Mulla on uusi lempivaate – nimittäin *Finlaysonin Kumpula kotimekko. Tämä on niin mukava päällä ja tämän voi pukea monella eri tavalla.

Oon pitänyt tätä jo sekä ihan mekkona että housujen kanssa auki takkina. Kangas on tosi kevyttä ja kotimekko on 100% puuvillaa, joka on mun mielestä tosi iso plussa.

Kumpula-kuosi on mun mielestä ihan superkaunis ja jotenkin se puhuttelee mua vuodesta toiseen. Mulla on tällä kuosilla *t-paita kolmessa eri värissä, tämä *kotimekko ja pitkä kauluspaita/mekko. Kuosi on jotenkin niin kaunis ja mulle jotenkin tulee mieleeni siitä mun edesmennyt mummo. Olin ihan varma, että mun mummolla oli ollut joku pusero tällä kuosilla, mutta nopealla googletuksella selvisi, että Kumpula-kuosi on Eve Hamarin käsialaa vuodelta 2021. Mun mummo on kuollut vuonna 2010, joten tää kuosi on syntynyt sen jälkeen.

Jotenkin tää kuosi kuitenkin tuo mulle mieleen mulle rakkaan mummon ja ehkä siksi se tuokin niin paljon iloa. Mummo oli mulle tosi rakas lapsuudessa ja vielä aikuisuudessakin ja mummon menetys kirpaisee edelleen. Hän oli tosi iso osa meidän elämää aina ja mun esikoinenkin muistaa mummon hyvin ja hänellä on monia onnellisia, ihan konkreettisia muistoja mummosta vaikka hän oli vasta 5-vuotias, kun mummo äkillisesti menehtyi.

Mekko: *Finlayson
Sukkahousut: Aarre Label
Kangaskassi: Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus
Tennarit: Skechers
Aurinkolasit: Specsavers

*Kumpula kotimekko tulee olemaan tänä syksynä ihan varmasti yksi mun käytetyimmistä vaatteista. Tää on just sellainen helppo vaate, joka näyttää aina hyvältä ja jonka voi laittaa päälle päivinä, kun ei oo mitään päälle laitettavaa.

Mikä on sulla sellainen vaate, joka toimii aina?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA 

LUE MYÖS: 

Kokonaan käytettynä löydetty 40v synttäriasu

Asuinspiraationa Zen Peach & Apricot

Nyt on ensimmäinen kerta mun elämässä, kun mun kotona ei aktiivisesti ole alle 10-vuotiasta. Olen siis itse 40-vuotias.

Saatat miettiä miten tämä on mahdollista.

• Synnyin reilu 40 vuotta sitten mun perheen esikoiseksi. Kun olin melkein 3-vuotias, mulle syntyi pikkuveli.
• Kun minä olen 7-vuotias ja mun pikkuveli oli 4-vuotias, meille syntyi toinen pikkuveli.
• Kun mä olin 12-vuotias, mun pikkuveli 9-vuotias ja mun nuorempi pikkuveli 5-vuotias, meidän naapuriin syntyi tyttövauva. Mun vanhemmista tuli hänen kummejaan ja mä suunnilleen asuin naapurissa, koska olin vauvan lumoissa. Kirjaimellisesti. Vaihdoin vaippoja, syötin vauvaa ja hoidin tätä, kun hänen vanhempansa kävivät jossain.
• Vauvasta kasvoi tyttö, joka kasvaessaan tuli meille joka ikinen päivä. Kun tämä naapurin tyttö täytti 7 vuotta, mun esikoinen syntyi. Meistä kasvoi tiivis kolmikko ja naapurin tyttö oli meillä yötä suunnilleen joka viikonloppu. Hänen kouluaikoinaan vanhemmat saattoi tehdä ulkomaille reissuja ja tyttö oli meillä.
• Tapasin mun miehen, kun esikoinen oli 9,5-vuotias. Miehen esikoinen oli tuolloin 2,5-vuotias ja hän asui (ja asuu edelleen) meidän kanssamme.
• Kaksi vuotta myöhemmin meidän nuorimmainen syntyi.

Ja nyt tämä nuorimmainen on täyttänyt 10 vuotta. Ja ensimmäistä kertaa mun elämässä 40 vuoteen kotona ei ole alle 10-vuotiasta.

Aika kummallista, mutta toisaalta aika ihana vaihe elämässä. Lapset alkaa olla jo niin isoja, ettei koko ajan tarvitse olla miettimässä voivatko he olla hetken yksin kotona. Omaa aikaa on enemmän kuin koskaan ja vihdoin alkaa olla aikaa harrastaakin jotain. Ja vielä on tovi siihen, että meillä olisi lapsenlapsia, jos on tullakseen.

Olisi kiva kuulla onko jollain samanlaisia kokemuksia tai mitä ihmettä te teette kaikella tällä ylimääräisellä ajalla!

ihanaa päivää just sulle❤️

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA

LUE MYÖS:

Laatuaikaa esikoisen ja keskimmäisen kanssa Helsingissä

Missä haluaisin olla viiden vuoden kuluttua?

Muistutus itselle, että olen saanut tällä viikolla aikaan monta juttua