Olen unohtanut millaista on olla muodikas

Näin mammalomalla tuo on aika osuva kysymys. Aiemmin seurasin muotia aika tarkasti ja ostinkin aina kaupassa käydessäni uuden muodilehden. Mieluiten ulkomaalaisen, koska Suomeen trendit rantautuvat yleensä vähän jälkijunassa.

Vauvan myötä muoti on aikalailla unohtunut. Tänään uutta Cosmoa lukiessani järkytyinkin, kun huomasin hiihtareiden olevan taas muotia. Siis HIIHTOHOUSUJEN! Niiden samojen hiihtareiden, joita silloin reilu 20 vuotta sitten meillä oli jalassa koulussa ja joita vertailtiin kenellä on kivoimman väriset. Minulla oli punaiset ja se oli onnenpäivä, kun sai mustat. Nuo samaiset mustat tänään siellä Cosmossakin näkyivät. Pitää kai mennä kaivelemaan vanhempien varastot läpi, siellä kai ne minun vanhat hiihtarit vieläkin majailevat.

Vauvan ja raskauden myötä (ja sen stressin, jota tunsin raskautta yrittäessä) jotenkin tuo itseensä panostaminenkin unohtui. Valvottujen öiden ja nautitun suklaamäärän jälkeen peilikuva on jotain aivan toista kuin muutama vuosi sitten. Kiloja on se 15 enemmän, josta varmaan viisi kiloa on pelkkiä silmäpusseja. Ei siinä uudet vaatteet tai kiva meikki kauheasti auta, että tuntisi itsensä hotiksi. Eikä se ainakaan auta, että neljävuotias kysyy päivittäin ”Miksi sulla on niin iso maha?”.

Pitäisi siis varmaan tehdä asialle jotain, saattaa joku sanoa. Väsyneenä ei kauheasti tee mieli lähteä lenkille ja helposti kääntyykin sen suklaan puoleen.Minulla on huono itsetunto, sen tiedostan itsekin. Jotenkin se huono itsetunto vielä lisää sitä suklaan syöntiä, koska kun tunnen itseni rumaksi, syön lohtusuklaata, joka lihottaa minua ja sitten tunnen oloni taas huonoksi, koska olen lihava. Loputon kierre.

Toisaalta olen ajatellut asian niin, että koska minulla on pieni vauva, en jaksa stressata ulkonäöstäni kauheasti vaan mieluummin keskityn olennaiseen eli siihen vauvaan. Peilistä siis tulee jatkossakin katsomaan vähän kulahtanut äiti, kunnes vauvan unirytmi vähän muuttuu.

Painoa aion pudottaa kyllä pikkuhiljaa, koska en tunne itseäni itsekseni näin painavana. Minulla on myös odottamassa varastossa kauhea määrä vanhoja vaatteita, jotka eivät luonnollisesti tällä hetkellä mahdu päälle ja joihin haluaisin vielä mahtua. Ehkäpä keväällä liityn johonkin nettivalmennukseen.

Luulenpa, etten niitä hiihtareita vetäisi jalkaan tämän painoisena enkä myöskään 15 kiloa laihempana.