Hae
Colour Outside the Lines
Kaupallinen yhteistyö

Ihana lopetus kesälle Tampereella

Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere

Me aloitettiin meidän kesäloma lasten kanssa käymällä Tampereella Särkänniemessä ja nyt lopetettiin kesäloma lomailemalla viikonloppu Tampereella.

Okei, kesäloma ehti oikeasti loppua pari päivää aikaisemmin, koska keskimmäinen ehti olla kaksi päivää koulussa ennen meidän Tampereen reissua. Tampereella on niin paljon nähtävää, että ei ihan joka paikkaan tällä(kään) reissulla ehditty, joka on toisaalta kiva, koska se tarkoittaa, että päästään Tampereelle taas uudelle reissulle pian!

Meidän reissu alkoi perjantaina päivällisen jälkeen, kun ajettiin Pälkäneelle tätini luokse yöksi. Meidän yllätykseksi paikalla oli myös serkkuni lapsineen ja oli ihana, kun lapset sai toisistaan seuraa. On liian pitkä aika, kun ollaan nähty viimeksi!

Lauantaina aloitettiinkin päivä jo heti aamupalan jälkeen, kun lähdettiin ajelemaan Pälkäneeltä Tampereelle. Lapset ei meinanneet pysyä housuissaan, kun heitä jännitti niin kovasti. Onneksi Tampereella oltiin aika pian. Tampere otti meidät vastaan sateisena, mutta meitä se ei haitannut, koska olimme varautuneet sadevaatteilla.

Vietiin auto parkkiin Huoneistohotelli MN:n sisäpihalle, joka toimi meidän yöpymispaikkana seuraavana yönä. Ei ehditty kuitenkaan vielä siinä vaiheessa huoneistoon sisälle, koska meillä oli sovittu tapaaminen heti saavuttuamme.

Käveltiin huoneistohotellilta lähimmälle ratikkapysäkille, koska olihan Tampereella ollessa pakko kokea ratikka vaikka edes pienellä matkalla! Ratikka on kulkenut kesällä testiajoja ja me satuttiin paikalle juuri ekalla oikealla viikolla, kun ratikka kulki. Hervantaan päin ratikan kyydissä olisi kuulemma ollut hurjempi kyyti, mutta me mentiin nyt ekalla reissulla ainoastaan yksi pysäkinväli Keskustorille.

Ratikan kyyti oli nuorimman mielestä reissun paras osio, kun kysyin sitä reissun päätyttyä. Meillä kävi vielä kaiken lisäksi tuuri, kun pääsimme pinkin ratikan kyytiin.

Tampereen kauppahalli

Rottakoira kiinnosti kovasti myös meidän nuorimmaista.

Suuntasimme Tampereen Kauppahalliin, joka sijaitsee ihan keskustassa Hämeenkadun varressa. Kauppahalliin pääsee sisälle kahdelta puolelta ja me menimme sisään Hämeenkadun puolelta. Itse en olisi edes tajunnut Kauppahallin sisäänkäynnin olevan tuossa, jos oppaamme ei olisi kävellyt sinne suuntaan.

Kauppahallin sisältä muuten pääsee Sokokselle (ja Sokoselta kauppahalliin).

Tampereen Kauppahalli täytti tänä kesänä 120 vuotta. Ihanaa, kun historia näkyi Kauppahallin sisällä selvästi. Kauppahalli on alunperin rakennettu, koska torilla myytiin tavaraa myös tiskin alta ja sitä oli helpompi valvoa kauppahallin sisällä. Myös uudistuneet hygieniasäännökset ja torilla ruoan helposti pilaantuminen olivat osasyitä Kauppahallin perustamiseen.

Kuulimme myös tarinan Kauppahallissa öisin rottia kiinni ottaneesta terrieristä sekä monta muuta kivaa faktaa Kauppahallin historiasta.

Kauppahallissa oli monta ihanaa pientä puotia ja minulle tuli yllätyksenä, että Pyynikin munkkikahvilalla oli siellä sivupiste. Poikkeuksellisen vuoden aikana myös Tallipihan suklaapuoti oli avannut sivupisteen Kauppahalliin. Kävimmekin Tallipihan suklaapuodissa ostoksilla. Mukaan tarttui ihania suklaita kotiinviemisiksi.

Tampereen kauppahalli

Kauppahallin myyntipaikat olivat ennen hyvin pieniä ja nykyään monta myyntipaikkaa on yhdistetty aina yhdelle myyjälle. Kauniit puurakenteet on kuitenkin jätetty paikalleen.

Kauppahallista olisi saanut myös ratikkaleivoksia Hakasen leipomon myymälästä. Ne jäivät kuitenkin tällä kertaa maistamatta.

Jani ja Bea maistoivat ensimmäistä kertaa elämässään mustaa makkaraa. Jani tykkäsi, Bea ei.

Kauppahallista jatkoimme matkaamme Hämeenkadun toiselle puolelle. Tien ylittämällä pääsimme viikkoa aiemmin avajaisiaan viettäneeseen Tampereen pieneen lelukauppaan, joka nimestään huolimatta ei ole todellakaan pieni. Lelukauppa on kahdessa kerroksessa ja kattaa 700 neliömetriä.

Tampereen pieni lelukauppa lupaa elämyksellisyyttä ja sitä se todellakin oli, koska ennen kuin edes pääsimme sisään, saimme ulko-ovelta lapsille hattaraa.

Tampereen pieni lelukauppa on Suomen suurin lelukauppa ja sen on pystyttänyt Tampereelle Janne Katajan ja Aku Hirviniemen tuotantoyhtiö Hihhihhii. Hauska fakta lelukaupasta olikin, että leluhyllyjen reunoissa oli vitsejä, joille hihittelimme lasten kanssa yhdessä monta kertaa.

Lelukaupassa oli todella iso valikoima erilaisia leluja ja pelejä. Meidän lapsilla oli luvattu molemmille käyttöön 40€ budjetti, josta olimme myös vähän valmiita joustamaan. Bea osti lelukoiran, joka maksoi juurikin sen budjetin verran ja Vivia osti kivan Janodin magneettikirjan ja hamahelmiä. Hamahelmet olivat iso hitti kahden isomman ollessa suunnilleen tämän ikäisiä ja Viviakin innostui nyt niistä kovasti.

Lelukaupassa oli muuten aivan upea Barbien talo vitriinissä ja Barbie-valikoimakin oli todella hyvä. Eli jos etsit uusia barbie-nukkeja kokoelmiin, kannattaa käydä kurkkaamassa Tampereen pienen lelukaupan Barbie-osasto, joka on heti ulko-ovesta vasemmalla.

Yläkerran Barbie-osastolla oli laatikko, jonne pääsi sisälle.

Kahden euron kolikolla sai kolme kierrosta tällä karusellilla.

Lelukauppakäynnin jälkeen alkoi tulla jo nälkä ja kävelimme lyhyen matkan (no, oikeastaan yhden korttelin välin) kahvilaan nimeltään Valkoinen puu. Kahvila oli minulle tuntematon, mutta pikaisen nettiselailun perusteella tiesin sinne mennessä, että kahviloita on muuallakin Suomessa kuin Tampereella.

Mennessämme sisälle kahvila oli meille kokonaan käytössä, mutta syödessämme se täyttyi melkeinpä kokonaan. Paikka tuntuu siis olevan aika suosittu lounasaikaan. Heiltä sai myös omia, mikrossa lämmitettäviä aterioita ja kakkupaloissa oli kimppatarjous 5 palaa 25 euroa (yksittäin palat olivat kuuden euron kieppeillä).

Me söimme Janin kanssa teriyakikanasalaattia currykastikkeella ja salaatit olivat ihan jättimäiset. Ihan hävettää myöntää, mutta en edes saanut syötyä omaani loppuun, koska sitä salaattia oli niin paljon eli ei todellakaan jäänyt nälkä tämän kahvilan jäljiltä. Salaatti oli todella maukasta ja voisin syödä sitä monta kertaa uudelleenkin.

Bea tilasi täytetyn croissantin, joka upposi nopeasti. Vivialle tilasin pestokanapaninin gluteenittomana. Vivia rakastaa pestokastiketta yli kaiken ja hän söikin leivästään sen pestokanan ensimmäisenä. Itsekin maistoin sitä ja se oli herkullista. Gluteeniton leipä oli pehmeää ja hyvää. Tämä on mielestäni mainitsemisen arvoinen asia, koska aina gluteeniton leipä ei ole hyvää.

Nuorimmainen otti tämän kuvan kahvilasta kamerallani. Ei huonosti 4-vuotiaalta.

Valkoinen Puu Tampereella

Bean mielestä Valkoinen Puu oli paras ravintola koko maailmassa.

Jälkkäriksi syötiin kakkua. Tämä suolapähkinä-suklaakakku oli gluteeniton.

Lounaspaikan jälkeen tarvitsimme hetken hengähdystauon ja kävelimme Tammerkosken yli Hämeensiltaa pitkin kohti huoneistohotelliamme. Historiafakta: Hämeensilta on rakennettu alunperin puisena jo vuonna 1807! Edellinen rautabetonisilta oli paikallaan vuodesta 1929, mutta se jouduttiin uusimaan, koska silta ei kestänyt ratikoiden painoa. Nyt Tampereella on siis aivan uusi silta!

Olisimme päässeet matkan myös ratikalla (taas sen yhden pysäkinvälin), mutta sää selkeni ja päätettiin nauttia hyvästä säästä ja Tampereen maisemista. Ihasteltiin sillalta tehdasmaisemaa, joka siltä avautui ja lapsista oli kiva katsella kosken pauhua.

Huoneistohotellille päästyämme kannoimme tavaramme ylös ja lapset päättivät kuka nukkuu missäkin. Meillä oli kiva huoneisto, jossa oli yksi erillinen makuuhuone ja saatiin illalla lapset nukkumaan sinne aiemmin kuin itse halusimme nukkua.

Huoneistohotelli MN sijaitsee parin korttelin päässä Stockmannista ja rautatieasemasta, joten se on ihan täydellisellä paikalla. Kulmikkain sen kanssa on Koskipuisto, jossa sijaitsee myös Pikku Kakkosen leikkipuisto. Siellä kävimmekin lauantai-iltana lasten kanssa purkamassa energiaa. Sinä viikonloppuna oli iso Pokémon Go-tapahtuma pelin sisällä ja Koskipuisto sekä sen ympäristö oli täynnä ihmisiä pelaamassa.

Huoneistohotelli oli oikein siisti ja rauhallinen. Itse olen aika kevyt nukkuja ja en kuullut yöllä mitään ääniä. Huoneistossa oli kaikki tarvittava kuten pyyhkeet, lakanat sekä kahvinkeitin, pyykinpesukone ja iso jääkaappipakastin. Näin ollen huoneistohotellissa olisi helppo viettää pidempiäkin aikoja, koska se oli kuin hyvin varusteltu asunto. Keskeinen paikka keskustassa oli vain plussaa kaiken muun hyvän päälle.

Pienen levähdyshetken jälkeen lähdimme kävelemään Tammerkosken vartta kohti Museokeskus Vapriikkia. Olimme sopineet Tampereella asuvan veljeni perheen kanssa tapaavamme heidät museokeskuksella. Vivian mielestä se oli parasta, koska veljenpoikani eli lasten serkku on vain neljä kuukautta Viviaa vanhempi.

Vapriikissa sattui olemaan samana päivänä Ritarit Vapriikissa-tapahtumapäivä, jossa esiteltiin viereisessä puistossa ritarien taistelutaitoja, keskiaikaisia vaatteita ja olipa siellä myös keskiaikainen kylä. Alueella oli eri historian harrastajaryhmiä esittelemässä haarniskoja ja muita ritareille kuuluneita varusteita.

Vapriikin vierailevana näyttelynä olikin menossa nyt Ritarit Vapriikissa ja näyttely jatkuu 5.12.2021 asti. Veljeni suunnittelikin jo uutta reissua näyttelyyn, koska lasten kanssa se piti kiertää aika pikavauhtia.

Bea haaveili junamatkasta Tylypahkaan nähdessään höyryjunan Vapriikin pihalla.

Vapriikissa sijaitsee saman katon alla myös Tampereen luonnonhistoriallinen museo, Postimuseo, Kivimuseo, Finlaysonin historiasta kertova näyttely, Jääkiekkomuseo sekä Pelimuseo, johon pääsyä Jani oli odottanut jo pitkän aikaa. Muutama muu pienempi näyttely oli myös ja yksi oli vasta rakenteilla. 

Kiersimme lasten kanssa kaikki näyttelyt (okei, minä ja VIvia skipattiin jääkiekkomuseo ja Finlayson-näyttely ja kierrettiin ihan rauhassa Postimuseossa) ja meillä menikin Vapriikissa monta tuntia. Vapriikissa olisi ollut myös ravintola, jos nälkä olisi yllättänyt kesken kaiken.

Itse olen käynyt Vapriikissa vain kerran aiemmin äitini ja tätini kanssa katsomassa Tsaarien aarteita sisältäneen näyttelyn ja Postimuseon, joten museo oli todella mielenkiintoinen myös minulle. Janin ja Vivian lemppari oli varmasti pelimuseo, jossa pääsi pelaamaan monia pelejä. Beaan taisi upota eniten Luononhistoriallinen museo.

Pelimuseo Vapriikki

Pelimuseossa pääsi pelaamaan nostalgista Hugo-peliä. Äänet kuuluivat luurista aivan kuten oikeassakin tv-pelissä.

Pelimuseo Vapriikki

Erilaisia pelikonsoleita esiteltynä Pelimuseon seinällä.

Vapriikin jälkeen kävelimme huoneistohotellille pikaisesti vaihtamaan vaatteet ja lähdimme Finlaysonin alueelle syömään. Finlaysonin tehdasalue on muuten kaunista aluetta, jos haluaa vain fiilistellä Tamperetta.

Meillä oli pöytävaraus Panimoravintola Plevnassa ja saimme seuraksemme vielä veljeni perheineen. Emme olleetkaan aiemmin käyneet syömässä kyseisessä ravintolassa ja se yllätti todella positiivisesti.

Veljeni avovaimo kertoi heidän käyneen ravintolassa usein ja hänen kertomansa mukaan ravintola on hyvin suosittu. Ja siltä siellä kyllä näyttikin. Lauantai-iltana kuuden aikaan ravintola oli tupaten täynnä (rajoitusten mukaan tietenkin) ja täyttyi ihanasta puheensorinasta.

Tilattiin alkuun friteerattuja perunalastuja ja dippiä. Nämä maistui hyvin koko pöytäkunnalle, onneksi otettiin useampi annos.

Itse tilasin pääruoaksi broileria ja vuohenjuustoa (tosin annoin vuohenjuustoni Janille, koska en oikein välitä vuohenjuustosta). Annos oli supertäyttävä ja sen kanssa tarjoiltiin kasviksia, jotka ilmeisesti vaihtuvat satokauden mukaan. Veljeni oli nimittäin käynyt hiljattain ravintolassa ja silloin annoksessa oli eri kasvikset.

Jani tilasi Plevanan makkarapannun, jossa oli variaatio erilaisia makkaroita. Annos oli hurjan kokoinen ja oikeasti tarjoiltiin kuumalta pannulta, joka toi lisämausteen ravintolan tunnelmaan.

Lapset söivät muusia ja toinen nakkeja, toinen lihapullia. Hyvin maistui molemmille.

Sen verran on muuten pakko kehua Panimoravintola Plevnaa, että he olivat superhuolellisia allergioiden suhteen. Mun veljenpoika on nimittäin vaarallisesti allerginen munalle, maidolle ja pähkinälle, joten hänen kanssaan pitää olla tosi tarkkana mitä hän voi syödä. Soitettiin etukäteen ravintolaan ja kokki lupasi, että ruoat onnistuu. He tilasivat veljenpojalleni lasten lehtipihvin ja kerrottiin allergioista, mutta unohdettiin siinä tilausvaiheessa kaikki mainita, että pihviä ei voi paistaa tietenkään voissa. Kun ruoka sitten pöytään saapui ja asiaa tiedusteltiin, niin kokki vastasi, että käytti täysin eri välineitä ja paistorasvaa kuin muilla, ettei kontaminaation riskiä olisi. Superhienoa toimintaa eikä ihan joka paikassa toimi kuin pitäisi! Eli tänne mennään ensi kerrallakin heidän kanssaan syömään!

Paikkanahan tuo Panimoravintola Plevna oli aivan ihana. Ihan kuin olisi astunut ravintolaan Saksassa. Tarjoilijoilla oli sellaiset mekot kuin Oktoberfesteillä ja näimme kuinka koko ajan kannettiin isoja tuoppeja olutta pöytiin. Panimoravintolassa olisi ollut todella hyvä valikoima erilaisia oluita, mutta kukaan meistä ei sellaista tilannut tällä kertaa.

Olimme kaikki niin täynnä ruoasta, ettemme jaksaneet jälkkäriä ollenkaan. Kävelimme sitten keskustorin vierustaa ratikkapysäkille ja me matkustimme taas yhden pysäkin taktiikalla takaisin huoneistohotellillemme. Veljeni perheineen jäi ratikkaan, jolla he pääsivät kotia lähemmäs. Vivia oli ehkä hieman kateellinen serkulleen, koska tämä sai vielä jäädä ratikkaan.

Lauantai oli aika vauhdikas ja kaikki olimme ihan poikki päästyämme huoneistohotellille. Olimme niin täynnä vielä ravintolaruoastakin, ettei kukaan edes kaivannut mitään iltapalaa. Kummallista kyllä, olimme kaikki nukkumassa jo ennen kymmentä.

Sunnuntaina meillä oli aamupala Café Siilinkarissa, joka on Linkosuon kahvila Hämeenkadun varrella. Sinne tarvitsi suunnilleen vain ylittää tie ja oli perillä. Tämä on muuten hyvä vaihtoehto aamupalalle myös Omenahotellista, koska se sijaitsee samassa rakennuksessa.

Kahvilassa oli buffet-tyylinen aamupala, johon kuului todella suuri valikoima erilaista syötävää ja juotavaa. Myös gluteenittomat leivät, pullat ja riisipiirakat oli huomioitu kivasti, joten meidän vilja-allerginen nuorimmainenkin sai syötävää. Buffetin hinta on 9,90/henkilö ja se tarjoiltiin sunnuntaiaamuna klo: 8-10. Kahvilassa mainostettiin myös brunssia klo:11-15 eli se olisi sopivampi aamu-unisille.

Aamupalan jälkeen kävimme pakkaamassa tavarat autoon ja siivosimme hieman huoneistoa. Ohjeena oli siivota keittiö ja viedä roskat, mutta kävimme aikaisemmin kesällä Janin kanssa airrbnb-huoneistossa lomalla ja siellä piti ottaa myös lakanat pois sängystä ja jättää ne pesukoneen päälle, niin tein tuollakin sen saman. Pikkujuttu mulle, mutta helpottaa huoneiston siivoamista kummasti. Luovutimme myös avaimet huoneistohotelliin ja lähdimme autolla kohti seuraavaa paikkaa.

Sunnuntaikin oli aika sateinen ja harmaa, joten päätimme mennä munkkikahville Pyynikin näkötornille.

Kauniilla ilmalla olisimme menneet näkötorniin katselemaan maisemia. Sisäänpääsy sinne olisi maksanut muutaman euron. Me kuitenkin satuimme paikalle pienellä tihkusateella, joten päätimme käydä vain kahvilassa munkeilla. Ollaan käyty Bean kanssa viisi vuotta sitten tuolla ylhäällä ja sieltä on kyllä ihan mahtavat näkymät. Sieltä näkyy myös tosi hyvin Särkänniemeen, joka on aika hauskan näköinen kaukaa.

Tilasimme kaksi gluteenitonta munkkia ja kaksi tavallista, yhden jääteen, yhden kahvin ja kaksi pillimehua. Koko lysti kustansi noin 20€ eli ei mitenkään pahan hintainen kahvilakäynti. Jos ei näkötornille asti jaksa mennä, on sivupiste myös Tampereen Kauppahallissa, joka sijaitsee ihan keskustassa.

Gluteeniton munkki oli ihan parasta mitä olen ikinä maistanut. Se oli todella pehmeää ja maistui oikealta munkilta. Kaikki gluteenittomia tuotteita syövät tietävät, ettei ne aina oikeasti maistui siltä ”alkuperäiseltä”, mutta tämä ei todellakaan tuottanut pettymystä. Tarjolla olisi ollut myös maidotonta sekä vegaaniversiota.

Munkkikahvilasta olisi muuten saanut edellisen päivän munkkeja myös mukaan edullisesti.

Pyynikin näkötorni

Pyynikin näkötornin juurella oli kyltti, jossa luki ”Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä”

Pyynikin näkötorni ja munkkikahvila Tampereella

Gluteeniton munkki oli todella pehmeä ja mehevä. Itse kun olen aiemmin syönyt vehnää, tiedän miltä munkin pitäisi maistua. Ja tämä maistui todella hyvältä!

Pyynikin näkötorni ja munkkikahvila Tampereella

Nuorimmainen söi antaumuksella ainakin sokeria munkin päältä.

Oltiin menossa seuraavaksi lounaalle, mutta meidän kaikkien vatsat oli niin täynnä munkeista, että päätettiin tehdä pieni lenkki ensin muualla. Käytiin Pirkkalan Verkkokauppa.com-liikkeessä, koska emme olleet koskaan vielä vierailleet siellä. Olihan se huomattavasti pienempi kuin Helsingin pääpiste, mutta ei tuottanut kyllä pettymystä. Janin mukaan tarttui yksi Star Wars legopaketti, joka oli ollut ostoslistalla jo pitkään. Tuolla vieraillaan ihan varmasti uudelleenkin, koska se on niin helposti saavutettavissa.

Verkkokaupalta ajoimme takasin Pyynikin läheisyyteen, nimittäin seuraavana ja viimeisenä ohjelmanumerona meillä oli Flowpark Varala, joka on seikkailuhuvipuisto, jossa kiipeillään puihin rakennetuilla radoilla. Söimme ensin lounasta Flowparkin vieressä olevan Varalan urheiluopiston ravintolassa. Siellä tarjoiltiin riisiä ja kanaa, joka maistui hyvin meille kaikille. Ravintola oli ihana sellainen hieman leirikeskusmainen ja ihan tuli mieleen kaikki lapsuuden kuoroleirit. Ai, että tuli ikävä sitä leiritunnelmaa!

Lounaalle mennessä oli aivan täydellinen auringonpaiste ja olimme onnellisia, että saimme säätiedotuksesta huolimatta hyvän sään. No, lounaalta palatessa satoi kaatamalla vettä. Kävimme ilmoittautumassa kiipeilemään, laitoimme turvavaljaat päälle ja lähdimme testiradalle. Meistä kukaan ei ollut käynyt kiipeilemässä aiemmin. Esikoinen kävi joskus Flowparkissa kummiensa kanssa, joten tiesin millaisesta puistosta on kyse, mutta omakohtainen kokemus puuttui.

Testirata onnistui kaikilta ihan hyvin, tosin pienin tarvitsi aika paljon apua aikuiselta. Jakaannuimme sitten kahteen porukkaan, kun Jani ja Bea lähtivät vaikeammille radoille ja me Vivian kanssa lähdettiin etsimään niitä helpompia ratoja. 4-vuotiaan kanssa radat eivät ekalla kerralla ja kaatosateessa olleet kuitenkaan hirveän helppoja, kun oli kylmä ja liukasta. Vivialla on myös aika lyhyet kädet ja jalat muuhun vartaloon verrattuna, joten hän oli ehkä hieman liian lyhyt vielä joillekin rataosuuksille. Niinpä me luovutimme aika nopeasti ja menimme viemään turvavaljaat takaisin ja kävimme vaihtamassa vaatteet kuiviin ja lämpimiin.

Jani ja Bea sen sijaan kiipeilivät useamman tunnin ja todella monella eri radalla. Flowpark Varalassa on 10 erilaista rataa, joita on kolmea eri vaikeusastetta. Ihan vaikeimmille Bealla ei riittänyt pituus, joten he pysyttelivät keskivaikeilla. Janikin sanoi, että vaikeimmat olisi voineet olla liian hurjia ensimmäisellä kiipeilykerralla.

Ensi kerralla menemme kyllä niin, että Vivia jää hoitoon jonnekin ja minäkin pääsen kunnolla kiipeilemään. Saatiin tuosta kyllä sellainen kipinä, että varmasti mennään uudelleenkin.

Flowpark Varala Tampereella

Tampereella sijaisevassa Flowpark Varalassa on upeat järvimaisemat, jotka aukeavat vielä paremmin yläilmoista.

Flowpark Varala Tampereella

Kuivilla vaatteilla hymyilytti. Vivian mielestä parasta viihdettä oli seurata muiden kiipeilyä.

Flowparkin jälkeen meidän viikonloppu Tampereella oli tullut päätöseensä ja lähdimme ajelemaan kohti kotia.

Meillä oli aivan ihana viikonloppu ja Tampere on edelleen yksi suosikkikaupungeistani (tietysti Kuopion jälkeen). Bea kysyikin osuvasti lauantaina ravintolassa, että

”Miksei me voida muuttaa ja asua Tampereella?

Niinpä. Ehkä me vielä joskus asutaankin.

Mikä on sinun lempikohteesi tampereella? 

 

LUE MYÖS MUUT TAMPERETTA KÄSITTELEVÄT POSTAUKSENI: 

SÄRKÄNNIEMI OLI HAUSKA ALOITUS KESÄLLE

SÄRKÄNNIEMESSÄ VIIHTYY KAIKEN IKÄISET HUVITTELIJAT

KOIRAMÄKI VIE MATKALLE LAPSUUTEEN

OMENA-HOTELLI YLLÄTTI HELPPOUDELLAAN

KESÄPÄIVÄ TAMPEREELLA

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere

2 kommenttia

  1. Jyri kirjoitti:

    Pirkkala on lempikohteeni Tampereella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.