Hae
Colour Outside the Lines

Pienen ihmisen suuret tunteet

Meidän 4-vuotiaan pienessä päässä jyllää nyt suuret tunteet ja se aiheuttaa meillä tahtojen taistoja joka päivä. Hän on sitä mieltä, että aikuiset on ihan tyhmiä eikä hän haluaisi kotiinsa määräileviä aikuisia ollenkaan. 

Normaalisti meillä asuu ulkoilua rakastava pieni ihminen, mutta tämä talvi ja ulkovaatteiden päälle laittaminen on tehnyt sen, että meille on muuttanut lapsi, joka vihaa ulos lähtemistä. Ulkovaatteiden pukeminen on yhtä taistelua JOKA IKINEN AAMU ja pari päivää sitten päiväkodissakin oli ollut sama homma ja lapsi oli itkenyt vaatteiden pukemista niin paljon, että hoitaja oli lopulta pukenut vaatteet ja menin hakemaan Viviaa juuri, kun he tulivat ulos. Sama itku jatkui tultuani ja Vivia istui hangessa itkemässä sen aikaa, kun kuuntelin päivän kuulumiset. 

Siis näin ei ole ikinä käynyt. Hänelle ei kelvannut syli eikä halaukset vaan ainut keino lopettaa se huuto oli luvata, että mennään kotona suoraan sisälle eikä jäädä ulos. Talvi ei siis selvästikään ole Vivian juttu. 

Kyse kun ei ole edes siitä, että meillä olisi jotenkin väärän kokoiset tai epämukavat ulkovaatteet vaan Vivia vaan vihaa pukea niitä päälle. Onhan niillä toppavaatteilla varmasti aika tönkköä ulkoilu, kun vaatteita on niin paljon päällä enkä nyt itsekään niin kovasti niiden päälle laittamisesta nauti. Meillä oli jo viime talvena havaittavissa haalarin vihaamista, mutta haalari nyt vaan sattuu olemaan se helpoin ja nopein puettava tuon ikäiselle eikä ulkona vaatteiden väliin mene niin herkästi lunta, kun 4-vuotias vielä rymyää maassa. 

4-vuotiaan suuret tunteet on havaittavissa muissakin asioissa. Hän haluaisi itse päättää aivan kaikesta ja esimerkiksi housut ja paita on ihan tyhmiä eikä ollenkaan hyviä vaatevaihtoehtoja päiväkotiin tai minnekään muuallekaan. Olen antanut Vivian nyt päättää tästä asiasta ja hän saakin pukea päälleen joka päivä mekon ja sukkahousut, jos siltä tuntuu. 

Kun suuret tunteet alkavat haitata ruokailua tai muuta elämää, otamme pienen jäähytauon. Joko laitan Vivian rauhoittumaan hetkeksi omaan huoneeseen tai halimme hetken sohvalla ja kysyn onko hänen pienessä päässään liian suuria tunteita. Vivia on jo muutaman kerran sanonutkin minulle, että suuret tunteet ei mahdu hänen pieneen päähänsä.  

Tämä vaihe on varmaan jotain 4-vuotiaan itsenäistymistä, koska nyt on myös tärkeää saada tehdä kaikki itse ja viimeksi Vivia suuttui siitä, ettei saanut parkkipaikalla aukaista itse auton ovea. Usein tämä hänelle sallitaan, mutta kun vieressä on auto, on turvallisempaa, jos me avaamme sen hänelle valmiiksi, ettei satu vahinkoja. Kuulemma tämä on merkki siitä, että hän on pieni eikä iso tyttö, kun ovea ei saa itse aukaista. 

Onneksi päiväkodissa on yleensä hyvä päivä ja nämä kiukkupäivät siellä ovat hyvin harvassa. Kotona suuret tunteet ovat enemmän valloillaan ja Vivia osoittaakin mieltään milloin mistäkin. 

Meillä ei kuitenkaan anneta periksi noin vain ja olen iltaisin ihan poikki siitä taistelusta mitä lapsen kanssa usein käyn. Ihanaa, että lapsella on voimakas tahto ja hän tietää mitä haluaa, mutta kyllä se on välillä aika rankkaa. 

Muistan hyvin tämän vaiheen myös kahden isomman kohdalla. Ja lohduttaudunkin ajatukselle, että tämä on juurikin sitä –vain vaihe.

 

ONKO TEIDÄN 4-VUOTIAILLA LIIAN SUURET TUNTEET PIENESSÄ PÄÄSSÄ?

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS: 

4-VUOTIAAN HAASTATTELU

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *