttävä Vivia on ollut päiväkodissa jo useamman vuoden. Aiempaa kokemusta päiväkodeista meillä on tietysti jo kahden vanhemman lapsen osalta.

Aiemmin en ole kohdannut päiväkodissa kiusaamista vaan Vivialla on ollut kivaa ja kaikki ovat leikkineet yhdessä. Nyt kuitenkin, kun palasimme päiväkotiin viiden kuukauden tauon jälkeen, Vivia on vähän pudonnut porukasta. Hän on useamman kerran sanonut, ettei hänellä ole ystäviä – toteutunut pelko, joka hänellä oli päiväkodin jatkuessa.

Yksi ihana ystävä Vivialla on päiväkodissa, mutta tämä tyttö on siellä pienillä tunneilla ja näin ollen he näkevät toisiaan vain muutamana päivänä viikossa.

kiusaaminen päiväkodissa

Olen aiemmin ajatellut, että Vivia ei vain ole löytänyt sellaista omaa paikkaa vielä pitkän tauon jäljiltä, kun hän on valitellut aamuisin, ettei päiväkodissa ole kavereita tai ettei sinne ole mukava mennä. Kuitenkin aina, kun menen hakemaan, minua vastassa on iloinen lapsi, jolla on ollut tosi kiva päivä eikä konflikteista ole tietoakaan.

Kuitenkin muutama viikko sitten lähtiessämme päiväkodilta kuulin, kun muutama muu lapsi ilkkui sitä, että Vivialla oli rattaat, joihin hän meni istumaan. Myös sanaa vauva käytettiin. Meillä on päiväkotiin matkaa reilu kilometri, joka on väsyneelle 3-vuotiaalle aika pitkä matka kävellä sekä aamulla että iltapäivällä. Tämän takia käytämme edelleen rattaita eikä minun mielestäni siinä ole mitään väärää. 3-vuotias ja 4-vuotiaskin kun on vielä aika pieni.

Koska olimme jo ulkona portista, en tähän millään lailla reagoinut siinä hetkessä. Vivia ei asiaa tainnut edes kuulla. Mainitsin tästä hoitajille kuitenkin seuraavana päivänä ja sanoin, että me tulemme jatkossakin kulkemaan rattailla, joten olisi kiva, ettei siitä tarvitsisi kuunnella ilkuntaa muilta lapsilta.

Luulin, että kiusaaminen oli vain sen kerran juttu, mutta ilmeisesti eilen oli päiväkodissa jotain tapahtunut. Vivia nukkui huonosti, jonka näin jälkikäteen oletan johtuneen siitä, että hänellä oli mielensä päällä jotain, josta ei uskaltanut sanoa. Hän oli aamulla allapäin, kun olimme lähdössä päiväkotiin ja kertoi surullisena, ettei hänen kanssaan haluta leikkiä ja ettei hänellä ole ystävää. Se yksi ainut ystävä kun ei tänään päiväkodissa olisi.

Juttelimme muusta päiväkotiin mennessä ja mieli jo vähän parani, kunnes pääsimme päiväkodin portille. Vivia tunnisti jo kauempaa, että kaksi hänen ryhmänsä tyttöä on kiikkumassa ja ensimmäisenä aidan takaa kuului

Vivia tuli. Vivia ei ole meidän ystävä. 

Tämä sai lapsen hiljaiseksi ja surulliseksi sekä särki minun sydämeni. Vivia on tosi sosiaalinen ja haluaisi olla kaikkien ystävä, mutta hänet torjutaan jo ennen kuin hän edes ehtii päiväkodin portista sisään. Kävelimme tyttöjen ohi hoitajan luo, joka ohjasi Vivian sisähommiin. Vivia juoksi sisälle edeltä, koska oli ilmeisesti innoissaan, että pääsi pois ahdistavasta tilanteesta.

Minä kuitenkin jäin hoitajan luo ja kerroin edeltävästä tilanteesta, jossa kaksi muuta tyttöä oli meille huudellut. Ajattelin, etten halua pahoittaa Vivian mieltä tästä asiasta yhtään enempää ja luultavasti päiväkodin hoitajalla on enemmän auktoriteettia näihin lapsiin kuin minulla, joten siirsin tilanteen hänelle.

Menin Vivian perässä sisälle ja pian tytöt tulivat hoitajan kanssa pyytämään anteeksi. Toivon, että asia on sillä käsitelty eikä Viviaa enää päiväkodissa kiusata.

Kiusaaminen on kuitenkin mun mielestä aihe, josta ei voi ikinä puhua liikaa. Sitä tapahtuu ihan joka paikassa ja ne käytösmallithan opitaan jo lapsena, oli se sitten kotona tai päiväkodissa.

Niitä klikkejä kun tyttöjen keskuudessa syntyy aina ihan pienestä pitäen ja joku jää aina valitettavasti ulkopuolelle. Kuitenkin pienet lapset voivat vielä oppia käyttäytymään kauniimmin toisiaan kohtaan, kun näihin asioihin puututaan ja kerrotaan miksi toisia ei saa kiusata. Kiusaaminen kun voi jättää elinikäiset henkiset (tai pahimmassa tapauksessa) fyysiset arvet.

Tein tästä aiheesta heti tapahtuneen jälkeen IGTV-videon (klikkaa tästä niin pääset katsomaan sen!), jossa kerroin tapahtuneesta ja sainkin muutamilta seuraajilta viestejä heidän omista tai lasten kokemuksista. Kiusaaminen on jotain mitä tapahtuu liian paljon eikä se lopu, jos me ei tehdä asialle jotain. Jos teidän lapsia kiusataan päiväkodissa tai koulussa, ottakaa yhteyttä päiväkotiin tai kouluun ja kertokaa tilanne niin kuin se on. Jos tämä meidän tilanne jatkuu yhtään pidemmälle niin minä aion ihan kylmänviileästi pyytää päiväkotia olemaan yhteydessä kiusaajien vanhempiin.

Sain yhdeltä Instagram-seuraajaltani muistutuksen ihanan konkreettisesta esimerkistä, jolla kiusaamista voi demonstroida lapsille hyvin.

”Ota valkoinen paperi ja rytistä, tallaa, leikkaa, tee mitä ikinä itse sille haluat. Kun olet valmis, suorista se ja tee siitä taas yhtä ehjä kuin se oli ennen aloittamaasi tuhoamista.”

Eihän se paperi enää palaa ennalleen. Eikä palaa se kiusattukaan.

 

Onko sinua kiusattu joskus tai oletko ollut itse se kiusaaja?

LUE MYÖS: 

Tiedätkö miltä koulukiusaaminen tuntuu? 

Treffiasu elokuulta

Me päästään Janin kanssa harvoin keskenämme treffeille. Siis viettämään aikaa oikeasti kahdestaan ilman lapsia. Yleensä niinä hetkinä me mennään elokuviin, syömään tai molempiin.

Viime kuussa käytiin Joensuussa ensin keilaamassa ja sitten syömässä. Jani on kotoisin Joensuusta ja siellä asuu edelleen suurin osa hänen suvustaan, joten meillä on yleensä Joensuussa aina lapsenvahti (eli mummi) valmiina, kun mennään sinne.

Joensuussa elokuussa ollessamme kesä oli jo lopuillaan, mutta ei kuitenkaan ollut vielä kääntynyt syksyksi. Koska ajattelin illalla olevan kylmä, laitoin jalkaan sukkahousut.

Elokuun ilta oli kuitenkin tosi lämmin ja sukkahousut olivat selvästi liikaa. Kärsinkin tästä virheestäni vielä viikkojen päästä, koska jostain syystä sukkahousut hankasivat sisäreiteni vereslihalle.

Tästä Gina Tricotin kesällä alesta ostetusta mekosta tuli muuten luottovaate helteillä. Se oli ihanan kevyt ja ilmava, joten se ei puristanut, hangannut tai hiostanut. Ainut mikä harmittaa on, että kaikki muut värit oli myyty jo loppuun tämän löytäessäni, koska muuten olisin ostanut sitä joka värissä enkä olisi koko kesänä muuta käyttänytkään.

Mekko: Gina Tricot

Kengät: Skopunkten

Takki: Noisy May

Laukku: Marimekko