Kerroin viime keväänä käyneeni papa-kokeen joukkoseulonnassa, johon sain kutsun täyttäessäni 35 vuotta.

Vastaus tuli takaisin hyvin hitaasti ja siinä oli muutoksia, joiden takia sain ohjeen mennä puolen vuoden päästä ekasta testistä uuteen tarkastukseen.

Aloin saada tuntemuksia jo kesällä, että kaikki ei ole ihan kunnossa ja aavistin, että vastaus ei tule puhtaana takaisin vaikka hoitaja näytettä ottaessaan mua rauhoittelikin. Mua siis ihan fyysisesti sattui ja kirveli käydä pissalla ja paikat ei tuntuneet omilta.

Kuten arvasin, vastaus ei tullut takaisin puhtaana. Mulla oli patologin mukaan havaittavissa vahva SIL eli syövän esiaste, jonka takia seuraavaan näytteenottoon KYSin naistenpolille olisi hyvä päästä kuukauden sisällä.

Lähettävä lääkäri oli kuitenkin kirjannut mun lähetteeseen, että aikaväliksi riittää pidempikin aika ja että löydös on ollut lievä SIL. Tässä lääkäri teki selvästi virheen, josta aion tehdä hoitovirhekantelun. Mulla muuten on jotenkin tosi huono tuuri aina lääkäreiden kanssa, koska oon kerran aiemminkin tehnyt kantelun mua hoitaneesta lääkäristä ja saanut siitä korvauksiakin. Siitä enemmän myöhemmin.

Sain kutsun KYSille kolposkopiaan (kirjeessä ei mainittu toimenpidettä, luki pelkkä aika) joulukuun puoleen väliin, muttasen ajan jouduin siirtämään, koska me oltiin kotona koronakaranteenissa. Onneksi seuraavan ajan sain jo heti tammikuun alkuun. 

miten kolposkopia eteni? 

Menin paikalle vähän pelonsekaisin tuntein, koska paikat oli tosi kipeet ja hellät, joten tiesin, ettei ainakaan parannusta ole tapahtunut. Lääkäri oli mukava ja pahoitteli kovasti, että lähete oli kirjoitettu väärin ja en ollut päässyt aiemmin hoitoon. 

Hän myös kertoi, että olisi ollut hyvä ottaa särkylääkettä ennen paikalle menoa. Tämä voisi varmaan lukea kutsukirjeessä. Olin nimittäin itse ajatellut, etten ota mitään lääkkeitä, etten ainakaan sillä vaikeuta hoitoja (joskushan lääkkeet on kielletty). Paikallispuudutusta tässä toimenpiteessä en saanut. 

Lääkäri kyseli vähän taustatietoja, tämän hetken oireita ja fiiliksiä. Paikalla oli lääkärin lisäksi kaksi hoitajaa. KYS on opetussairaala, joten paikalla on usein enemmänkin porukkaa. Esimerkiksi synnytyksessä mulla oli mukana lääkäriopiskelija, joka sai varmaan ikuiset traumat (heidän pitää kuulemma osallistua opiskeluiden aikana vähintään yhteen synnytykseen). 

Kun esitiedot oli katsottu läpi, mua pyydettiin riisumaan housut ja menemään tutkimuspöydälle (vai onko se tuoli missä ollaan jalat levällään). Lääkäri katsoi ensin alkutilanteen ja kertoi heti näkevänsä verestävän alueen, jonka olin tuntenut itsekin jo pitkään. 

Kolposkopia tarkoittaa kohdunsuun tähystystä. Kun lääkäri oli tutkinut valolla paikat, hän katsoi vielä kohdunsuun, munasarjat ja kohdun sisäpuolelta ultraäänellä. Tätä sain seurata itsekin näytöltä. Siellä ei näkynyt ultralla mitään erikoista, joten siirryimme seuraavaan vaiheeseen. 

Ensin hän värjäsi kohdunsuun limakalvot etikkaliuoksella. Liuos kirveli todella paljon. Se tuntuikin ehkä inhottavimmalta kohdalta koko tutkimuksessa. 

Koska etikkaliuos ei välttämättä värjää perusteellisesti kaikkia infektoituneita kohtia, värjättiin toiseksi vielä jodiliuoksella. Näiden jälkeen lääkäri alkoi repiä (kyllä, repiä) näytepaloja eri kohdista. Minulta hän otti kolme eri koepalaa ja viimeisestä kohdasta hän joutui repimään useamman kerran, koska pala ei meinannut irrota. Tämä kohta voi tuntua jostain kaikista epämukavimmalta, koska limakalvoja kirjaimellisesti revitään rikki. 

Viimeisenä lääkäri vielä poltti repimäkohdat kiinni, ettei verenvuotoa tulisi liikaa ja ettei tulehdusta syntyisi. 

Millainen kolposkopia oli kokemuksena?

Eihän se nyt mukavin kokemus ollut, mutta joskus naisena on tällaisia asioita tehtävä. Mua ei esimerkiksi papa-koe satu, joten en hätkähdä ihan pienestä. Mua ei missään vaiheessa sattunut, joissain kohdissa tuntui epämukavalta. Vertaankin aina kaikkia toimenpiteitä siihen, että olen synnyttänyt alakautta ilman puudutusta, joten mikään ei voi sattua niin paljon. 

Hoitajat kyseli vähän väliä, että olenhan kunnossa ja muistutti hengittämään. Kun toimenpide oli ohi, he käskivät istumaan nousemisen jälkeen istumaan paikallaan hetken, ettei ala heikottaa tai pyörryttää. 

Kävin alapesulla ja sain siteen, koska vuotoa voisi olla vielä muutamia päiviä. 

Lääkäri kertoi, että lähettää näytteet kiireellisenä (2 viikon kiireellisyys) eteenpäin ja että minuun ollaan yhteydessä KYSistä. Sain kotihoito-ohjeet ja pääsin lähtemään. 

Kuinka asiat kolposkopian jälkeen etenivät? 

Mulla kesti jälkivuotoa muutamia päiviä, ehkä noin neljä. Runsasta vuoto ei ollut missään vaiheessa. Alapesu piti tehdä joka wc-käynnin yhteydessä niin kauan kuin vuotoa on, jolla pyrittiin estämään tulehdukset. Mitään tulehduksia en onneksi saanut. 

Sain vastaukset Kantaan aika tasan kaksi viikkoa käynnin jälkeen. Silloin myös soitti KYSiltä lääkäri, joka kertoi tulosten edelleen oleva vahva esiaste (HSIL) ja seuraavan vaiheen olevan sähkösilmukkahoito, jolla poistetaan infektioituneet alueet paikallispuudutuksessa päiväkirurgian puolella. Toimenpiteen jälkeen pääsee siis kotiin. 

Ajan sain sähkösilmukkahoitoon helmikuun loppupuolelle eli kolposkopiasta LOOP-hoitoon menee aikaa noin puolitoista kuukautta mun kohdalla. 

Sähkösilmukkahoidon pitäisi onnistua yhdellä kertaa, mutta eihän siitä tietenkään tiedä. Yleensä se kuitenkin hoituu yhdellä käynnillä. Sen jälkeen muutoksia seurataan kahden vuoden ajan KYSin naistenpolilla, jonka jälkeen voi palata takaisin siihen viiden vuoden välein joukkoseulonta-rytmiin, jos muutoksia ei ole.

Terveyskirjaston mukaan vahvojen esiastemuutosten syöpäriskiksi on arvioitu 12% ja siksi on hyvä, että ne on huomattu ajoissa, jolloin syöpä ei pääse kehittymään. Lääkärikin painotti minulle, että puhutaan syövän esiasteesta eikä syövästä, koska esiaste ei ole kehittynyt vielä eteenpäin. Tämän takia hoitoon pitäisikin päästä nopeasti, koska hoitamattomana syöpä pääsee kehittymään. 

Millainen fiilis nyt on? 

Mua ahdisti tämä asia koko viime vuoden, koska tunsin, ettei kaikki ole hyvin. Nyt fiilis on kuitenkin ihan hyvä. Asiat etenee koko ajan ja lääkäri tuntui olevan ihan hyvillä mielin puhelimessa LOOP-hoidon toimivuudesta. Olen myös kuullut hyviä kokemuksia LOOP-hoidosta muilta. 

Haluan kertoa teille täällä ihan avoimesti tän koko prosessin ihan jo siksi, että kun itse yritin etsiä tietoa asiasta, oli se tosi vaikeaa. Mun mielestä asiasta pitäisi puhua paljon avoimemmin vaikka ymmärrän, että nämä on ehkä vähän liian henkilökohtaisia asioita joillekin. 

Kerron myös LOOP-hoidosta, sen etenemisestä ja seuraavistakin vaiheista myöhemmin kevään aikana. 

Onko sulle tehty kolposkopia tai onko sun papa-kokeessa ollut muutoksia? 

TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE AIEMPIA POSTAUKSIA  SYÖVÄN ESIASTEEN ETENEMISESTÄ: 

Sain papa-kokeen tulokset

Papa-kokeen tulokset yllättivät huonolla tavalla

Nimeni on Susanna ja kävin eilen Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa näytelmän Nimeni on Susanna.

Tämä oli oikeasti hauska sattuma ja hieman naurahdin, kun luin näytelmän nimen. Näytelmän ensi-ilta oli eilen ja olipa kiva käydä taas teatterissa pitkästä aikaa.

Mistä nimeni on susanna kertoo?

Kuopion kaupunginteatterin sivuilla näytelmää kuvaillaan näin:

”Nimeni on Susanna” on lempeä draama neljän eri-ikäisen naisen välisestä vankasta ystävyydestä. Se antaa arvon pitkille ja suvaitsevaisille ystävyyssuhteille, muttei kaunistele niiden mutkikkaita ja ärsyttäviä ulottuvuuksia.

Jos ystävyys ei koskaan maistu kirpeältä tai happamalta, eihän se elämää olisikaan. 55-vuotias hauska, fiksu ja menestynyt toimittaja Susanna sairastuu Alzheimeriin.

Tanskalaisnäytelmä kysyy, mitä toisen eteen on lopulta valmis tekemään. Mihin ystävyksien keskinäisen lojaliteetin pitäisi venyä, mihin se saa venyä.

Merenranta on oleellinen osa tapahtumien maisemaa. Näytelmä sijoittuu sekä nykyaikaan että naisten yhteiseen menneisyyteen, saman meren mainingit taustalla.

Inhimillinen haavoittuvuus koskettaa, vaikka tilanteissa voi nähdä paljonkin koomisia sävyjä. Kaiken keskiössä on kuitenkin naisten välinen kiintymys ja luottamus.

Esityksestä huokuu armollisuutta, lämpöä ja mustien virtojen yli kantavaa kepeyttä. Kotimatkalla on helppo hengittää ja hyväksyä elämän arvaamattomuus.

Tekee mieli kilauttaa vanhoille, kiireisiin kadonneille ystäville: Hei eikö olisi kiva tavata ja päivittää elämäämme?

Kuva: Kuopion Kaupunginteatteri

Mitä itse pidin näytelmästä?

Näytelmä oli viihdyttävä ja piti otteessaan koko parituntisen. Näytelmän teemat koskettivat, välillä vähän naurattivat ja välillä melkeinpä itkettivät.

Naisten välinen ystävyys tuli hienosti esille ja näyttelijät selvästi itsekin liikuttuivat vuorosanoistaan välillä. Susannaa näyttelevän Riina Björkbackan roolisuoritus oli aivan upea ja välillä tuntui kuin hän oikeasti olisi sairastanut alzheimeria.

Näyttämön lavasteet oli muuten myös kekseliäät ja upeat. Ei voi kuin ihastella teatterissa työskentelevien ihmisten kädenjälkeä.

Kuva: Kuopion Kaupunginteatteri

Olipa muuten oikeasti kivaa käydä taas teatterissa. Yhdeksännellä luokalla meillä oli (ehkä jopa ensimmäisinä ysiluokkalaisina Kuopiossa) K9-kortit, joilla me päästiin eri kulttuuritapahtumiin, kuten museoihin ja teatteriin. Kävimme silloin ystäväni kanssa melkein joka viikko teatterissa ja saatoimme nähdä jotkut näytelmät kymmenisen kertaa.

Teatteriin astuessa muistot tulvivat aina mieleen ja palaan mielessäni niihin hyviin aikoihin.

Teatterissa on niin oma tunnelmansa ja koska olin paikalla yksin, keskityin näytelmään ihan täysillä ilman häiriötekijöitä. Teen nykyään harvoin asioita ihan täysin yksin ja huomasin kyllä nauttivani yksinkin olemisesta. Täytyy varmaan ottaa tämä tavaksi.

Ennen esitystä ja väliajalla tosin törmäsin sattumalta sometuttuun, jonka kanssa oli hauska vaihtaa nopeasti kuulumiset vaikka ei tunnetukaan entuudestaan muuten kuin Instagramin kautta. Hauska miten juttu luisti silti.

Tykkäätkö sinä käydä teatterissa? 

Esitysajat ja liput näet täältä.

TULETHAN SEURAAMAAN MEIDÄN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS: 

Prinsessa Pikkiriikki -näytelmä, joka valloitti meidän sydämet