Käytiin meidän suvun naisten kanssa matkalla Riikassa elokuussa ja yksi meidän kohteista oli muotimuseo Modes Muzejs. Tämä on Baltian ainut muotiin erikoistunut museo ja oli monen meidän matkakumppaninkin listalla aika korkealla.

Tämä oli tosi hieno elämys ja oli oikein mainio valinta myös 10- ja 14-vuotiaiden kanssa. Museo sijaitsi helposti löydettävällä paikalla Riikan vanhassa kaupungissa. Museoon mentiin katutasosta sisään, mutta sinne laskeuduttiin portaat alas ja museo sijaitsi kellarissa. Museon yhteydessä oli myös kahvio katutasossa. Pyörätuolilla sisäänpääsy oli mahdollinen, koska museossa oli portaiden kaiteeseen asennettu tuolihissi.

Liput sai helposti ostettua suoraan museosta eikä ennakkovarausta tarvinnut tehdä. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja sisäänpääsymaksu on 8€ per henkilö. Lapsilta, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta hinta on 5€. Alle 5-vuotiailta sisäänpääsymaksua ei peritä.  Kannattaa näyttää suomalainen eläkeläis- tai opiskelijakortti, koska meillä ainakin joka ikisessä paikassa ne kävi suoraan vaikka ei olleet kansainvälisiä. Hintaan kuuluu museokierroksen lisäksi ääniopas, johon selostus oli saatavilla monilla eri kielillä -myös suomeksi! Ääniopas oli pieni kaukosäätimen näköinen kapistus, johon syötettiin aina asun vieressä näkyvä numero ja sitten kapistus nostettiin korvan viereen. Ihmeen hyvin se toimi vaikka käännökset oli taidettu (ainakin osaksi) tehdä AI:lla, kun jotkut käännössanat oli vähän hullunkurisia.

Me kierrettiin museo aika rauhassa, mutta lapset ei jaksaneet tietenkään tuota ääniopasta kuunnella ihan täysin loppuun, joten he olivat nopeampia kiertämään. Onneksi mun veljen avovaimo oli lähes yhtä nopea ja vei lapset yläkerran kahvilaan, joten sain itse katsella vielä näyttelyt loppuun.

Meidän käydessä oli menossa Julkisuuden henkilöiden asut-näyttely (esillä 5.11.2026 saakka), jossa oli esillä esimerkiksi Kim Kardashianin, Nicole Kidmanin ja Maggie Smithin asut. Näyttely oli tosi mielenkiintoinen. Itse kun olen aina rakastan ihania vaatteita, oli muotimuseo ihan täydellinen kohde käydä vierailulla. Rakastin museossa oikeastaan ihan kaikkea ja jos olisin ollut ilman lapsia liikkeellä, olisin viettänyt siellä ihan varmasti huomattavasti pidemmän ajan.

Osa julkisuuden henkilöistä oli sellaisia, joista en ollut koskaan kuullut itse ja osa taas oli tuttuja. Oli hauska lukea tekstejä asujen vierestä, kun kaikki nimet oli käännetty latviaksi. Esimerkiksi Sophia Loren oli Sofija Loréna.

Oli myös aika hullua nähdä kuinka kapea uuma monella julkisuuden henkilöllä on oikeasti. Esimerkiksi Wallis Simpson ja Nicole Kidman olivat aivan järkyttävän pieniä, kun näki nuo mekot mallinukkejen päällä.

Lisäksi museossa oli hienosti toteutettu huone, jossa esiteltiin eri aikakausien asuja. Tämä oli kivasti tehty niin, että huoneessa kuului ääninauha ja ääninauhalla kerrottavan kohtauksen vitriiniin syttyi aina valo. Huone oli muuten pimeä, joten tätä oli helppo seurata. Tämä oli harmillisesti vain englanniksi, joten ihan pienet lapset ei tätä ehkä jaksa seurata.

Katutasossa, museon yläkerrassa, oli tosiaan kahvila ja pieni museomyymälä. Museossa oli pieneen kokoonsa nähden todella suuri valikoima. Löytyi esimerkiksi pinssiä, magneettia, kangaskassia, t-paitoja ja vaikka kuinka paljon erilaisia kirjoja. Kirjoja oli myös tarjolla paljon englanniksi, joka oli kiva. Minulla tarttui mukaan vaan joka kaupungista pakollinen magneetti, äiti osti itselleen korsetin kuvalla varustetun t-paidan.

Muotimuseo Riikassa oli tosi kiva kohde ja voisin mennä sinne hyvin uudelleenkin -näyttely kun vaihtuu välillä. Museon tosiaan sai kierrettyä suht nopeasti halutessaan, mutta olisi sinne myös saanut uppoamaan helposti halutessaan useamman tunnin.

Kannattaa tarkistaa ajankohtainen näyttely ja aukioloajat heidän omilta nettisivuiltaan, jotka on englanniksi.

Onko muotimuseo Riikassa sulle tuttu kohde?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA 

LUE MYÖS: 

10 vinkkiä Tukholmaan lasten kanssa

Sain ihanan tuliaisen Kanadasta

Me käytiin elokuussa suvun naisten kesken Riikassa ja voin kertoa näin moniallergisena, että Riika, Latvia oli gluteenittoman painajainen!

Lähdin reissuun vähän sillä ajatuksella, että ruokaa voi olla vaikea löytää ja haen sitten vaikka aina kaupasta jotain, jos esim jossain pikaruokaravintolassa ei ole syötävää. Se ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin ajattelin etukäteen.

Mulla on siis monia eri allergioita, joihin kuuluu:

Kala ja äyriäiset (tämä hengenvaarallinen)
Viljat (ohra, vehnä, kaura, ruis)
Soija
Lehmän maito

Kala ja äyriäiset on tosiaan sellaisia, että jos niitä syön, niin hengitystiet turpoaa umpeen aika pian. Muut allergiat on vähän ”helpompia” ja aiheuttaa pahoja suolisto-oireita, mutta jos niitä vahingossa syön, en siihen kuole. Kärsin vaan epämukavasta vessassa juoksemista.

Ekana päivänä tultiin Riikaan aamulennolla, joten oltiin syöty aamulla hyvä ja täyttävä aamupala hotellissa. Mentiin läheiselle ostarille ja siellä oli vierekkäin kaksi kahvilaa (Lido ja Bistro Balts), joista meidän lapset halusi sellaiseen, jossa myytiin sushia. Siellä oli valmissalaatteja, mutta kaikissa oli vähintään maitoa. Ostin itselleni siis popcorneja. (Kävin hakemassa kaupasta myös sokeriherneitä ja salamitankoja vähän myöhemmin. Lidossa olisi ilmeisesti ollut salaattibaari, mutta en mennyt sinne, kun lapset oli Bistro Baltsissa.)

Käytiin sotamuseossa ja kävelemässä vanhassa kaupungissa. Oli tosi lämmin iltapäivä ja lasten alkoi tehdä mieli jäätelöä. Löydettiinkin sitten kiva pieni jäätelökoju, josta ostettiin jätskit. Me otettiin sorbettia kuopuksen kanssa, joka on myös viljaton, koska tavallinen jäätelökin sisälsi gluteenia. Ihan outo konsepti, kun meillä jäätelö tehdään vaan maidosta tai kermasta.

Illalla mentiin ravintolaan (Vairāk Saules), jossa oli aasialaista ja eurooppalaista ruokaa. Tottakai ajattelin, että voin syödä vähintään perunaa ja lihaa, jos en muuta.

Tarjoilijat puhui todella huonosti englantia, joten en viitsinyt alkaa selittämään allergioita. Listalla oli tosi hyvin merkattu kaikki allergiat, mutta allergeenit oli pelkästään latviaksi. Ei ihan oltu ajateltu turisteja. Siinä me sitten google kääntäjällä yritettiin niistä ottaa selkoa ja koska varmaan kaikki ruoat meni saman frittikeittimen kautta, oli ranskalaisissakin gluteenia. Näinpä tilasin koko ravintolan yhden ainoan annoksen, jossa ei ollut mun allergeeneja -puolikkaan kanan ilman lisukkeita.

Annoksessa ei siis ollut alunperinkään lisukkeita, joten ne olisi pitänyt tilata erikseen, mutta mulla ei ollut jaksamista yrittää selittää tarjoilijalle, että haluan vaikka sivuun salaatin ilman mitään kastiketta. Tuli siitä puolikkaasta kanasta vatsa täyteen onneksi, niin ei tarvinnut mennä nukkumaan nälkäisenä.

Seuraavana päivänä syötiin aamiaista airb’n’b-asunnossa, jonka jälkeen lähdettiin toiselle ostarille. Siellä oli food court eli vierekkäin ravintoloita, joilla oli yhteiset istumapaikat. Yhdestäkään ravintolasta ei löytynyt minulle mitään syötävää. Olin sitten nälissäni lounasajan ja myöhemmin iltapäivällä mentiin lasten kanssa kebabille Kebab Factoryyn. Tai no minä ja keskimmäinen syötiin kebabia, nuorin halusi pelkät ranskalaiset.

Tuolla ei ollut mitään merkintää allergeeneista, mutta otin riskillä ruokaa ja ihme kyllä selvisin ilman sen pahempia oireita. Oli kuitenkin jo niin nälkä, että ajattelin, että aivan sama, jos vatsaan sattuu.

Illalla käytiin kävelemässä kaupungilla ja etsittiin gluteeniton kahvila (Moltto Coffee), josta sai myös vegaanisia leivonnaisia. En nyt ollut ihan varma, onko niihin käytetty kauraa, mutta en oikeasti tuossa vaiheessa enää välittänyt, kun en ollut löytänyt muutenkaan oikein mitään syötävää. Olisin halunnut ostaa leipää, mutta ei siellä sellaista ollut tarjolla.

Ostin suklaakuppikakun ja Snickers-patukan, jotka oli tosi hyviä molemmat. Mulla on ehkä vähän orastava maapähkinäallergia ja tuossa Snickersissä oli sen verran paljon maapähkinää, että en voinut syödä mitenkään tuota loppuun. Suklaakuppikakun kyllä söin vaikka se olikin supermakeaa. Kuopus maistoi molempia eikä oikein välittänyt.

Vikana päivänä ei käyty lounaalla vaan syötiin kaupasta sipsejä ja muut söi jotain croissanttia tai muuta vastaavaa. Illalla mentiin syömään kattoterassille (Gutenbergs Terrace), jossa tarjoilija otti mielellään allergiat ylös ja sain pihvin ja ranskalaiset ilman mitään ongelmaa.

Lentokentällä söin pelkät ranskalaiset, koska taas kaikki salaatit sisälsi maitotuotteita tai kalaa.

Oli siis jotenkin tosi vaikea löytää mitään syötävää. Ehkä olisi voinut olla helpompaa, jos olisi etukäteen ottanut enemmän selvää, mutta en viitsinyt juoksuttaa koko porukkaa pitkin poikin kaupunkia vaan koska mä oon allerginen ja olin sitten vaan vähän vähemmällä ravinnolla itse. Jotenkin ajattelin etukäteen, että ainakin perunaa on tosi helppo löytää ja olihan sitä, mutta kaikki oli aina uuniperunaa tai jotain muuta, jossa oli päällä tai sivussa jotain maitotuotteista tehtyä täytettä. Tämä vaikeutti tosi paljon sitä ruoan löytämistä. Eli oli minussakin vikaa tämän kanssa ja voin antaa joskus Riikalle, tai Latvialle, uuden mahdollisuuden, mutta tällä reissulla ei ihan natsannut.

Olisi siinä meidän airb’n’bn nurkilla ollut Hesburger, jos olisi ollut kauhea hätä, mutta en tiedä olisiko siellä sitten kuitenkaan ollut gluteenitonta sämpylää saatavilla.

Ruokakaupassa oli muuten tosi outo, kun ihan kaikki leikkeleetkin sisälsi vehnää tai maitoa! Siis jotenkin oli tosi vaikea löytää siksikin syötävää, koska tuntui, että ihan kaikkeen oli lisätty niitä.

Missä maassa oot löytänyt parhaiten gluteenitonta?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA 

LUE MYÖS: 

Happy Atelier – Gluteeniton leipomo Tukholmassa

Relove kahvila Stockmannilla gluteenittoman silmin