Presidentin haastattelu
Vivian ja Bean päiväkodilla oli tiistaina itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonne sai pukeutua hienosti. Juhla jäljitteli oikeaa itsenäisyyspäivän vastaanottoa ja sinne valittiin eskarilaisista demokraattisella äänestyksellä presidentti.
Meidän Bea voitti äänestyksen. Tässä kävi vielä niin hassusti, että Bea oli viime viikolla äänestyksen aikaan kipeänä kotona eikä siis edes tiennyt olevansa ehdolla tai voittaneensa. Maanantaina eskariin mennessä hänelle oli kerrottu, että hänestä tuli presidentti.
Presidenttinä olo merkitsi ainakin arvokkaasti käyttäytymistä, ihmisten kättelemistä ja prinsessamekkoon pukeutumista. Näin lapsi sen minulle selitti ennen juhlaa.
Päätinkin sitten eilen haastatella presidenttiä, koska milloin muulloinkaan minulla tulisi mahdollisuus sellaiseen. Ei sitä ihan joka päivä presidenttiä kotonaan tapaa.
Kivaa ja jännittävää.
Kättelee vieraita, tanssii parin kanssa, syö parin kanssa.
Kiltisti.
Koska arvottiin. Me tehtiin semmosia lappuja, sit ketä äänestettiin enemmän niin siitä tuli presidentti ja sit ketä äänestettiin vähemmän enemmän niin siitä tuli sen pari. Ja mua äänestettiin enemmän.
En. En jaksa kätellä kaikkia.
Sauli. En kyllä tiedä mitä se tekee. Mä katon sit keskiviikkona. Eiku onks tänään keskiviikko? Millonka on Linnan juhlat? Onks ne torstaina?
Kättely. Tanssiminen. Syöminen. Ja syödä popparia.
Ei oikeestaan mikään.
Määräisin, että ei pestä hampaita. Paitsi viikottain.
Prinsessa. Öö mitä sä siis sanoit? Jonkun kortin. Prinsessakortin.
Onko sinulla vielä jotain sanottavaa?
Öööö ei.