Hae
Colour Outside the Lines

Lapsivapaalla kotikaupungissa

*Kaupallinen yhteistyö Original Sokos Hotel Puijonsarven kanssa.
Meillä ei ole ollut yhtään lapsivapaata yötä Nipsun syntymän jälkeen. Siis ei yhtään viimeisen vuoden ja kolmen kuukauden aikana. Kerran olen irtaantunut vauvasta kolmeksi yöksi ollessani esikoisen kanssa Ruotsissa ja J kävi yhden yön kaverinsa polttareissa. Eli kummallakaan kerralla ei ihan hirveästi tullut nukuttua. Tämä myös tarkoitti, että toinen meistä oli kotona huonosti nukkuvan vauvan kanssa.
Joulun alla, meidän kihlauksen vuosipäivän lähestyessä, meille tarjoutui mahdollisuus päästä rentoutumaan samaan hotelliin, jossa J kosi minua. Mahdollisuus hotelliin tarkoitti ihanaa, pehmeää hotellin sänkyä. Puhtaita lakanoita ja siistiä huonetta. Valmista aamupalaa.
Ja ennen kaikkea, kahdenkeskistä aikaa ilman lapsia. Ne hetket ilman lapsia on harvinaista herkkua meidän perheessä. Kyllä lapset käyvät yökylässä joskus jossain, mutta yritäpä saada joku ottamaan teini, uhmaikäinen ja taapero yhtä aikaa yöksi hoitoon. Tällä kertaa mummi tuli meille lastenhoitajaksi.
Satuimme hotellin respaan juuri ruuhka-aikaan. Ruuhkan syykin selvisi tiskille päästyämme, kun huomasimme hotellin illan esiintyjän. Siltsuhan se siellä täydelle salille oli laulamassa.
Hotellissa on huoneita kahdessa eri rakennuksessa ja huoneemme oli ravintoloiden päällä olevassa rakennuksessa, jonne kulki kellarikerroksessa yhdyskäytävä. Käytävä oli ihanasti koristeltu joulukoristein. Vaikka hotelli oli täyteen buukattu, oli huoneemme todella rauhallinen. Äänieristys siis toimi todella hyvin vaikka käytävällä kulki ihmisiä. Pelkäsin hieman myös kadulta kuuluvia ääniä, kun huoneessamme oli iso ikkuna vilkkaan kadun äärellä, mutta kolmas kerros ja paksut kiviseinät hävittivät äänet todella hyvin.
Kihlajaispäivän kunniaksi hotellin henkilökunta oli muistanut meitä kuohuvalla ja vaahtokarkeilla. Se oli ihana yllätys ja sai illan alkamaan hyvällä mielellä. J tosin ei kuohuvaan koskenut, mutta minä sitä lasillisen nautin meikkaillessani.
Oli muuten todella outoa kerrankin laittautua ilman jaloissa pyöriviä lapsia tai sitä ”äiti,äiti,äiti”-mantran kuulemista. Vaikka olin aivan poikki hotellille tullessamme ja sänky houkuttelevasti kutsui minua, oli tosi ihanaa lähteä viettämään laatuaikaa ihan vain kahdestaan.
Kuten kihlajaisiltanakin, kävimme syömässä ja elokuvissa katsomassa uusimman Star Warsin. Jos et ole vielä sitä nähnyt, kannattaa käydä katsomassa! Elokuvan jälkeen kävelimme keskustan läpi takaisin hotellille. Ei muuten tule kovin usein käveltyä keskustassa iltavalaistuksessa. Lumi ja pieni pakkanen saivat Kuopion näyttämään lumoavalta.
Päätimme jatkaa iltaa vielä hetken ja menimme istumaan aulan baariin. Muutama muukin ihminen oli tullut istuskelemaan aulaan. Osa oli varmaan odottelemassa illan esiintyjää, joka aloitti vasta keskiyöllä. Olimme niin väsyneitä, että meiltä olisi kyllä jäänyt show näkemättä, jos olisimme vielä sinne olleet menossa.
Palvelu aulabaarissa toimi todella hyvin vaikka se täyttyi nopeasti. Tilaa oli myös todella hyvin ilman, että baari olisi tuntunut ahtaalta. Pian uni kuitenkin tuntui mukavalta vaihtoehdolta ja päätimme mennä nukkumaan. Mukavan pehmeä sänky ja ne valkoiset, pehmeät hotellilakanat (tiedätte kyllä sen tunteen) saivat meidät nukahtamaan hyvin nopeasti.
Aamulla päätimme nousta ajoissa aamupalalle, jonka jälkeen voisimme tulla huoneeseen takaisin nukkumaan. Aamupala oli sopivasti samassa rakennuksessa kuin huoneemme ja pääsimmekin suoraan aamupalalle vain kävelemällä portaat alas. Ravintola oli aivan täynnä, mutta löysimme kuitenkin pöydän melko helposti.
Hotellissa parasta on aamupala. Ainakin minun mielestäni yksi paras asia hotellissa yöpymisessä on se runsas aamupalatarjonta, joka sieltä löytyy. Eikä tämäkään aamupala pettänyt odotuksia.  Tarjolla olisi ollut myös paljon erikoisruokavalioon sopivia vaihtoehtoja, jos sellaisia olisimme tarvinneet. Tarjolla oli myös aamun lehdet.
Tämä aamupala oli sellainen, että saatammepa vaikka joskus eksyä aamiaiselle ilman hotellissa yöpymistä.
Palattuamme huoneeseen J päätti mennä takaisin nukkumaan, mutta minua ei enää väsyttänyt ja nautin huoneen hiljaisuudesta kuuntelemalla joululauluja ja katselemalla ikkunasta näkyvää talvista maisemaa. Joulustressi helpotti hetkeksi siinä ikkunasyvennyksessä istuskellessa.
Jos olisi ollut tarpeeksi energiaa, olisi hotellilta löytynyt vasta uusittu kuntosali. Kuntosalilta oli mahtava näköala Kuopion kattojen ylle. Kuntosalin lähettyviltä löytyy myös saunatilat. Aamusauna olisi saattanut olla vielä piste kaiken rentoutumisen päälle, mutta hotellihuone houkutteli liikaa enkä edes ottanut selvää kuinka saunat olivat auki.

Kuinka te hoidatte parisuhdetta?

Oletteko viettäneet aikaa ilman lapsia hotellissa?

Väsymys on äitiyden suurin tabu

Sini Ariell aiheutti kohun kertomalla julkisesti olevansa aivan loppu vauva-arjen keskellä ja ajattelevansa äitiyden olevan paskaa. Tuttavapiirissäni tästä nousi kohu, koska eihän äiti voi sanoa noin
Osa ystävistäni kuitenkin nosti esille Tuomas Enbusken IL-kolumnin. Enbuske kehuu Ariellia rohkeudesta sanoa ääneen tabuista suurimman. Sen, että joskus tekisi mieli vain ottaa ja lähteä. 
Jos porukka jakaantuu kahtia, niin minä valitsen puolen, jossa saa sanoa ääneen olevansa aivan loppu. Minäkin olen aivan loppu. Niin loppu, että joskus tekisi mieli ottaa ja lähteä
Varsinkin silloin, kun taapero on herättänyt minut kaksikymmentä kertaa yön aikana ja aamulla tuntuu, että voisin nukkua vuoden putkeen. Sitten taapero herää ja väläyttää hymyn. Silloin päätän kaiken väsymyksen ja pahan olon olevan sen arvoista.
Ei vauva-aika kestä koko elämää eikä se aina tule olemaan yhtä raskasta. Se on vain vaihe, kuten joka paikassa toitotetaan. Esikoisen koliikki vei minut jaksamisen äärirajoille ja monet illat itkin vauvan kanssa, kun en enää jaksanut hyssytellä huutavaa vauvaa aamuneljältä. 
Haluan asua maassa, jossa voi sanoa ääneen olevansa aivan loppu ilman paskamyrskyä. Kynnys sen kertomiselle ei pitäisi olla niin korkea. Äitien pitäisi olla toistensa tukena eikä kivittää toista siitä, että uskaltaa kertoa väsymyksestään ja tuntee oman jaksamisensa rajat. 

Onko sinua väsyttänyt vauvavuoden aikana

vai oliko aika kuin ruusuilla tanssimista?