Hae
Colour Outside the Lines

Why join the navy when you can be a pirate?

Kävimme muutama kuukausi sitten Helsingissä ystävieni kanssa viikonloppulomalla. Viikonloppu sisälsi naurua, Jenni Vartiaisen konsertin, rentoutumista ja hyvää ruokaa. 
Kävimme lounasaikaan Why join the navy when you can be a pirate?-ravintolassa, jonka rameneita olimme Katjan kanssa jo pitkään kuolanneet Instagramissa. Katja oli kaukaa viisas ja teki meille pöytävarauksen. Olimme liikkeellä lauantaina hieman yhden aikaan ja ravintola täyttyi aika pian meidän tulomme jälkeen. 
Tom Yum Yum Ramen
Ravintolassa oli kaksi kerrosta, mutta en ole aivan varma oliko yläkerta käytössä lounasaikaan. Ruoka ja juomat tilattiin tiskiltä, johon ne samalla maksettiin. Juomat sai heti mukaan pöytään ja mukaansa sai myös legopalikan, joka oli merkkinä tilauksesta. Erikoisuutena ravintolassa oli omistajan koira, joka makasi ikkunan vieressä pöydällä pedissään ja tervehti asiakkaita. 
Vaikka oli lounasaika, tilasimme viiniä ja Katja drinkin. Olimme liikkeellä aikuisten kesken ja reissun tarkoitus oli rentoutua, joten viinilasi lounaan kanssa ei ollut minusta yhtään huono idea. Minähän siis juon alkoholia hyvin harvoin, joskus otan viinilasin ravintolassa. 
Yksi seurueestamme kärsi flunssasta ja oli vetäytynyt takaisin hotellihuoneeseen peiton alle. Meitä oli siis liikkeellä kolme. Jokainen meistä tilasi erilaisen annoksen ja ne kaikki näyttivät oikein herkullisilta ja tuoksuivat taivaallisilta. 
Miso Ramen

Meillä oli annoksista aika suuret odotukset. Nuudelit olivat ruokalistan mukaan paikan päällä valmistettuja. Ruoka tarjoiltiin höyryävän kuumana ja jouduimmekin hetken odottelemaan, että se jäähtyy. Mikäs siinä oli odotellessa, kun seura ja juomat olivat hyviä. Ravintolassa soi musiikki sopivalla voimakkuudella, että se kuului, muttei kuitenkaan häirinnyt keskustelua.

Katja tilasi Tom Yum Yum Ramenin, johon otti lisämaksusta pehmeäksi keitetyn kanamunan. Keittiössä tämä kuitenkin unohtui ja Katja joutui lähettämään ruokansa takaisin. Annos oli tulinen, joten jos ei ole tottunut syömään tulista ruokaa, ei tätä kannata tilata. Katja pitää tulisesta ruoasta, joten annoksen tulisuus kuulemma vain sopivasti lämmitti. Jukka taas tilasi Miso Ramenin, johon hän oli tosi pettynyt. Se ei maistunut meidän annoksiimme verrattuna oikein miltään.

Ruokalistassa oli todella huonosti esitetty mitä annokset sisältävät. Minä esimerkiksi tilasin Shoyu Ramenin, joka listan mukaan sisälsi nuudelien lisäksi soijakastiketta, pehmeäksi keitetyn munan ja paistettua possua. No heti alkajaisiksihan tuossa annoksessani näkyy kevätsipulia ja jotain raidallista. Ajattelin sen raidallisen olevan jotain raitajuurta tai muuta minulle tuntematonta vihannesta. Olen allerginen mustapippurille ja muutamalle muulle mausteelle ja mietin syödessäni, että ruoassa on varmaan jotain minulle sopimatonta maustetta, koska suuni alkoi tuntua vähän hassulle. Pippuri ei siis tee minulle muuta oiretta kuin, että suuta kutittaa tai polttelee ja limakalvot saattavat hieman turvota. Yleensä ravintolassa pippuri on jo valmiina kaikissa kastike- ja muissa pohjissa eikä ruokaa saa tilattua ilman sitä, joten olen tottunut tähän. 

Shoyu Ramen

Ehdinkin jo syödä annostani jonkin aikaa ennen kuin tarjoilija tuli siivoamaan viereistä pöytää ja kysyin häneltä mitä tuo raidallinen oli, koska emme olleet yhdessä sitä keksineet. Tarjoilija kertoi minulle sen olevan puristettua kalaa.

Siinäkös se paniikki sitten iski! Minähän olen allerginen kalalle ja äyriäisille. Kävelin tarjoilijan perässä tiskille annokseni kanssa ja kerroin olevani allerginen kalalle, joten pyysin heitä valmistamaan uuden annoksen. Tarjoilija sanoi minulle kalan lukevan listassa, johon näytin hänelle listaa ja sanoin, että sitä ei siinä lue. Olen nimittäin tilausteni kanssa hyvin tarkka allergioideni vuoksi. Tarjoilija vastasi vain ”oho, eipäs muuten luekaan” pahoittelematta asiaa millään tavalla ja otti annokseni tiskin taakse. Hän kertoi tuovansa kohta uuden ja asia oli sillä loppuun käsitelty. Uuden annoksen tuodessaan tarjoilija ei sanonut sanaakaan. 


Selvisin tilanteesta onneksi säikähdyksellä, koska minulla oli astma- ja allergialääkkeet mukana. Kävin myös hakemassa apteekista vielä lisää allergialääkkeitä ja söinkin niitä ehkä yliannostuksen, koska hengitystieni tuntuivat tosi turvonneilta koko päivän ja minua kutitti joka puolelta vielä illallakin. Päivystykseen en lähtenyt, koska tunsin, että pärjään tilanteessa ilman siellä käyntiä. Olen myös tämän reissun jälkeen pyytänyt hätätilanteiden varalle epi-penin, jonka voin ottaa reissuun mukaan. 
Ystäväni säikähtivät tilannetta minuakin enemmän ja he olisivat vieneet minut heti lääkärin tarkastukseen. Olen kuitenkin saanut allergiakohtauksia niin useasti, että tiedän milloin täytyy lähteä lääkäriin ja milloin pärjään itsekseni. Tiedän myös, että rauhallisena pysyttely pitää astmakohtauksen helpommin loitolla, joten saatoin vaikuttaa heistä ehkä liiankin rauhalliselta. Jos alan panikoida, on vielä vaikeampi hengittää. 
Jälkikäteen aloin miettiä, että myös ramenin liemi saattoi sisältää kalakastiketta, koska oireet olivat sen verran rajut vaikka en sitä kalaa siitä annoksesta syönytkään. Kala oli myös luultavasti laitettu annokseen viimeisenä, koska se oli selvästi koristeena. Jos annos sisälsi kalakastiketta, ei minulle siitä allergiastani kertoessani ainakaan mainittu. Toisaalta, ei listassa lukenut montaa muutakaan ainesosaa, joten en voi olla asiasta varma. 
Katja nauttii drinkistään. 
Koin kuitenkin, että sain ravintolassa maailman huonointa asiakaspalvelua. Asiaa ei pahoiteltu millään tavalla vaan se pyyhkäistiin maton alle sanomalla vain, että sen pitäisi lukea listassa. Ei se siinä lukenut. Listassa luki vain, että kysy allergeeneja, mutta jos listalla on muita kalaruokia, ei minulle ainakaan tule mieleenkään, että niitä olisi annoksissa, joissa niistä ei millään lailla ilmoiteta. 
Ymmärrän kyllä, että ihmisten, joilla ei ole minkäälaisia allergioita, on todella vaikea ymmärtää niiden olevan jopa hengenvaarallisia muille. Esimerkiksi, jos olisin sen kalan siitä annoksesta syönyt, olisin luultavasti lähtenyt ravintolasta ambulanssilla päivystykseen. Ja tietämättä sen olevan kalaa, olisi ollut vähän hankala kertoa mikä ne oireet minulle aiheutti. Mielestäni koskaan ei pitäisi väheksyä toisen allergioita vaikka ne kuinka aiheuttaisivat ravintolassa hieman lisätyötä. 

Hyvään asiakaspalveluun kuuluu yleisesti, että asiakas on aina oikeassa. Vaikka olisi itse eri mieltä, pitäisi asiakkaalle saada hyvä mieli vaikka pyytämällä anteeksi virhettään vaikka ei itse edes uskoisi tehneensä väärin. Se anteeksipyyntö olisi tuonut ainakin minulle paremman mielen. Nyt tunsin itseni jotenkin tosi tyhmäksi ja minusta tuntui, että olin itse tehnyt tarjoilijan mielestä jotain väärää tilatessani annoksen. Jotenkin hänen äänensävynsä oli hyvin syyttävä ja hän oli ilmiselvästi närkästynyt, että joutui viemään annoksen takaisin keittiöön. 

Vaikka ravintolan ruoka oli hyvää, tunnelma mukava ja ravintola oli hyvällä paikalla, en aio mennä sinne enää uudelleen. Huono asiakaspalvelu ja puutteellinen ruokalista ovat minulle aivan liian isot miinukset.

Oletteko te törmänneet puutteellisiin ruokalistoihin
tai huonoon asiakaspalveluun ravintolassa? 

Teini-ikäinen kaipaa kuuntelijaa enemmän kuin arvaatkaan

Tunnen olevani onnekkaassa asemassa, koska minun teini-ikäinen tyttäreni haluaa jakaa kanssani päivänsä tapahtumat. Hän kertoo koulupäivästään ja läksyistään, kavereiden lähettämistä viesteistä ja esittelee heidän ottamiaan kuvia. Usein näin tapahtuu vaikka en itse kysyisi mitä koulussa on tapahtunut. Tähän voi tietysti tulla jossain vaiheessa muutos, mutta juuri nyt nautin siitä, että tyttäreni luottaa minuun niin paljon, että haluaa jakaa kanssani elämänsä tapahtumat. 
Minulla oli samanlainen luottamussuhde kahden minua nuoremman ystäväni kanssa, kun he olivat teini-ikäisiä. He olivat usein luonani yökylässä viikonloppuisin ja toinen jopa asui luonani pitkiäkin aikoja, kun hänen vanhempansa reissasivat. Olin silloin heidän elämässään se luotettava ja pysyvä aikuinen, jolle uskalsi kertoa mitä vain vaikka sen kertominen olisi omille vanhemmille ollut liian jännittävää. 

Milloin viimeksi kysyit teiniltä mitä hänelle kuuluu? 

Teini-ikäiset ehkä sulkeutuvat usein huoneisiinsa ja ovat siellä omissa oloissaan. Suljettu ovi saa usein vanhemmat pysymään poissa huoneesta ja näin ollen poissa teini-ikäisen lähietäisyydeltä. Näin saattaa tapahtua päivä toisensa jälkeen, kunnes se jää tavaksi ja teini-ikäinen jää yksin omien ajatustensa kanssa. 
Minä olen kuitenkin se kamala äiti, joka menee koputtamatta huoneeseen ja kysyy mitä kuuluu, jos tyttäreni ei ole itse tullut kertomaan. Istun  sängyn laidalla hetken vaikka tyttö ei mitään puhuisikaan ja näin viestitän, että olen tässä, jos haluaa puhua. Hän myös tietää, että minulle voi aina laittaa vaikka viestiä, jos ääneen puhuminen tuntuu liian vaikealta.  

Muista kuunnella ja olla läsnä

Käymme myös aika ajoin äiti-tytär-treffeillä kahvilassa tai elokuvissa. Joskus teemme myös kahdenkeskisiä reissuja katsomaan tyttären tai molempien lempiartisteja. Kesällä olemme menossa kahdestaan katsomaan Ed Sheerania, aiemmin olemme käyneet Tukholmassa.

Joskus se maisemanvaihtoa kotoa muualle saa puhehanat aukeamaan ihan toisella tavalla. Kahvilassa saattaa olla helpompi kertoa mielen päällä olevista asioista kuin kotona. Meillä varsinkin, kun emme ole yleensä koskaan kotona kahdestaan eikä kotona näin ollen useinkaan ole sitä keskustelurauhaa. 

Teini-ikäinen janoaa huomiotasi

Välillä teini seuraa minua kuin hai laivaa ja kertoo asioitaan samalla. Hänellä on joku ihmeellinen taito tulla kertomaan asiat juuri silloin kun teen jotain muuta, esimerkiksi siivoan, joten hän seuraa perässäni kertoen päivän tapahtumia. Ihanaahan se on, että hän haluaa kertoa ne juuri minulle, joten ei hänelle voi siitä olla vihainenkaan. 
On minullakin päiviä, jolloin en ihan jaksa täysillä keskittyä teinin kertomiin asioihin, mutta yritän olla läsnä ja oikeasti kuunnella. Tämä mahdollistaa myös sen, että tunnen teini-ikäisen tyttäreni hyvin ja tiedän mistä hän tykkää tai mikä ei ole niin mieleistä. Tiedän myös hänen vahvuutensa ja kerron hänelle usein kuinka upea hän on. Teini-ikäiset epäilevät usein itseään ja omia taitojaan, joten välillä heitä pitää muistutella siitä kuinka mahtavia tyyppejä he ovatkaan. 

Toivon, että oma teinini pysyy minulle yhtä läheisenä myös aikuistuessaan ja hän uskaltaa kertoa minulle asioistaan myös tulevaisuudessa. Omalla esimerkilläni yritän hänelle näyttää, että voimme olla avoimia keskenämme ja että tuen häntä aina. 

Oletko sinä muistanut olla läsnä teini-ikäiselle?