Hae
Colour Outside the Lines

Kun hyvin käyttäytyvästä teini-ikäisestä tuleekin teiniäiti

Olen katsonut mielenkiinnolla Ruudusta Toisenlaiset teiniäidit-sarjan uusintoja sekä televisiosta MTV:n Teen Mom-sarjaa, koska olenhan itsekin sellainen. Teiniäiti nimittäin.

Minun lapseni on jo kerennyt itsekin teini-ikään ja olen itsekin yli 30-vuotias, mutta se ei muuta sitä faktaa, että sain lapseni, kun olin itse vielä teini-iässä.

Minua ovat aina kiinnostaneet teiniäideistä kertovat sarjat, mutta minun on hyvin usein ollut vaikea samaistua sarjoissa näkyviin äiteihin. Usein sarjoihin valitaan huonosti käyttäytyviä, koulussa huonosti menestyviä äitejä, jotka niin sanotusti tapaavat pohjan tullessaan raskaaksi. Usein heidän vanhempansa ovat hyvin pettyneitä ja surullisia.

Siksi minusta on ihanaa, että Toisenlaiet teiniäidit-sarjassa on monta erilaista äitiä. Hieman kyllä särähti korvaan, kun ensimmäisessä jaksossa yksi äideistä sanoi, ettei äiti voi olla muuta kuin äiti. Miksei muka? Kyllä minä haluan ainakin olla paljon muutakin kuin pelkkä äiti. Ei kai itseään kokonaan tarvitse tai edes pitäisi unohtaa, kun saa lapsen.

Itse olin teininä koulussa ihan hyvin pärjäävä. Todistuksessani komeili useampi ysi, ainakin taide-aineissa ja englannissa. Olin kiltti, avulias, sosiaalinen ja kavereiden ympäröimä. En ollut koskaan joutunut jälki-istuntoon, en pyörinyt huonossa seurassa ja suurimmaksi osaksi tottelin vanhempiani.
Tottakai jokainen teini jollain tavalla uhmaa vanhempiaan ja kyllä minäkin jotenkin pienesti uhmasin. Olin kuitenkin kaikin puolin kiltti. Tein koulun ohella töitä, maksoin itse omat vaatteeni ja kuuluin seurakunnan aktiivisiin nuoriin. Olin esimerkiksi isosena ja ohjasin kerhoa.

Kunnes tein sen yhden asian, jota jokaisen teinin vanhempi pelkää. Tulin kotiin ja kerroin olevani raskaana. Odotin tarkoituksella raskausviikolle 12, ettei kukaan voisi taivutella minua enää aborttiin, jota en halunnut tehdä. Ei vanhempani kyllä varmaan olisi yrittäneetkään, koska tiesivät kyllä kuinka itsepäinen olen. He tiesivät, että kun päätän jotain niin päätäni ei noin vain käännetä. Huolissaan he olivat kuinka pärjäisin, mutta pian huoli vaihtui iloksi ja he auttoivat kaikin tavoin miten vain osasivat.

Siinä olin onnekas, että minun vanhempani olivat todella paljon tukena niin raskaus- kuin vauva-aikana. Ja ovat edelleen, josta olen todella kiitollinen. Ilman heidän apuaan en varmasti edes olisi voinut vauvaa pitää.
Koskaan en ole vauvan pitämistä katunut. En edes nyt, kun siitä vauvasta on kasvanut uhmaava teini-ikäinen, jonka mielialat heittelevät päivittäin. 
Silti toivon, ettei oma lapseni tule kotiin teini-ikäisenä ja kerro olevansa raskaana. Toivon hänen odottavan, kunnes on vakaassa parisuhteessa, on töissä ja omaa vakaat tulot. En siksi, etteikö elämä pienen vauvan kanssa nuorena voisi olla onnellista vaan siksi, että elämä olisi ollut huomattavasti helpompaa, kun olisin hieman odottanut. Silloin minulla ei kuitenkaan olisi juuri tätä lasta, jonka silloin sain. 
En suosittele teiniäitiyttä koskaan kenellekään, mutta en myöskään tuomitse teiniäitejä tutustumatta heidän tarinaansa, tai heihin, ensin.

Oletko sinä teiniäiti tai tunnetko jonkun, 

joka on saanut lapsensa teini-ikäisenä? 

Lue myös tämä postaukseni teiniäitiydestä. 

2 kommenttia

  1. Anonyymi kirjoitti:

    Hei mihin sarjaan viittaat tuolla "tässä uudessa sarjassa"? 😅

  2. Susanna / Colour Outside the Lines kirjoitti:

    Tuohon Toisenlaiset teiniäidit. Pitääpä muokata tekstiä paremmin ymmärrettäväksi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *