Nyt on ensimmäinen kerta mun elämässä, kun mun kotona ei aktiivisesti ole alle 10-vuotiasta. Olen siis itse 40-vuotias.

Saatat miettiä miten tämä on mahdollista.

• Synnyin reilu 40 vuotta sitten mun perheen esikoiseksi. Kun olin melkein 3-vuotias, mulle syntyi pikkuveli.
• Kun minä olen 7-vuotias ja mun pikkuveli oli 4-vuotias, meille syntyi toinen pikkuveli.
• Kun mä olin 12-vuotias, mun pikkuveli 9-vuotias ja mun nuorempi pikkuveli 5-vuotias, meidän naapuriin syntyi tyttövauva. Mun vanhemmista tuli hänen kummejaan ja mä suunnilleen asuin naapurissa, koska olin vauvan lumoissa. Kirjaimellisesti. Vaihdoin vaippoja, syötin vauvaa ja hoidin tätä, kun hänen vanhempansa kävivät jossain.
• Vauvasta kasvoi tyttö, joka kasvaessaan tuli meille joka ikinen päivä. Kun tämä naapurin tyttö täytti 7 vuotta, mun esikoinen syntyi. Meistä kasvoi tiivis kolmikko ja naapurin tyttö oli meillä yötä suunnilleen joka viikonloppu. Hänen kouluaikoinaan vanhemmat saattoi tehdä ulkomaille reissuja ja tyttö oli meillä.
• Tapasin mun miehen, kun esikoinen oli 9,5-vuotias. Miehen esikoinen oli tuolloin 2,5-vuotias ja hän asui (ja asuu edelleen) meidän kanssamme.
• Kaksi vuotta myöhemmin meidän nuorimmainen syntyi.

Ja nyt tämä nuorimmainen on täyttänyt 10 vuotta. Ja ensimmäistä kertaa mun elämässä 40 vuoteen kotona ei ole alle 10-vuotiasta.

Aika kummallista, mutta toisaalta aika ihana vaihe elämässä. Lapset alkaa olla jo niin isoja, ettei koko ajan tarvitse olla miettimässä voivatko he olla hetken yksin kotona. Omaa aikaa on enemmän kuin koskaan ja vihdoin alkaa olla aikaa harrastaakin jotain. Ja vielä on tovi siihen, että meillä olisi lapsenlapsia, jos on tullakseen.

Olisi kiva kuulla onko jollain samanlaisia kokemuksia tai mitä ihmettä te teette kaikella tällä ylimääräisellä ajalla!

ihanaa päivää just sulle❤️

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA

LUE MYÖS:

Laatuaikaa esikoisen ja keskimmäisen kanssa Helsingissä

Missä haluaisin olla viiden vuoden kuluttua?

Muistutus itselle, että olen saanut tällä viikolla aikaan monta juttua

Mä oon aina rakastanut syksyä ja sen värejä. Huomaan, että jotenkin syksyllä on aina paljon enemmän energiaa tehdä asioita ja oikeasti paneutua kaikkeen vaikka aikaa ei ole yhtään sen enempää kuin muinakaan vuodenaikoina.

En tiedä johtuuko se ulkona olevista kauniista väreistä, ihanasti paistavasta auringosta vai koko ajan lähestyvästä joulusta, mutta jotenkin mä nautin tästä ajasta. En anna edes sateen ja harmauden häiritä itseäni.

Meillä onkin kivoja syyssuunnitelmia jo tiedossa. Nyt ollaan kuopuksen kanssa synttärireissulla Tukholmassa ja ensi viikolla mä lähden parin päivän työreissulle Helsinkiin. Vietetään lokakuussa kotona myös kuopuksen synttäreitä ja jonkinlaiset kaverisynttäritkin varmaan pidetään. Hän on miettinyt sisäskeittiparkkia, jonne saa viedä omat herkut, mutta vielä ei olla lukittu milloin kaverisynttäreitä pidetään.

Syyslomalla kuopus on menossa leirille ja minä oon luvannut viedä keskimmäisen kaverinsa kanssa käymään Särkänniemen Karmivassa karnevaalissa. Itsehän ajattelin sen aikaa tehdä jotain muuta, koska oon tosi säikky ja mulla menee kaikki uniin, niin en viitsi altistaa itseäni sille kauhulle (vaikka se olisikin sellaista hassunhauskaa kauhua).

Lokakuussa ollaan menossa myös katsomaan Kuopion kaupunginteatteriin The Addams Family-musikaalia (*liput saatu), jota koko perhe on odottanut keväästä saakka.

Parasta tässä syksyssä on kuitenkin, että saatiin esikoinen asumaan taas Kuopioon toviksi ja voidaan nähdä vaikka joka päivä❤️

Tykkäätkö sä syksystä?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA 

LUE MYÖS: 

Miten voi olla jo elokuu?

Touko-kesäkuun puhelinkuvat