Hae
Colour Outside the Lines

Mitä meille kuuluu just nyt?

Jos olisin kysynyt tämän saman kysymyksen itseltäni kuukausi sitten, olisin vastannut kiirettä.

Olin lokakuun lopusta tammikuun alkuun töissä Designkavereiden Iloisessa joulukaupassa melkein täysipäiväisellä sopimuksella, kävin koulua ja hoidin tietysti siinä sivussa kodin ja lapset. Pahimmalla viikolla kävin vuoronvaihtojen vuoksi töissä 42,5 tuntia ja kahdessa tentissä vuorojen välissä. Ei siinä paljon kerennyt lasten joulujuhliin, joka tietysti oli hieman harmillista.

Koska kyseessä oli pop up-kauppa, loppuivat työt kaupan loputtua. Syksyn opinnoista muutama koe jäi kevään uusintapäivälle ja pari palautusta on vielä kesken, koska en vaan revennyt joka paikkaan. Nyt tammikuussa koulun jatkuttua tunsin suunnatonta stressiä palauttamattomista töistä ja ”saamattomuudestani” kunnes yksi opettajistani palautti minut maanpinnalle kysymällä kuinka oikein jaksoin tuon kaiken. Olihan siinä aika jaksaminen ja olinkin töiden loputtua hetken ihan poikki. Onneksi meillä on ymmärtäväiset opettajat, joten palautukset onnistuu vielä keväänkin puolella ja hyödyin työpaikasta koulun kannalta, kun sain hyväksiluettua sen työharjoitteluksi.

Elämä alkaa pikkuhiljaa palata uomiinsa vaikka aikamoista aikataulutusta tämä kaikki vaatii. Jani on edelleen sekä koulussa että töissä ja minullakin on useampana päivänä viikossa koulua neljään asti. Iltapäiväkerho on ollut meidän pelastus, koska ekaluokkalaisella loppuu koulu useimpina päivinä jo kahdeltatoista ja iltapäivät olisivat aika pitkiä olla yksin kotona. Pidän sormia ja varpaita ristissä, että myös tokaluokkalaiset saavat ensi vuonna käyttää iltapäiväkerhoa, ettei ensi syksynä tarvitse alkaa miettiä jokaista iltapäivää uusiksi.

Henkisesti tuo raskas muutama viime kuukausi näkyy unettomuutena. Nukun todella huonosti, kun yritän vielä mukautua tähän uuteenvanhaan rytmiin. Töissä tuli seisottua kaikki päivät ja iltaisin olin aina aivan poikki eikä unta todellakaan tarvinnut odotella. Täytyisi varmaan aloittaa lenkkeily tai jokin muu liikuntaharrastus niin saisi unta helpommin.

Lapsista on ihanaa, kun olen taas kotona iltaisin. Ehdimme käydä kirjastossa tai Hoplopissa, lukea kirjoja ja leikkiä kampaamoleikkejä. Teinikin tulee jopa katsomaan meidän kanssa iltaisin televisiota. Nyt olenkin ollut tosi paljon lasten kanssa, kun Jani on ollut petipotilaana, koska venäytti selkänsä viikko sitten. Onneksi sain hänet tänään vihdoin lääkäriin!

Viviasta on tullut yhtäkkiä niin iso. Hän höpöttää ja selittää omia juttujaan innoissaan ja hänen kanssaan voi oikeasti keskustella. Hänellä on ihan superhyvä muisti. Hän on myös oppinut tässä muutaman kuukauden aikana päiväkuivaksi. Laitan hänelle yleensä vaipan varmuuden vuoksi päiväunille ja ulos, mutta useimmiten vaippa on kuitenkin kuiva. Päiväkodissa olemista hän rakastaa yli kaiken ja menisi sinne viikonloppunakin. Kotona näytetään uhman merkkejä, päiväkodissa ollaan kuin enkeli.

Bea aloitti syksyllä sählyharrastuksen ja laskeekin päiviä joka viikko seuraavaan kertaan. Hän rakastaa piirtää ja lukea. Koulussa alkoi nyt englantia ja se on mahtavaa!

Melissa käy kahdeksatta luokkaa ja nyt alkaa löytyä aineet, jotka kiinnostavat eniten englannin lisäksi. Kauheaa ajatella, että vuoden päästä hänen pitää miettiä jo toisen asteen opintoihin hakemista.
 

Niin ja mitä meille nyt sitten oikeasti kuuluu?
Hyvää perusarkea. Sitä meille kuuluu.

PS: Seuraathan meitä jo Instagramissa? Siellä näkyy sitä perusarkea enemmänkin!


Henkilön SUSANNA KUOHULA | BLOGGAAJA (@colouroutsidethelinesblogi) jakama julkaisu Joulu 28, 2019 kello 12.23 PST

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *