Hae
Colour Outside the Lines

2-vuotias Vivia

Vivia täytti eilen kaksi vuotta. 
Kaksi vuotta sitten elimme vauvakuplassa minivauvamme kanssa. Ja kun sanon minivauva, tarkoitan myös sitä. Vauvan mitat olivat syntyessä vain 44,6cm ja 2712g hänen syntyessä rv 37+0. Uusia mittoja en vielä tarkaksi tiedä, koska meillä on neuvola vasta ensi viikolla, mutta kirjoittelen neuvolakuulumiset sitten erikseen. 
Vaippakoosta käytämme vielä Liberon 5 koon vaippoja, mutta 6 paketti odottelee jo kaapissa käyttöönottoa. Käytimme hetken muumivaipoista kokoa 5, mutta meidän hoikkeliinille ne olivat aivan liian isoja. 
Meillä asuu siis nykyään 2-vuotias taapero, joka haluaa tehdä kaiken itse. Välillä hän makaa maassa hakkaamassa käsiään ja jalkojaan lattiaan, koska ei saa tehdä aivan kaikkea ihan itse vaan äiti yrittää auttaa. En yhtään ihmettele, että englanniksi tätä uhmaikäkautta kutsutaan nimellä terrible twos. Huuto alkaa myös, kun kieltää tekemästä jotain mitä ei todellakaan saisi tehdä. Vaikka hyppiä sohvalla.
Niin ja sohvalla pomppiminen on muuten parasta. Tai meidän sängyssä. Tai trampoliinilla, mutta sellaista meillä ei ole. Hän huutaa ”poppii, poppii!” ja hyppii joka paikassa missä se on mahdollista.  
Yleensä kameran nähdessään Vivia laittaa silmät sikkuraan ja hymyilee silmillään. Hän myös jää usein poseeraamaan kuvia otettaessa. 
Vivia osaa jo vaatia tietynlaisia vaatteita päälleen ja valitsemmekin usein kaapista vaatteet yhdessä. Näytän hänelle kahta paitaa, joista hän saa valita mieleisensä. Hän rakastaa roolileikkivaatteita ja esitteleekin niitä kaikille innoissaan, jos saa päälleen vaikka ballerinamekon. 
Vaatteista käytössä on koko 92 ja joistain jo 98. Hihat ja lahkeet joutuu kaikista vaatteista käärimään, koska Vivia on selvästikin perinyt minun lyhyet käteni ja jalkani. Selkäosat jäävät usein lyhyiksi nopeasti eli keskivartalo on taas aika pitkä. Muistan tämän saman ongelman myös bodeissa, koska niissä jäi aina pituus vajaaksi. 
Hiukset ovat alkaneet nyt kasvaa toden teolla ja muuttaneet värinsä ihan erilaiseksi kuin aiemmin. Vielä keväällä hänellä oli ruskeat hiukset, mutta kesäaurinko teki niistä vaaleammat ja punapigmentti alkoi paistaa läpi. Takatukassa on edelleen peikkotakku, joka tulee esille varsinkin nukkumisen jäljiltä. Luonnonkihara ja ohut hius vetäytyy rastalle hangatessaan tyynyä vasten. 
Parasta ruokaa on kasvissosekeitto paketillisella raejuustoa. Ruokahalu on hyvä ja Vivialle yleensä maistuukin ruoka kuin ruoka. Päiväkodissa parhaiten tuntuu menevän alas kasvisruokapäivien ruoka. 
Unirytmi on jotenkin tasaantunut. Iltaisin Vivia menee nukkumaan 20-21 ja herää aamuisin noin 7.30. Hän nukkuu yöt jo osittain omassa huoneessa. Joinakin öinä se onnistuu, joinakin ei. Itse edelleen otan kiinni näitä univelkoja enkä jaksa alkaa väsyneenä tappelemaan nukkumapaikasta. Näin siis nukumme siellä missä parhaiten nukuttaa. Nukkumaan mennessä vieressä pitää olla vauvana saatu pupu, jonka pesulappua hän naplaa. 
Päiväunet nukutaan vielä päivittäin. Vähintään tunti, joskus jopa kolme. Päiväkodissa Vivia yleensä nukkuu reilun kaksi tuntia ja menee kuulemma nukkumaan todella reippaasti. Tästä olen onnellinen, koska Bea jätti päiväunet pois todella aikaisin ja olikin aina iltaisin hyvin väsynyt. 
Puhelimen soidessa Vivia huutaa aina ”UKKI!”. Hän haluaa usein soittaa ukille ja mummille videopuheluita vaikka olisimme nähneet heitä vasta tunti sitten. 
Parasta on Pipsa Possu, muumit ja Mikki Hiiri. Vivia bongaa nämä kolme joka paikasta ja synttäreiksi pyysimmekin näitä hahmoja sisältäviä lahjoja. 
Tauluseinältämme Vivia bongailee aina perheenjäseniä ja huutakin usein ”minä, Pipia!”. Hän osaa myös vaatia itselleen jotain sanomalla minun. Eilen esimerkiksi isosisko söi luumusosetta Piltti-purkista ja Vivia sanoi siskolle heti, että minun, minun. Välillä hän saattaa myös sanoa, että ”Pipian” osoittaakseen jonkin olevan hänen. 
Luonteeltaan Vivia on iloinen, sosiaalinen ja useimmiten rauhallinen, mutta hänellä on myös temperamenttia kertoa oma mielipiteensä. Hän pilailee, että saa muut nauramaan ja hihittelee omille jutuilleen. Vivia rakastaa sitä, että hänelle luetaan kirjaa ja kuuntelee sylissä pitkiäkin satuja. 
Vivia rakastaa piirtää ja huutaakin kynän nähdessään ”piitää, piitää”. Mopot ja koirat kiinnostavat ulkona ja kiikkuminen on lempipuuhaa. Nykyään hän myös rakastaa tehdä hiekkakakkuja ja taputteleekin myös sisällä kaikkia kulhoja sanoen ”ee oo kakku, ee vaa kakku, TATAA!”. 
Ihanaa, kun näin pienelläkin on oma persoona ja on mahtavaa nähdä miten persoona kehittyy lapsen kasvaessa. 

Millaisia 2-vuotiaita teiltä löytyy?

Star Wars-teemasynttärit 1-vuotiaalle

Vivian täyttäessä yksi vuotta pidimme hänelle synttärijuhlat Star Wars-teemalla. Rakastan teemajuhlia ja askartelenkin koristeita aina monta viikkoa etukäteen. Vivian kolmas nimi on Amidala, joka tulee Star Warsista, joten teema oli helppo päättää.
Kodissamme on olohuoneen ja keittiön välissä baaritiski, joka on käyttöön liian korkea, mutta juhlissa se on kiva, kun sen päälle saa koristeita ja pöytätasolle saa tarjolle juhlaruokia. Arkena se vaan kerää romua. Meillä on ollutkin joka juhlissa jonkinlainen koristenauha baaritiskin päällä roikkumassa ja Star Wars-juhliin askartelin nauhan, jossa oli näkyvillä Vivian kolmas nimi.

Vivia ei vielä viime vuonna synttäreistä kovinkaan ymmärtänyt ja juhlat oli enemmänkin meille sekä vieraille. Oli mukavaa, kun sukulaiset olivat kerrankin koolla ja viime vuonna meille pääsikin paljon vieraita. Tänä vuonna vierasluku on huomattavasti pienempi, mutta juhlat ovat varmasti silti hyvin ikimuistoiset.

Teema näkyi meillä koristeissa, serveteissä ja tarjottavissa. Meillä oli tarjolla täytekakkua, juustokakkua, pizzarullia, teemaväreihin sopivia macaronseja ja minimuffinseja. Myös juomat olivat teemavärisiä ja tarjoilimmekin vieraille sekä Yodan väristä limpparia että mehua.
Pienemmille vieraille oli myös kurkkutikkuja ja maissinaksuja.

Teimme kaikki muut tarjottavat itse, mutta täytekakku ja macaronsit olivat Kakkutaiteen Nannan käsialaa. Kakku oli aivan älyttömän hyvää ja siitä riitti todella hyvin kaikille. Ainut ongelma kakussa oli, että meidän huonelämpötila oli niin korkea, että kakun päällä olevat koristeet sulivat todella nopeasti ja kaatuilivat. Onneksi kerkesin kuitenkin saada muutaman kuvan ennen sitä.
Nannan tekemät macaronsit maistuvat yhtä hyvältä kuin Pariisissa maistamani ja niitä on ollut meillä Vivian kaikissa juhlissa ristiäisistä alkaen. Aina ne on tilattu juhlien teemaan sopivissa väreissä. Tämä on kiva perinne, jota varmasti jatkamme monta vuotta.

Onpas muuten outoa katsella tuota omaa ruskeaa tukkaa. Tulee melkein ikävä tuota omaa, luonnollista väriä. Ja Vivia on niin pieni näissä kuvissa, että en kestä. Kohta meillä on jo 2-vuotias taapero.
Tänä vuonna on ihan eri teema ja lupaan kirjoittaa tämän vuoden juhlista tämän vuoden puolella enkä pitkittää kirjoittamista ihan näin kauan.

Onko teillä ollut Star Wars-teemajuhlia?

 

MUISTATHAN SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS: 

RISTIÄISET VAUVAN SILMIN