Hae
Colour Outside the Lines

Miksi kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa?

Toisten kiusaaminen on yksi aihe, jota kukaan ei haluaisi kohdata. Ei työpaikalla, koulussa eikä varsinkaan päiväkodissa.

Meidän ensi viikolla 4 vuotta täyttävä Vivia on ollut päiväkodissa jo useamman vuoden. Aiempaa kokemusta päiväkodeista meillä on tietysti jo kahden vanhemman lapsen osalta.

Aiemmin en ole kohdannut päiväkodissa kiusaamista vaan Vivialla on ollut kivaa ja kaikki ovat leikkineet yhdessä. Nyt kuitenkin, kun palasimme päiväkotiin viiden kuukauden tauon jälkeen, Vivia on vähän pudonnut porukasta. Hän on useamman kerran sanonut, ettei hänellä ole ystäviä – toteutunut pelko, joka hänellä oli päiväkodin jatkuessa.

Yksi ihana ystävä Vivialla on päiväkodissa, mutta tämä tyttö on siellä pienillä tunneilla ja näin ollen he näkevät toisiaan vain muutamana päivänä viikossa.

kiusaaminen päiväkodissa

Olen aiemmin ajatellut, että Vivia ei vain ole löytänyt sellaista omaa paikkaa vielä pitkän tauon jäljiltä, kun hän on valitellut aamuisin, ettei päiväkodissa ole kavereita tai ettei sinne ole mukava mennä. Kuitenkin aina, kun menen hakemaan, minua vastassa on iloinen lapsi, jolla on ollut tosi kiva päivä eikä konflikteista ole tietoakaan.

Kuitenkin muutama viikko sitten lähtiessämme päiväkodilta kuulin, kun muutama muu lapsi ilkkui sitä, että Vivialla oli rattaat, joihin hän meni istumaan. Myös sanaa vauva käytettiin. Meillä on päiväkotiin matkaa reilu kilometri, joka on väsyneelle 3-vuotiaalle aika pitkä matka kävellä sekä aamulla että iltapäivällä. Tämän takia käytämme edelleen rattaita eikä minun mielestäni siinä ole mitään väärää. 3-vuotias ja 4-vuotiaskin kun on vielä aika pieni.

Koska olimme jo ulkona portista, en tähän millään lailla reagoinut siinä hetkessä. Vivia ei asiaa tainnut edes kuulla. Mainitsin tästä hoitajille kuitenkin seuraavana päivänä ja sanoin, että me tulemme jatkossakin kulkemaan rattailla, joten olisi kiva, ettei siitä tarvitsisi kuunnella ilkuntaa muilta lapsilta.

Luulin, että kiusaaminen oli vain sen kerran juttu, mutta ilmeisesti eilen oli päiväkodissa jotain tapahtunut. Vivia nukkui huonosti, jonka näin jälkikäteen oletan johtuneen siitä, että hänellä oli mielensä päällä jotain, josta ei uskaltanut sanoa. Hän oli aamulla allapäin, kun olimme lähdössä päiväkotiin ja kertoi surullisena, ettei hänen kanssaan haluta leikkiä ja ettei hänellä ole ystävää. Se yksi ainut ystävä kun ei tänään päiväkodissa olisi.

Juttelimme muusta päiväkotiin mennessä ja mieli jo vähän parani, kunnes pääsimme päiväkodin portille. Vivia tunnisti jo kauempaa, että kaksi hänen ryhmänsä tyttöä on kiikkumassa ja ensimmäisenä aidan takaa kuului

Vivia tuli. Vivia ei ole meidän ystävä. 

Tämä sai lapsen hiljaiseksi ja surulliseksi sekä särki minun sydämeni. Vivia on tosi sosiaalinen ja haluaisi olla kaikkien ystävä, mutta hänet torjutaan jo ennen kuin hän edes ehtii päiväkodin portista sisään. Kävelimme tyttöjen ohi hoitajan luo, joka ohjasi Vivian sisähommiin. Vivia juoksi sisälle edeltä, koska oli ilmeisesti innoissaan, että pääsi pois ahdistavasta tilanteesta.

Minä kuitenkin jäin hoitajan luo ja kerroin edeltävästä tilanteesta, jossa kaksi muuta tyttöä oli meille huudellut. Ajattelin, etten halua pahoittaa Vivian mieltä tästä asiasta yhtään enempää ja luultavasti päiväkodin hoitajalla on enemmän auktoriteettia näihin lapsiin kuin minulla, joten siirsin tilanteen hänelle.

Menin Vivian perässä sisälle ja pian tytöt tulivat hoitajan kanssa pyytämään anteeksi. Toivon, että asia on sillä käsitelty eikä Viviaa enää päiväkodissa kiusata.

Kiusaaminen on kuitenkin mun mielestä aihe, josta ei voi ikinä puhua liikaa. Sitä tapahtuu ihan joka paikassa ja ne käytösmallithan opitaan jo lapsena, oli se sitten kotona tai päiväkodissa.

Niitä klikkejä kun tyttöjen keskuudessa syntyy aina ihan pienestä pitäen ja joku jää aina valitettavasti ulkopuolelle. Kuitenkin pienet lapset voivat vielä oppia käyttäytymään kauniimmin toisiaan kohtaan, kun näihin asioihin puututaan ja kerrotaan miksi toisia ei saa kiusata. Kiusaaminen kun voi jättää elinikäiset henkiset (tai pahimmassa tapauksessa) fyysiset arvet.

Tein tästä aiheesta heti tapahtuneen jälkeen IGTV-videon (klikkaa tästä niin pääset katsomaan sen!), jossa kerroin tapahtuneesta ja sainkin muutamilta seuraajilta viestejä heidän omista tai lasten kokemuksista. Kiusaaminen on jotain mitä tapahtuu liian paljon eikä se lopu, jos me ei tehdä asialle jotain. Jos teidän lapsia kiusataan päiväkodissa tai koulussa, ottakaa yhteyttä päiväkotiin tai kouluun ja kertokaa tilanne niin kuin se on. Jos tämä meidän tilanne jatkuu yhtään pidemmälle niin minä aion ihan kylmänviileästi pyytää päiväkotia olemaan yhteydessä kiusaajien vanhempiin.

Sain yhdeltä Instagram-seuraajaltani muistutuksen ihanan konkreettisesta esimerkistä, jolla kiusaamista voi demonstroida lapsille hyvin.

”Ota valkoinen paperi ja rytistä, tallaa, leikkaa, tee mitä ikinä itse sille haluat. Kun olet valmis, suorista se ja tee siitä taas yhtä ehjä kuin se oli ennen aloittamaasi tuhoamista.”

Eihän se paperi enää palaa ennalleen. Eikä palaa se kiusattukaan.

 

Onko sinua kiusattu joskus tai oletko ollut itse se kiusaaja?

LUE MYÖS: 

Tiedätkö miltä koulukiusaaminen tuntuu? 

6 kommenttia

  1. Riikka kirjoitti:

    Itseäni on kiusattu läpi kouluajan, välillä enemmän välillä vähemmän. Ja se todellakin vaikuttaa läpi elämän! Se on juuri niinkuin esimerkissä sanottiin, sitä paperia ei vaan saa enää yhtä ehjäksi.
    Toivottavasti Vivian kohdalla kiusaus päättyi eikä enää vastaavaa joudu kokemaan❤️

  2. Ope kirjoitti:

    Kannattaa tosiaankin asiasta puhua päiväkodin henkilöstön kanssa, siellä on velvollisuus asioihin puuttua. Ihan suoraan voi myös kysyä, mitä asialle tehdään ns. pitkässä juoksussa. Itse käytän esim tällaisia toimia: ohjattu leikki aikuisen valitsemassa ryhmässä, muutkin pienryhmäjaot, joilla puretaan klikkejä, tunnekerhot ja yhteistyötä/kehumisia harjoittavat tehtävät.

    Kannattaa myös muistaa, että pienten kanssa hyökkäys ei aina ole paras puolustus, eli voisikohan näiden muiden tyttöjen vanhempiin ottaa yhteyttä ja kysyä heitä teille/puistoon leikkimään? Ihan kaksin Vivian kanssa (siis vanhemmat mukana toki, mutta yhden lapsen kerrallaan kysyisi, niin Vivian oma suhde tähän lapseen kehittyisi eikä olisi vaaraa jäädä ulos). Tämä antaisi lapsille mahdollisuuden tutustua vähän erilaisessa ympäristössä. Päiväkodista ei teille voida antaa muiden yhteystietoja, mutta voitte jättää omat yhteystietonne henkilöstön välityksellä toisen lapsen vanhemmalle ja pyytää välittämään viestin, että toivoisit lasten tutustuvan paremmin, koska päiväkodissa on ollut tätä naljailua ja ulkopuolelle jättämistä. Ja todennäköisesti henkilöstö on jo jotain asiasta maininnut näiden lasten vanhemmille. Itse ainakin otan herkästi puheeksi, jotta myös kotona voidaan lapsen kanssa keskustella.

  3. Pojan puolesta kirjoitti:

    Meillä vastaavassa tilanteessa päiväkodin ensisijainen tavoite oli kilpikonnapuolustus, koska heidän päiväkodissaan ei ole IKINÄ kiusattu KETÄÄN. Meistä haluttiin tehdä ne hullut hyysääjävanhemmat jotka pahastuvat normaaleista nahinoista ja kyseltiin muun muassa ajattelemmeko että tämä toinen lapsi on paha, millaisia motiiveja ajattelemme että tällä lapsella on pahuudelle, ajattelemmeko että tämä lapsi suunnitelmallisesti ajattelee mitä pahaa tekisi lapsellemme ja niin edelleen. Kun sanoimme että emme edes tunne kyseistä lasta emmekä tietenkään oleta että nelivuotias on paha, kerrottiin että pitää nämä teidän syytökset kirjata ja perustella, kiusaamista ei tapahdu mutta vastapuolella on oikeus kuulla perusteettomistakin syytöksistä. Yritin pyytää että saisimme keskustella toisen perheen kanssa, mutta se ei ehdottomasti käynyt. Lopulta kalastin toisen lapsen isän yhteystiedot kyselemällä päiväkodin pihalla kaikilta muilta vanhemmilta, sovimme treffit leikkipuistoon ja asia puhuttiin läpi, pyydettiin anteeksi ja pojat sopivat. Asia hoitu perheiden kesken, mutta päiväkotia oli pakko vaihtaa koska johtaja syytti meitä tämän jälkeen henkilöstönsä vainoamisesta ja hoitajat valittelivat kuinka eivät voi työskennellä paineessa jossa heidän osaamistaan epäillään.

    • colouroutsidethelinesblogi kirjoitti:

      Kuulostaapa inhottavalta teidän päiväkodin toiminta. Toivottavasti uudessa päiväkodissa asiat sujuu paremmin.

      Meillä onneksi puututtiin tähän lopulta, kun olin asiasta useaan otteeseen sanonut. Päiväkotiura on meillä jo loppusuoralla (vuosi jäljellä) ja meidän onneksi ei olla jouduttu vaihtamaan päiväkotia välissä.

      Onnea teille tulevaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *