Hae
Colour Outside the Lines

Mun suhde liikuntaan nyt ja aiemmin

Mulla on ollut todella huono suhde liikuntaan aina. En edes tiedä mistä se on alkanut, koska kyllä mä lapsena liikunnasta tykkäsin. Liikunta vaan ei tykännyt minusta takaisin koskaan.

Minulla on myös rasitusastma, joka oli lapsena tosi paljon huonommassa kunnossa kuin nyt aikuisena. Pihisin ja puhisin ja käytin lääkkeitä säännöllisesti. Varsinkin siitepölyaika oli todella vaikeaa ja muutamia kertoja olinkin ihan sairaalahoidossa hengittelemässä lisähappea.

Muistan, kun ala-asteella oli pakko osallistua hiihtokilpailuihin. Olin joka kerta viimeinen. Vihasin hiihtoa yli kaiken. Sitä ei auttanut myöskään se, että lapsena meillä oli tapana olla pääsiäisen aikaan Lapissa ja siellä piti aina hiihtää kohtalaisen pitkä matka. Vannoin, etten aikuisena enää laita ikinä hiihtosuksia jalkaani.

Ala-asteen liikuntatunnilla taitoin kerran sormeni koripalloa pelatessa, kun otin pallon väärin kiinni. Jouduin lähtemään kesken päivän kotiin, kun sormi turposi ja oli ihan kipeä. Pesäpallossa minut valittiin aina joukkueisiin viimeisenä -tai siis ei valittu, koska ei kumpikaan joukkue halunnut minua. En ollut hyvä lyömään, heittämään tai juoksemaan.

Harrastin pienenä hetken taitoluistelua, mutta lopetin, kun olin liian vanha ryhmään. Luistelusta kyllä tykkäsin ja tykkään vieläkin, mutta en ollut ikinä siinäkään niin hyvä, että olisin halunnut pelata esimerkiksi jääkiekkoa vapaa-ajallani.

Aloitin ala-asteella myös tenniksen harrastamisen. Kerran tunnin jälkeen opettaja haukkui minut huonoksi ja lihavaksi. Olin ehkä noin 12-vuotias enkä todellakaan harrastanut tennistä muuta kuin siksi, että se oli kivaa. No eipä ollut enää tuon jälkeen ja lopetin. Kerroin kyllä äidilleni asiasta ja tenniksen opettaja sai kuulla kunniansa. Pyysi hän anteeksikin sanojaan, mutta ei se mitään auttanut. En halunnut mennä enää lähellekään koko tennishallia.

Teininä en harrastanut pahemmin liikuntaaO. Oli meillä kavereiden kanssa kuntopiiri, mutta suurimman osan ajasta taisin siitä luistaa pois, koska olimme sopineet tekevämme liikkeet yksin kotona. Olin onnellinen, kun lukiossa liikunnan opetus loppui yhteen kurssiin.

Tykkäsin kyllä lasketella. Olen lasketellut niin kauan kuin muistan ja rinteessä tunsin olevani kotonani. Onneksi harrastustani vaalittiin ja pääsinkin usein laskettelemaan. Lautailuakin kokeilin, mutta ekalla kerralla väänsin nilkan ja toisella ranteen. Luovutin. Aikuisena laskettelu tuntui liian kalliilta harrastukselta ja se jäi.

Aikuisena liikunta myös unohtui ja jäi kaiken muun elämän jalkoihin. Kun löysin sen uudelleen vajaa kymmenen vuotta sitten, vedin itseni ihan piippuun laskemalla kaloreita ja tekemällä kyykkyjä jopa suihkussa. En nauttinut liikunnasta vaan ajattelin sen olevan välttämätön paha laihdutuksen onnistumisen kannalta.

Nyt, melkein 35-vuotiaana, yritän opetella liikkumaan ja oikeasti nauttimaan siitä liikunnasta. Liikkumaan vain niin, että se on hauskaa eikä tunnu pakkopullalta. Että oikeasti haluan harrastaa liikuntaa.

Olenkin nyt muutaman kerran kotona jumpannut YouTubesta löytyvien jumppavideoiden avustuksella. Ja huomannut, että en olekaan ihan niin surkea kuin olen aina kuvitellut.

Olen myös tänä talvena harkinnut niiden hiihtosuksien hankkimista. Voisi ollakin ihan mukavaa hiihtää ihan rauhassa tuolla pakkassäässä, kun kukaan ei hengitä niskaan eikä ole kiire minnekään. Eikä varsinkaan tarvitse miettiä, että tuli viimeisenä maaliin.

Laskettelu on mielestäni edelleen aika kallista, mutta kyllä minä silti aion siihen ensi talvena panostaa. Olen tänä talvena katsonut kateellisena kaikkien laskettelukuvia- ja videoita Instagramista ja Facebookista. Suuntaan kyllä rinteeseen ensi talvena aivan varmasti ja ehkä opetan myös pienimmän laskettelukaverikseni. Jani ei osaa lasketella eikä lautailla niin senkin takia se harrastus on unohtunut.

Aion nyt ottaa liikuntaan eri näkökulman kuin aiemmin,  koska voihan se olla kivaakin, eikö vaan?

 

Millainen suhde sulla on liikuntaan ja onko se vuosien varrella muuttunut?

 

 

LUE MYÖS:

ALOITETTIIN KETOVALMENNUS

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Olen uimataidoton 34-vuotias

Kesän rantakelit on nyt korkattu!

Me ollaan siitä onnekkaita, että meidän kotoa on kävelymatkan päässä hyvä uimaranta. Ollaankin edellisinä kesinä käyty rannalla usein sekä päivällä että illalla. Iltaisin rannalla on ihanan rauhallista ja lapset saavat temmeltää vedessä varomatta muita.

Vaikka käyn lasten kanssa paljon rannalla, en itse ui. Olen itse asiassa melkein uimataidoton. Pysyn kyllä räpiköinnilläni pinnalla ja voin uida lyhyitä pätkiä, mutta en koskaan ole esimerkiksi harrastanut matkauintia, koska en osaa oikeata tekniikkaa ja väsyn heti.

Olenkin suunnitellut jo useamman vuoden osallistuvani aikuisten uimakouluun, mutta jotenkin se aina siirtyy. Siellä ei haittaa vaikka olisi kokonaankin uimataidoton vaan sinne voi matalalla kynnyksellä mennä harjoittelemaan uintia.

rannalla

uimarannalla

Toisaalta ehkä pelkään sitä nöyryytystä, etten osaa uida vaikka olen aikuinen ja koulussahan sitä on opeteltu. Vaikka ei asiassa pitäisi olla mitään hävettävää, varsinkaan kun siihen itse hakee apua. Kaikkihan siellä kurssilla ovat samasta syystä, etteivät osaa uida.

Toisaalta taas en vain saa aikaiseksi ilmoittauduttua kurssille ja sitten vielä mentyä sille. Se on varmasti suurin syy sille, etten ole uimakouluun vielä mennyt. Kuten muihinkin liikuntaharrastuksiin, tunnun tarvitsevan kaverin, joka tsemppaisi sinne lähtemään.

Eli hei, jos tunnet minut ja olet lähes tai kokonaan uimataidoton, lähdetäänkö aikuisten uimakouluun?

 

uimarannalla

uimarannalla

Vivia rakastaa tuolla järvessä matalalla pulikointia niin paljon, että olen alkanut miettiä hänellekin jotain uimakoulua. Tämän vuoden koronarajoitusten vuoksi emme kuitenkaan nyt kesällä ole osallistumassa uimakouluun eli syksylle on jonkinmoinen veteen tutustuminen hakusessa.

Vivia on kuitenkin vielä sen verran pieni, ettei uimakoululla sinänsä ole kiire ja voi olla, että se siirtyy ensi kesän rantakeleille.

 

OSAATKO SINÄ UIDA HYVIN 

VAI OLETKO LÄHES UIMATAIDOTON KUTEN MINÄ? 

LUE MYÖS:

EN NAUTI KESÄHELTEISTÄ, MUTTA TYKKÄÄN KESÄSTÄ

ONNEA ON OMA LEIKKIMÖKKI