Hae
Colour Outside the Lines

Kiitos Vauva ja Meidän Perhe!

Kun aloitin kirjoittamaan blogiani monen monta vuotta sitten, en osannut haaveillakaan, että blogini pääsisi joskus yhteisöblogiksi. Kirjoitin vain itselleni päiväkirjaa ja avasin tuntojani blogiin. Tuolloin en uskaltanut kertoakaan kenellekään blogistani.

Kun sitten vihdoin uskaltauduin bloggaamaan ihan julkisesti ja kerroin jopa äidilleni blogistani, huomasin, että tämähän oikeastaan on se juttu, jota haluan tehdä. Aloin kiinnittämään huomiota enemmän kuviin ja kielioppiin. Rakastuin kirjoittamiseen ja koukutuin valokuvaukseen.

Hieman tuon jälkeen pääsin yhteisöbloggaajaksi Vauvan ja Meidän Perheen blogiyhteisöön. Se oli ihanaa ja unelmien täyttymys. Rakastin yhteisöllisyyttä pienessä bloggaajien ryhmässämme ja vihdoin tunsin olevani oikea bloggaaja, koska minulla oli niitä bloggaajatovereita.

Kuva: Bella Photo

Löysin monta ihanaa ystävää tuota kautta ja sain aivan mahdottoman paljon itse tuosta ajasta. Opin uutta ja uskaltauduin kirjoittamaan niitä henkilökohtaisempia tekstejä vaikka tiesin tuttujenikin lukevan niitä. Olen kiitollinen kaikesta mitä tuona aikana tapahtui.

Nyt minun on kuitenkin tullut aika sanoa hyvästit yhteisölle ja palata takaisin omalle alustalle. Tämä on tuttu ja turvallinen ympäristö ja tiedän noiden blogikollegoiden edelleen pysyvän läheisinä vaikka blogini muuttaa eri paikkaan.


Jatkossa minut löytää siis täältä. Heittäkää kommenttiboksiin terveisiä, postaustoiveita ja muita ideoita aina, kun siltä tuntuu! 

2-vuotiaan sanavarasto

Kirjoitin puoli vuotta sitten 1,5-vuotiaan hyvin pienestä sanavarastosta. Olin silloin ehkä hieman huolissani, kun taaperomme puhui vain muutaman selvän sanan.
Esikoiseni puhui 2-vuotiaana täysin selviä ja ymmärrettäviä lauseita. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan ihan kunnolla. Kun jotain kysyi, sai selvän vastauksen. Ja kun itse vastasit hänen kysymyksiinsä, ymmärsi hän vastauksen. 


Tämä kuopus ei kuitenkaan puhunut vielä hetki sitten kuin siansaksaa vaikka tuntui ymmärtävän suunnilleen kaiken mitä hänelle sanottiin. Nyt 2-vuotiaana tilanne on jo ihan eri. Sanoja on ihan huimasti ja joitain parin sanan lauseitakin jo löytyy. Ihan turhaan olin siis huolissani. Ei koskaan pitäisi vertailla lasten kehitystä keskenään, mutta kukapa vanhempi sitä ei tekisi? 
2-vuotiaan sanavarastoon kuuluu:
minä, Vivia (välillä Pipia), minun
äiti, Sussu
isi, isä
Bea
Eissa, isko, Pissa = Melissa
Noppa = kilpikonna (meidän lemmikki)
ukki
mummi
pappa, mamma, myy/muu, nipsu, haisu
nenä
pää
tissi
ei, joo
auppaan = kauppaan
hoitoon
pupu, toinen pupu
koija, hau = koira
maaau = kissa
uokaa = ruokaa
että = vettä
mimmi, ikki = Minni, Mikki
Aku, Hessu

ankka
heppa
piitää = piirtää, kynä
ukkuu = nukkuu
nakki
eipä = leipä
tyttö, poika
hattu, takki
kakka
kaaka, kakka = kenkä
tukka

heippa, hei hei

Sanavarastoon kuuluu todella paljon yksittäisiä sanoja. Nyt viimeisen kuukauden aikana on kuitenkin alkanut tulla myös kokonaisia lauseita kuten esimerkiksi ”bea ja vivia ukkuu” kun tytöt menevät nukkumaan tai ”mummi ukki uvvee” eli mummi ja ukki tulee. Päivittäin opitaan jotain uutta ja vaikea on enää edes pysyä perässä mitä kaikkea Vivia osaa jo sanoa. 
Olin siis aivan turhaan huolissani 1,5-vuotiaan sanavarastosta, koska jokainen lapsi oppii ajallaan puhumaan. Neuvolassakaan ei olla oltu vielä yhtään huolissaan. Vivia osaa myös sanoa jo s-kirjaimen ja siitä häntä kehuttiinkin neuvolassa. 

Puhuvatko teidän 2-vuotiaat paljon?