Hae
Colour Outside the Lines

Yllättikö lähestyvä joulukuu? Viime hetken vinkit joulukalentereihin taaperolle, leikki-ikäiselle ja teinille

Muistuttiko lapsesi aamulla, että huomenna saa avata kalenterin ensimmäisen luukun?

”Mitä, joko se on huomenna?”

Ajatus on varmasti aika monen vanhemman mielessä tänään. Olisi pitänyt ostaa se kalenteri jo viime kuussa, kun ne tuli myyntiin vaikkei joulukuu tuntunutkaan silloin vielä kovin lähellä olevan. Jotenkin se kuitenkin joka vuosi hiipii hiljaa ja onnistuu yllättämään.
Meidän uusperheen lapsista Lissu ja Nipsu ovat aina kanssamme joulun, mutta B on joka toinen joulu äidillään. Tänä vuonna päätimme, ettei B:lle hankita joululahjoja kotiin, koska hän uskoo edelleen joulupukkiin (ja haluamme asian pysyvän näin vielä muutaman vuoden). Päätimme siis satsata joulukalentereihin enemmän kuin normaalisti.
Alla muutama vinkki viime hetken joulukalentereihin.

Kirjakalenteri

Tätä kalenteria varten keräsin joulusatuja koko syksyn. Nyt meillä onkin kasassa 24 erilaista joulukirjaa. Paketoin kirjat joulupaperilla ja joka päivä päiväkodin jälkeen luemme yhden. Näin joulukiireiden keskellä on helppo unohtaa päivittäinen pieni hetki lasten kanssa. Tämä kalenteri kuitenkin siitä joka päivä muistuttaa.
Eli jos haluat kirjakalenterin, hae kirjastosta 24 erilaista satukirjaa ja laita ne koriin. Paketoi kirjat kauniisti. Laita kirjat koriin ja sinulla on lapsille varmasti mieleinen kalenteri valmis!
Jos haluat päästä helpolla, jätä kirjat paketoimatta. Tai vain hae kirjakaupasta valmis kirjakalenteri. 

Lego-joulukalenteri

Legot ovat tällä hetkellä kahdella pienimmällä iso hitti. B leikkii jo pienillä legoilla ja Nipsu Dubloilla. Emme kuitenkaan itse olleet kovin tyytyväisiä kauppojen Lego-kalentereiden hintalaatusuhteeseen, koska paketissa ei kovin montaa palikkaa ole, joten päätimme tehdä Lego-kalenterin itse. Näin pieninkin sai oman Duplo-kalenterin, jollaista kaupoissa ei ole.
Isomman paketiksi valikoitui talvinen laskettelukeskus ja pienemmälle ostimme jouluisen paketin, jonka ansiosta jouluaaton luukusta kuoriutuu Joulupukki. Ohjekirjat meinasimme ensin skannata ja tulostaa, jolloin pussiin olisi saanut aina tietyn osan ohjeesta, mutta laiskuus iski huomatessamme ohjeessa olevan 137 sivua! Päätimme siis ottaa kuvat tablettiin, josta ne on helppo lapselle näyttää. Helpottaaksemme oikean kuvan löytymistä merkkasimme sivunumerojen viereen luukun numerot lyijykynällä.
Käy siis ostamassa Lego-paketti ja paperipussit, pussita osat, ota kuvat puhelimeen tai tablettiin ohjekirjasta ja ripusta pussit nätisti koristamaan asuntoa. Meillä pussit roikkuvat Ikeasta hankitussa muistitaulussa, jossa oli mukana nipistimet. Kerrallaan kehykseen mahtui 12 pussia ja päätimme täyttää kehystä sitä mukaa, kun pusseja aukaistaan.
Helpommalla pääset, kun haet sen Lego-kalenterin kaupasta. Varsinkin jos käy niin kuin meille ja sähköt menevät poikki kalenteria pussittaessa. Kannattaa siis ostaa varulta myös otsalamppu. 

Teinin kalenteri

Tämä oli se kaikista eniten päänvaivaa aiheuttanut kalenteri. Halusin Lissunkin saavan oman pussikalenterin, koska pienemmätkin sellaiset saivat. En kuitenkaan meinannut millään keksiä mitä kalenteriin laitan. Lissu pyysi kaikkea järkevää, joten täytin kalenterin pussit purkalla, pienillä lahjakorteilla, ponnareilla, sukilla ja muulla pienellä, mutta käyttökelpoisella tavaralla. Kynsilakat olivat jo toivelistalla jouluksi, joten päätin laittaa ne kalenteriin.
Lissun kalenteri etsii vielä paikkaansa. Mietin laittavani sen koriin, jonka voi laittaa hänen huoneeseensa. Pusseja ei myöskään ole numeroitu, joten hän saa avata ne siinä järjestyksessä kuin haluaa.
Käy siis ostamassa pieniä paperipusseja, 24 teinin tarvitsemaa pientä tavaraa, pussita tavarat ja laita kauniisti esille.
Helpommalla pääset, kun käyt ostamassa valmiin kosmetiikka- tai korukalenterin. 

Perinteiset suklaakalenterit

Nämä meille ostettiin Black Fridayna lähikaupasta, kun joulukalenterit olivat puoleen hintaan.

”Paras joulukalenteri on suklaakalenteri”

Tämä lause kuului meidän teinin suusta.
Ei siis tarvitse potea huonoa omatuntoa vaikka ostaisit sen euron suklaakalenterin ruokakaupasta. Lapset ovat vähästä iloisia ja me aikuiset ne ollaan, jotka siitä joulusta stressaavat. 

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

Voiko isättömästä tytöstä kasvaa henkisesti vahva?

Lehdet ja kirjat toitottavat aina kuinka lapset tarvitsevat kaksi vanhempaa kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi. Minulla oli kasvaessani kaksi vanhempaa ja kasvoin isin tyttönä. Ihannoin isääni jo pienenä ja olin kieputtanut isäni pikkurillini ympärille, joten yleensä, kun jotain halusin, sen myös helpommin sain isältäni kuin äidiltäni.
Kun sitten hankin lapsen yksin, mietin pitkään kuinka voisin kasvattaa lapsesta tasapainoisen ja onnellisen ilman isää. Isä ei ole ollut lapsen elämässä koskaan vaan olen ollut lapsen ainoa vanhempi raskausajasta asti. Kävin jo 12 viikon ultrassa yksin ja jo tuolloin oli selvää, ettei lapsella tule olemaan kuin yksi vanhempi. 
Isänpäivään liittyy meillä aina jonkinlaista haikeutta. Aiemmin se oli haikeutta vain minun osaltani, koska surin lapsen puolesta sitä, ettei hänellä ole isää. Näin oli jo silloin, kun lapsi ei isää elämäänsä osannut vielä edes kaivata. Päiväkodissa lapsi teki kortin aina ukilleen, minun isälleni. Lapsen aloittaessa päivähoidon tein hoitajille selväksi, ettei lapsella ole isää ja hän ei askartele näin ollen isälleen isänpäivän alla. Aina korteissa luki ukki eikä hoitotädit asiaa sen enempää udelleet.

”Minulla ei ole isää, on vain ihana äiti,” lapsi kuulutti 4-vuotiaana jokaiselle vastaantulijalle.

Äitiä tilanteet hieman nolotti, lapsi oli vain onnellinen ihanasta äidistään. Eikä hän isää kaipaillutkaan vaikka muilla päiväkodin lapsilla sellainen oli. Ei edes silloin, kun yksi isommista lapsista aloitti kinastelun siitä, ettei lapsia voi hankkia ilman isää. Lapsi oli ilmeisesti saanut tietää kukista ja mehiläisistä, joten hän oli vahvasti sitä mieltä, että kaikilla on pakko olla isä. Lissu piti kantansa ja kertoi lapselle, ettei hänellä ole isää ja sillä sipuli. Kotonakaan hän ei asiaa enää maininnut. Koulussa Lissun parhaalla kaverilla oli kaksi äitiä eikä isää ollenkaan, joten erilaiset perheet olivat arkipäivää.
Tuo päiväkodissa tapahtunut tapaus sai minut kuitenkin uskomaan siihen, että osaan kasvattaa vahvan ja itsenäisen tyttären ilman toista vanhempaa. Jos hän jo 4-vuotiaana osaa pitää puolensa ja kiinni omasta mielipiteestään isompaa lasta vastaan, pärjää hän kyllä myöhemminkin elämässään. 
Jos isä olisi kuollut, olisi asia ollut helppo lapsellekin selittää ja tällöin isä olisi varmasti ollut meillä eri lailla puheissakin. Mutta koska näin ei ollut vaan isä itse valitsi kadota elämästämme, oli se asia, josta emme puhuneet ennen kuin lapsi siitä itse kysyi. Keskustelu toi pintaan haavan, joka oli lapsen sisällä muhinut viimeisen 12 vuotta ja tänä vuonna on ensimmäinen isänpäivä näiden kysymysten jälkeen. Esiteini tuntee jonkinlaista haikeutta myös tätä tulevaa sunnuntaita kohtaan vaikkei sitä äitille uskallakaan ehkä kertoa.
Perheeseemme kuuluu myös kaksi pienempää lasta, joiden isä asuu kanssamme. J on ihana isäpuoli Lissulle vaikka Lissu kapinoi tätä titteliä vastaan tällä hetkellä. Onhan sen pakko olla vaikeaa nähdä kuinka pikkusiskoilla on oma rakas isi ja hänellä ei. Onneksi J on ottanut Lissun omakseen vaikkei Lissu sitä tällä hetkellä ehkä teinihormonien huurtamilla aivoillaan osaakaan niin ajatella.
Muutamana viime vuonna koulussa tehdyt isänpäiväkortit on osoitettu J:lle. Tänä vuonna koulussa ei taidettu edes askarrella kortteja. En tiedä säikähdettiinkö siellä liikaa läheisenpäiväuutisia vai onko asia vaan unohdettu, koska lapset ovat jo niin isoja.
Itselleni on oikeastaan sama onko päivän nimi isänpäivä vai läheisenpäivä, koska me olemme aina osanneet kiertää asian, mutta aina näin ei ole kuten Suoraan sanottuna ja In a boho home ovat huomanneet.

Vietetäänkö teillä sunnuntaina isänpäivää,

läheisenpäivää vai jotain muuta päivää?