Parisuhde narsistin kanssa teini-ikäisenä jätti elinikäiset arvet

16-vuotiaana olin täynnä elämää ja mulla oli poikaystävä, jonka kanssa oli ihanaa.

En osannut vielä aavistaa, että tästä ihmisestä tulee mun pahin painajainen.

Poikaystävä oli hyvä puhumaan aina asiat niin, että uskoin kaiken olevan mun syytä. Mä olin aina se, joka teki väärin ja hän oli puhdas pulmunen. Ja tottakai mä nuorena ja tyhmänä uskoin kaiken ja rikkoa minut kokonaan.

Poikaystävä petti, jätti ja anoi mua aina seuraavana päivänä takaisin. Tätä kierrettä jatkui kolme vuotta.

Tulin raskaaksi miehen toiveesta, mutta pelkäsin sekä minun että lapsen puolesta. Miehestä oli tullut arvaamaton ja väkivaltainen, Minuun hän ei uskaltanut koskea, mutta esimerkiksi huonekalut saivat kokea hänen raivoaan. Mies vaati aborttia heti, kun  tein posiivisen testin. Siihen en suostunut.

Jälkeenpäin oon kuullut, että miehen suku uskoo mun lopettaneen e-pillereiden syömisen salaa ja hankkiutuneen raskaaksi tahallaan. Ilmeisesti olin vain rahaa vailla vaikka itse tulin selvästi parempituloisesta perheestä. Kun olin raskaana, mies kertoili mun kavereille ja kaikille tutuille, että olin pettänyt häntä enkä mitenkään voinut odottaa hänen lastaan tämän takia. Hän valehteli siis kaikille ihmisille, jotka tunsin vaikka mä olin ollut koko meidän suhteen ajan uskollinen ja hän uskoton.

On-off suhde loppui vasta, kun mä sanoin vastaan ja lopetin yhteydenpidon. Siltikin hän soitteli kännissä mulle ja anoi mua takaisin. Kertaakaan hän ei kysellyt lapsesta mitään. Vaikka kaukana pysyminen oli mun elämän vaikein asia jonka olin siihen mennessä tehnyt, en antanut periksi.

Elämä kaksin ei ollut aina helppoa, mutta se oli turvallista ja ihanaa. Ja mitään muuta mä en lapselleni halunnut.

Olin itse enemmän kuin rikki 10 vuotta. Itkin usein itseni uneen, mutta lapselle en sitä koskaan näyttänyt. Lapsi usein tokaisi ”mulla ei ole isää, on vaan ihana äiti”, jos joku kysyi perherakenteestamme häneltä jotain. Onnellinen ja turvallinen lapsuus niin henkisesti kuin fyysisesti oli se mitä mä hänelle halusin ja sen hän sai. Hän onkin monesti kertonut, että hänellä oli maailman paras lapsuus, joka lämmittää mun sydäntä.

Matkusteltiin paljon, käytiin konserteissa ja oltiin muutenkin aktiivisia. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman mun irtaantumista ihmisestä, jonka pyhin tarkoitus oli tehdä mun elämästä surkeaa.

Nuorempana uskoin, että vielä joku päivä joko karma tekee tehtävänsä tai mies alkaa katua. Karma voitti, mies ei katunut tekojaan edes kuolemansairaana. Mun sydän särkyi miljoonaan palaseen lapsen takia, jonka biologinen isä ei halunnut ottaa yhteyttä edes siinä vaiheessa kun tiesi kuolevansa.

Helppoa meidän elämä ei ole ollut, koska henkiset arvet on mullakin niin syvällä. Yhdessä ollaan kuitenkin selvitty ja oon edelleen sitä mieltä, että tein meidän molempien kannalta oikean ja kaikista parhaan päätöksen katkaisemalla välit ihmiseen, joka ei olisi ollut meille kummallekaan hyväksi.

Lapsi on onneksi saanut miehen kuoleman jälkeen yhteyden pikkuveljeensä, joka syntyi miehen seuraavasta suhteesta hyvin lyhyen ajan mun esikoisen jälkeen. Muuten välit eivät ole vieläkään korjaantuneet ja olenkin juteltu lapsen kanssa siitä, että menetys on heidän, kun eivät halua tutustua. He siinä eniten menettävät.

Haluan kertoa sulle, että vaikka elämä saattaa välillä tuntua siltä, ettei ulospääsyä ole tai ettei elämä voi helpottaa, voi tunnelin päässä olla oikeasti valoa. Mulla kesti 10 vuotta parannella haavat niin hyvin, että olin valmis uuteen suhteeseen, joka korjasi minut loppuun. Tottakai asia tulee sattumaan aina, mutta nykyään elän ihan onnellista ja tasapainoista elämää avioliitossa ihanan ja hellän miehen kanssa. Ja mikä tärkeintä, koskaan mun tai lapsien ei tarvitse pelätä miehen kilahtavan tai satuttavan meitä. 

Muista, ettet oo yksin ❤

TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Miksi hankin lapsen 18-vuotiaana yksin?

Mitä sanoisin 18-vuotiaalle itselleni?

Mun ihana, pieni, rakas esikoinen on jo täysi-ikäinen