Hae
Colour Outside the Lines

Tyhjää syliä on raskas kantaa

Näin sanottiin uuden Vauvakuume-lehden pääkirjoituksessa. Samassa lehdessä mietittiin myös onko väärin tuntea surua siitä, ettei tule raskaaksi, jos on jo saanut lapsia.

Olen itsekin miettinyt aivan samaa. Minulla on jo yksi oma, biologinen lapsi ja toinen oma, ei biologinen lapsi. Perheeseemme siis kuuluu kaksi ihanaa, tervettä lasta. Onko väärin kaivata sitä kolmatta, J:n kanssa yhteistä lasta? Joka olisi tehty meistä kahdesta, meidän rakkaudesta. Onko itsekästä kaivata syliin omaa vauvaa, kun käy kylässä ja pitelee sylissä muiden vauvoja?  Onko väärin tuntea kateutta toisten vauva-arjesta?
Pettymys on melkoinen, kun kuukausi kuukauden jälkeen menkat alkavat vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti tämän kuukauden vihdoin olevan se, jona tärppää. Yritystä on nyt takana seitsemän kuukautiskiertoa. Toive mahdollisesta raskaudesta alkaa tuntua mahdottomalta.


-S

8 kommenttia

  1. Odelma kirjoitti:

    <3 hang in there.

  2. maarialla.fi kirjoitti:

    Ei se ole väärin. Esikoista odoteltiin 1,5vuotta ja kuopustakin 9kk. Muistan liian hyvin sen kovan ja ikävän vauvan kaipuun.. Tsemppiä! <3

  3. Susanna kirjoitti:

    Jospa se pieni meillekin joskus tulisi. Kiitos <3

  4. Little Mrs Finland kirjoitti:

    2-vuotta oli meidän odotusaika. Viimein luovutin, otin koiran ja unohdin. Ja naks, olin raskaana. Minusta tuntui, että mitä enemmän asiaa ajattelin ja stressasin, sitä kauemmaksi raskaus siirtyi. Ota rennosti, nauti kesästä, lapsista ja toisistanne! Yritä unohtaa asia hetkeksi, älä laske kiertoja ja päiviä. Kyllä se tärppää!

  5. Susanna kirjoitti:

    Jeps niin varmasti auttaisi, jos asiaa osaisi olla ajattelematta. Jospa pääsisin kouluun niin kummasti saisi muuta ajateltavaa.

  6. LauraCaarina kirjoitti:

    Nuo "Älä stressaa" -kommentit on kyllä suoraan sanottuna ihan täyttää p*skaa… Me yritettiin lähes 2½ vuotta ja vaikka plussan hetkellä oli polin joulutauko (eli ei hoitoja), niin mulla oli asia koko ajan mielessä ja halusin vaan päästä seuraavaan kiertoon, jotta päästäisiin IVF-jonoon. Plus tietty mulla oli endo-leikkauksesta aikaa vasta neljäkuukautta. Ja hassua että jotkut "stressi-perseet" tulee raskaaksi ihan vaan sormiaan napsauttamalla.

    Mutta siis asiaan, ei ole väärin haluta yhteistä lasta! Jos lapsi on toivottu niin mitä väärää siinä muka olisi? 🙂 Yhtä lailla sitä toivoo, kuin esikoistaan. Sitä miettii miten rankalta itsestäkin tuntui jo tuo vajaa vuoden yritys, saatika sitten kun se aika vaan kului… Toivottavasti teillä jo pian tärppää, kuitenkin olikos se 80% (?) jotka raskautuu ensimmäisen vuoden aikana. Isot tsempit!

  7. Susanna kirjoitti:

    Siksi kai sitä käsketäänkin vuosi ensin yrittää. Meillä tuo kohdunulkoinen alkoi heti ekasta yrityksestä, joten siksi kai tämä odottaminen onkin niin hankalaa. Ja vaikea asiaa on olla ajattelematta, koska ollaan juuri siinä iässä, jossa kaikki alkaa hankkia vauvoja. Ja kaikilla muilla tuntuu tärppäävän. Kaikista vaikeinta on se, kun kaikki kyselee, joko meille on tulossa vauva ja yrität siinä sitten itku kurkussa vastata, ettei ole.

    Ja kiitos tsempistä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *