Joulun loppumisesta on kohta jo kuukausi aikaa, mutta palaan siihen vielä hetkellisesti tässä ja mahdollisesti muissa postauksessa. Koska seuraavia asioita en voi kertoa ilman, että puhun myös joulusta.

Meille tuli perheeseen eka koronatartunta 8.12 ja viimeinen eristys päättyi 25.12.

Näin ollen korona melkein pilasi meidän joulun. Minun joulun se oikeastaan melkein pilasikin.

Koko tarinahan alkoi siitä, että keskimmäinen jäi kotiin karanteeniin itsenäisyyspäivänä koulussa edellisellä viikolla tapahtuneen altistumisen takia. Hänellä oli ollut jo vaihtelevasti yskää kolme viikkoa ja me oltiin käyty jo kerran aiemmin koronatestissä, joka tuli takaisin negatiivisena ja hän oli jo palannut kouluunkin normaalisti. 

Koska oireita oli, me varattiin testiaika ja käytiin testissä. Samalla testattiin myös minut ja teini, koska meillä oli orastava nuha. Tällä kertaa keskimmäisen testi oli kuitenkin positiivinen ja meidän muiden negatiivinen. 

Käytiin testissä keskiviikkona 10 aikaan aamulla ja vastaus tuli puoli kahdeksan aikaan samana iltana. Melkein samantien miehelle soitti lääkäri, joka kyseli lapsen vointia ja ohjasi yskivän miehen sekä oireettoman 5-vuotiaan testiin. Keskimmäisen eristys laskettiin alkaneeksi itsenäisyyspäivästä, koska hän oli silloin jäänyt kotiin jo karanteeniin eikä uusia oireita ollut. 

Myös 5-vuotias joutui karanteeniin siitä samasta päivästä, koska hänellähän ei tietysti ollut rokotetta. 

Molempien testitulokset tulivat pari päivää myöhemmin positiivisena. Me käytiin teinin kanssa useamman kerran tämän jälkeen testissä, mutta mulla positiivinen tulos tuli vasta viikkoa myöhemmin ja teinillä ei ollenkaan. 

Mun eristys tosiaan loppui vasta 25.12 eli joulupäivänä. Koska me oltiin jo aiemmin sovittu menevämme mun vanhempien luo joulunviettoon, muut menivätkin sinne iltapäivällä ja mä jäin yksin kotiin. Katsoin joululeffan, nukuin päiväunet, söin jouluruokaa ja olin videopuhelun kautta yhteydessä muihin lahjojen avaamisen ajan. Ennen muiden lähtöä me katsottiin Encanto, joka tuli jouluaattona Disney+ ja syötiin riisipuuroa. Meidän joulun yksi ehdoton juttu on riisipuuro aamupalaksi vaikka syödäänkin riisipuuroa kyllä ihan vuoden ympäri. 

Muut olivat jo kauan ennen joulua ihmeissään, että miten mä selviän joulusta yksin. Mä kuitenkin otin asenteen, että joulu ei ole pilalla vaikka mä en olekaan sitä viettämässä muiden kanssa ja oli mulla ihan hauskaakin yksin. Tottakai olisin halunnut olla muiden mukana, mutta ei se joulua pilannut, etten sinne päässyt. 

Enemmän mun joulufiilistä pilasi se, että korona rantautui meille just ennen joulua ja jouduin olemaan monta viikkoa pois töistä. Töistä, joita olin odottanut superpitkään ja hartaasti. Onneksi sain kuitenkin silti oltua hyvin yhteydessä muihin ja pääsin kaupalle vielä muutamaksi päiväksi joulun jälkeen -vaikkakin vain purkuhommiin. 

Oli aika erilainen joulu, jonka tulen varmasti muistamaan vielä pitkän aikaa. 

Oletko sä viettänyt koskaan joulua yksin? 

Tulethan seuraamaan meidän arkea myös Instagramissa @susannakuohula

LUE MYÖS: 

Kananugetit kotona! Helppo ( gluteeniton ja keto ) resepti

Täällä blogissa on ollut viime aikoina tosi hiljaista ja syitä löytyy monia.

Olin taas loppuvuoden töissä Designkavereiden Iloisessa Joulukaupassa ja tällä kertaa sain kunnian toimia vastuumyyjänä. Ihan huippua, kun minua pyydettiin vastuumyyjäksi, koska työpaikka on ihan unelma! Toivottavasti pääsen taas uudestaan töihin sinne pian.

Kesken kaiken työrupeaman meille kotiutui korona keskimmäisen koulusta. Ekana sairastui 9-vuotias, sitten mies ja 5-vuotias ja viimeisenä minä. Teini välttyi taudilta kokonaan, joka on ihan hullua, koska oltiin täällä samassa asunnossa kuitenkin aikalailla 24/7, kun teinin kouluterveydenhoitaja määräsi hänet omaehtoiseen karanteeniin koulun korkeiden tartuntamäärien takia. Hän ei halunnut enää yhtä tartuttajaa sinne lisää.

Me oltiin eristyksessä ja mun viimeinen eristyspäivä oli joulupäivä. Koska joulun vietosta mun vanhempien luona oli jo sovittu ja puhuttu lapsille niin muut menivät sinne ja mä vietin aattona kuusi tuntia yksin kotona. Sen siitä sai, kun koko vuoden toivoin omaa aikaa.

Kirjoittelen oman postauksen koronan oireista, koska varmasti nekin kiinnostaa.

Oon ollut jo ennen tuota tautia ja varsinkin nyt sen jälkeen superväsynyt ja tuntuu, että ihan arjesta selviytyminen vie kaikki voimat. Sen takia olen miettinyt koulun laittamista tauolle ja palaavani opiskeluiden pariin vasta ensi vuonna. Burn out on ollut monesti mielessä, jonkinlainen uupumus varmasti ainakin on menossa.

Kirjoittelin aiemmin syksyllä papa-kokeen huonoista löydöksistä ja pääsin vihdoin tällä viikolla seuraavaan vaiheeseen eli kolkoskopiaan. Fiilikset sen jälkeen oli ehkä vähän huonot, kirjoittelen tuostakin oman postauksen viikonlopun aikana, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa.

Ajattelin nyt tulla kertomaan, että täällä vielä ollaan ja blogikin nyt taas aktivoituu. Instassa mulla on ollut koko ajan aktiiviset stoorit, sinne kannattaa tulla seuraamaan, jos et jo seuraa! Siellä kerron kaikesta yleensä aika reaaliajassa vaikka tänne en aina kaikkea kirjoittaisikaan.

Ja hei arvatkaa mitä? Tänä vuonna meillä on häät (jos tilanne sen toivottavasti sallii).

Muutama syy siis hiljaisuudelle on ollut, mutta nyt en anna niiden enää tulla kirjoittamisen tielle.

Miten sun vuosi on alkanut?

LUE MYÖS:

Papa-kokeen tulokset yllättivät huonolla tavalla

DIY teekranssi ja neljä muuta blogin suosituinta postausta