Hae
Colour Outside the Lines

Hyvästi ryhmätyödraama

Otin eilen yhteyttä opettajaan, kun aiemmin mainitsemani ryhmätyödraama vain jatkui ja jatkui.

Lopulta teimme päätöksen, että jään pois ryhmästä ja teen yksin korvaavan tehtävän, jolla saan kurssin suoritettua. Sain tälle tehtävälle aikaa tammikuun loppuun asti eli voin ruksia sen pois parin seuraavan viikon työlistaltani.

Opettaja oli hyvin ihmeissään kaikesta siitä tappelusta, jonka ryhmäni oli saanut aikaiseksi. Hän oli tehnyt ryhmän siinä toivossa, että tulisimme hyvin toimeen ja tämä ns drama queen oli vähiten se, jolta hän tällaista käytöstä odotti.

Minulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa tulla kenenkään kanssa toimeen missään työpaikassa tai koulussa aiemmin. Jos saan rakentavaa palautetta, teen tarvittavat toimepiteet parantaakseni suoritustani.

Tässä oli kuitenkin kyse ihan jostain muusta kuin rakentavasta palautteesta. Edellisen myrskyn loputtua alkoi joka kerta uusi. Ja aina se kohdistui minuun. En tiedä olinko helppo kohde vai mikä siinä oli ongelmana, mutta minua vastaan hyökättiin ihan huolella.

Eilen tämä ryhmätyödraama eskaloitui niin, että yksi ryhmäläinen jatkoi hyökkäystään uudelleen ja uudelleen vaikka muut olivat jo sitä mieltä, että olen tehnyt osani ja voimme palauttaa työn sellaisenaan. Lopulta poistuin itse keskustelusta, koska en vain enää jaksanut kuunnella.

Tänään iso kivi putosi harteilta, kun pääsin eroon tuosta ryhmätyöstä ja kaikesta sen aiheuttamasta stressistä ja mielipihasta.

Tein eilen toista ryhmätyötä vietnamilaisen opiskelijan kanssa ja se sujui todella hyvin. Menimme kampuksen kirjastoon tekemään sitä illalla ja teimme omaa osiotamme rauhassa ja hiljaisuudessa. Kuitenkin jos oli jotain kysyttävää tai pohdittavaa, mietimme niitä yhdessä. Meidän työskentely yhdessä siis sujui mainiosti.

Sellaisia ryhmä- ja paritöiden pitäisikin olla. Mukavia yhdessä tehtyjä projekteja, joissa kumpikin helpottaa toisen työtaakkaa. Ei sellaisia, että yhdestä tehdään syntipukki ja kaikki paha olo työnnetään hänen niskaan.

Keväällä en ota vapaaehtoisesti kyllä yhtään ryhmätyötä vaan kysyn aina voisinko tehdä työn yksin. Tässä on ollut minulle ryhmätyötä jo ihan tarpeeksi.

OLETKO SINÄ HUOMANNUT RYHMÄTÖISSÄ ERIARVOISUUTTA?

 

LUE MYÖS: 

Ryhmätyöt ammattikorkeakoulussa, voiko ne toimia?

Ryhmätyön tekeminen eskaloitui nopeasti

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Joulu – Milloin siitä saa alkaa intoilemaan?

Missä vaiheessa on ok alkaa intoilemaan joulusta? Siis ihan kunnolla intoilemaan, että alkaa ostamaan ja paketoimaan lahjoja, soittamaan joululauluja ja leipomaan pipareita. Niin, että kotona tuoksuu kaneli, kardemumma ja riisipuuro, ikkunoissa palaa jouluvalot ja olohuoneessa koristellaan joulukuusta. Tonttuovi on jossain nurkassa ja sen lähelle jätetään pieniä kirjeitä.

Mun mielestä kaikkia jouluun liittyviä juttuja saa alkaa tehdä just silloin, kun se itsestä tuntuu parhaalle. Mä ostan lahjoja jo kesällä ja oon niin onnellinen, kun pääsen paketoimaan niistä ensimmäiset. Jouluelokuvia katsoin tänä vuonna jo elokuussa ja riisipuuroa meillä syödään ympäri vuoden.

Kausivalot laitettiin pyhäinpäivänä vaikka yleensä ollaan niidenkin kanssa aiemmin liikkeellä. Pipareita ajattelin leipoa ja koristella lasten kanssa heti, kun on siihen aikaa eli ehkä jo viikonloppuna. Ehkä leivon lasten kanssa ne piparit ja laitan heidät koristelemaan niitä, jolloin voin pöydän ääressä tehdä samalla omia koulujuttuja.

Ostin myös jo valmiiksi kalenterikynttilän, kun sellaisen löysin. Joulukalenterit meillä on lapsille vielä hankkimatta ja joulukuuseen pitäisi ostaa lisää palloja.

Jani on meillä yleensä se, joka vähän toppuuttelee mun jouluintoa, mutta on ollut ihana huomata, että joka vuosi joulu saa tulla kotiin vähän aiemmin ilman, että siitä tulee sanomista.

Mulla on suunnitelmissa vielä etsiä jostain joulusukat, koska lapset on niitä toivoneet ja keksittiin Melissan kanssa niille nyt täydellinen paikkakin. Haluaisin myös keittiöön jouluverhon ja jouluisen kaitaliinan sekä muutaman joulukoristeen lisää. Deseniolta on tulossa joulujulisteita, jotka on menossa lastenhuoneeseen ja haaveilen töistä ihanasta Kaverini-merkin metsäkaurisjulisteesta. Se kävisi täydellisesti meidän olohuoneeseen, mutta en sitä ole vielä raaskinut ostaa.

Piparitalo olisi myös kiva rakentaa ja koristella. Joululeffoja meinaan ainakin jo viikonloppuna lasten kanssa katsoa ja meillä on kirjastosta lainassa kasa joulukirjoja.

Pienin on kovasti jo miettinyt milloin se joulu tulee ja haluankin, että joulu tuntuu hänestä ja meistä kaikista niin taianomaiselta kuin mahdollista. Joulu saa siis tulla meille vaikka heti!

 

Milloin sinun mielestäsi saa jouluttaa?

 

LUE MYÖS:

EI NIIN PERINTEISET PIPARKAKKUTALOT

 

TERVETULOA SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA