Hae
Colour Outside the Lines

Nörttinä Tukholman Tekniikan museossa

Viime syksynä me oltiin äitini kanssa menossa hautajaisiin ja vaikka minulla kuinka on paljon mustia vaatteita, en löytänyt kaapistani yhtään siistiä ja yksiväristä mustaa mekkoa tai hametta. Näin ollen jouduin vähän pakotettuna lähtemään shoppailemaan. 
Muistan turhautuneisuuteni, koska olin varma, etten siihen aikaan vuodesta löydä mustaa perusmekkoa. Miten sitä muuten ei koskaan meinaa löytää mustaa perusmekkoa vaikka hautajaisia on kuitenkin koko ajan? 

Olin jo melkein luopunut toivosta, kun kävelimme ystäväni Katjan kanssa Kuopion Vero Modaan ja sieltä löysin kuin löysinkin ihan tavallisen mustan a-linjaisen mekon. Mekossa on kohoraitakuvio ja se sisältää vähän stretchiä. joten se on päällä todella mukava. 
Hautajaisten jälkeen mekosta on tullutkin luottovaatteeni aina, kun mikään ei tunnu istuvan. Sen kanssa on helppo pukea niin neule kuin nahkatakkikin ja se käy joka tilaisuuteen. Pitää ehkä käydä kurkkaamassa tulisiko myymälään samaista mekkoa eri värisenä kesäksi myyntiin. 

Kävimme viime viikkoisella Tukholman reissulla Tekniska Museetissa eli tekniikan museossa, josta löysin tuon ihanan tapettiseinän. Janin mielestä näytin tässä asukokonaisuudessa siltä, että olen menossa pyhäkouluun, kun Katja taas sanoi, että voisin mennä Tylypahkaan. 
Mekko on muuten juuri tarpeeksi löysän mallinen, että sen alle voi pukea helposti kauluspaidan. Ja pakko vielä hehkuttaa näissä kuvissa olevia paksupohjaisia glittertennareita, jotka löysin talvella Dinskon alennusmyynnistä alle kahdella kympillä! Näissä kuvissa ne ei ihan pääse oikeuksiinsa, täytyy siis muistaa ottaa niistä vielä omat kuvat! 

Mekko: Pieces
Kauluspaita ja sukkahousut: H&M
Glittertennarit: Dinsko
Laukku: Longchamp

Onko teillä joku luottovaate, joka pelastaa aina asukriisiltä? 

Mikä minua vaivaa?

Blogiin tuli pieni tahaton hiljaisuus. Siihen syy löytyy uudesta lääkityksestä, jonka sain lääkäriltäni muutama viikko sitten.

Olen jo pitkään ollut aivan järkyttävän väsynyt. Väsymys on kehittynyt niin pitkälle, että se vie kaiken energian tehdä mitään ylimääräistä. Välillä tuntuu kirjaimellisesti siltä, että kaikki voimat on loppu ja jopa vessaan käveleminen on ihan ylivoimaisen vaikeaa.

Nukun todella levottomasti ja näen mitä ihmeellisimpiä unia. Usein aamuisin tuntuu siltä, etten ole koko yön aikana nukkunut ollenkaan. Sain Janilta jouluna aktiivisuusrannekkeen, jonka avulla olen seuraillut omaa untani ja se todisti, että uneni laatu on aivan surkeaa enkä vain kuvitellut sitä.

Olen myös kärsinyt jo monta vuotta selittämättömistä lihaskivuista ja käsien puutumisesta. Minulla kipeytyvät myös ranteet ja nilkat. Välillä jopa puhelimen nostaminen tekee kipeää. Olen käynyt aiemmin tutkituttamassa näitä kipuja työterveyden puolella ja siellä minua on yleensä katsottu kieroon, koska lääkärit ovat tainneet ajatella ongelman olevan korvieni välissä.

Kävinkin siis nyt terveyskeskuksen puolella näitä kipuja taas valittamassa ja kerrankin minua hoiti lääkäri, joka kuunteli kaikki vaivani keskittyneesti ja otti kaiken kertomani tosissaan. Hän lähetti minut veri- ja virtsakokeisiin, joiden avulla saisimme rajattua pois esimerkiksi nivelreuman. Tätä hän alkoi epäillä, koska minulla kipeytyvät sormet välillä niin, etten saa niitä ollenkaan koukkuun. Sormet ovat myös todella usein turvonneet.

Lääkäri määräsi minulle jo heti alkuun lääkkeen, jonka pitäisi väsyttää. Olen nyt syönyt sitä pari viikkoa ja kyllä minua väsyttää, mutta ei vaan yöllä. Nukun edelleen hyvin levottomasti, näen ihan sekopäisiä unia ja aamulla tuntuu, että silmiä ei saa millään auki. Päivisin voisin nukkua kolmet päiväunet ja juoda monta pannullista kahvia. Jos siis joisin kahvia.

Tämän takia en blogiakaan ole kovinkaan paljon viime viikkoina jaksanut päivittää. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että väsymyksestä huolimatta pyhitän joka päivä blogille aikaa, koska se on ihana pakokeino tästä väsymyksestä. Kirjoitan sitä sitten vaikka yöllä, kun uni ei meinaa tulla.

Ihanaa perjantaita kaikille! Huomenna on hyvä syy repiä itsensä ylös aikaisin aamusta, kun lähdemme ystäväni Katjan kanssa tyttöjen retkellä Jyväskylään.

Oletko sinä syönyt koskaan yöuneen auttavia lääkkeitä?