Hae
Colour Outside the Lines

Vikingaliv

Me rakastamme museoissa käymistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Jani olikin tosi innoissaan, kun kuuli Tukholmaan avatusta Vikingaliv-museosta, jonka aiheena on siis viikingit. Koska Ruotsilla on niin suuri viikinkihistoria, kuvittelimme tämän viikinkeihin erikoistuneen museon olevan ihan huikea. Toisin kävi ja uudestaan emme ole menossa. 
Ja minäpä kerron miksi. 

Museo sijaitsee Djurgårdenissa eli saaressa, jossa on iso ryhmittymä muitakin museoita sekä esimerkiksi huvipuisto Gröna Lund. Sinne oli helppo päästä niin julkisilla kuin kävellenkin keskustasta. Keskusasemalta kulkee ratikka (spårväg) numero 7 Djurgårdeniin ja silloin pitää SLn sivujen mukaan jäädä pois pysäkillä Nordiska museet/Vasa museet. Matka-aika ratikalla on noin 10 minuuttia. Jos tuossa pysäkillä unohtaa jäädä pois, voi hyvin jäädä seuraavallakin eli pysäkillä Liljevalchs/Gröna Lund, koska museo on aikalailla näiden välissä. Kävelymatkaa molemmilta pysäkeiltä on viitisen minuuttia. Museon sisäänkäynti on rannan puolella, mutta kadun varressa on opastekyltit. 
Museon pääsymaksu oli 16 euroa aikuisilta ja mietimme pitkään haluammeko laittaa museokäyntiin niin paljon rahaa. Päätimme kuitenkin, että museon on oltava todella hyvä, koska pääsymaksu on niin korkea. Useaan Tukholman museoonhan pääsee halvemmalla tai jopa ilmaiseksi, joten pääsymaksu muihin museoihin verrattuna oli aika korkea. Alle 7-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi, joten Viviasta ei mennyt maksua. Museo ei muuten ota vastaan käteistä eli kaikki ostokset pitää tehdä kortilla. 
Meitä oli museokäynnillä siis minä, Jani ja Vivia. 
Lipputiski sijaitsi museon toisessa kerroksessa. Sinne pääsi joko portaita pitkin tai pienellä hissillä. Hississä oli merkintä, ettei sinne saanut viedä rattaita, joten Jani jäi Vivian kanssa alas ja minä kiipesin portaita ylös. Maksoin lippumme tiskillä ja kysyin rattaista, josta minulle kerrottiin, että rattaat tulee jättää ulos. 
Ensimmäinen iso miinus tuli siitä, ettei rattaita saanut viedä museon sisälle. He antoivat lukon rattaita varten ja museosta sai lainata rintareppua. 
Menimme siis etsimään sitä niin sanottua vaunuparkkia, joka oli pieni alue nurkan takana. Se oli täysin eristyksissä museon sisäänkäynnistä eikä siellä ollut minkäänlaista kameravalvontaa. Lukot eivät olleet kovinkaan hääppöiset ja hieman pelotti jättää uudenkarheat Emmaljungat sinne kenen vaan armoille. Sateisella säällä emme olisi edes jääneet museoon, koska rattaat eivät olleet millään lailla säältä suojattuna. 
Sisätiloissa oli todella tilava alue, jossa oli naulakoita sekä säilytyslokeroita. Olimme liikenteessä heti aamupäivästä, jolloin museossa ei ollut meidän lisäksi kuin muutama ihminen, joten tavaroiden säilytysaluekin oli melkein tyhjillään. Meni vähän yli ymmärryksen miksei sinne oltu voitu rakentaa vaunuparkkia. 

Vivia nukkui, kun saavuimme museolle, joten minusta olisi ollut mukava katsella museota rauhassa hänen nukkuessaan. Nyt jouduin kuitenkin hänet herättämään, koska enhän minä nyt mitenkään saanut siirrettyä nukkuvaa vauvaa rintareppuun rattaista. Hieman pelonsekaisin tuntein jätimme rattaat ulos ja lähdimme museoon. Olisi meillä onneksi ollut matkavakuutus, jos ne sieltä olisivat kadonneet. 
Kiipesimme sitten yhdessä portaat toiseen kerrokseen. Näyttely alkoi heti lipputiskin takaa, jossa oli pieni näyttelytila. Ajattelimme sen olevan vasta ensimmäinen huone monesta ja lähdimme sitä innokkaasti tutkimaan. Suurin osa näyttelystä oli luettavaa materiaalia viikinkien historiasta ja näyttelyssä oli vain hyvin pieni osa oikeita viikinkiesineitä. Niistäkin suurin osa oli lainassa Tukholman historiallisesta museosta, jonne on ilmainen sisäänpääsy. Olimme ohittaneet tuon museon matkalla Vikingaliviin ja miettineet, että kumpi nyt olisi parempi. Päätimme sitten kuitenkin menny Vikingaliviin, koska ajattelimme viikinkeihin erikoistuneen näyttelyn olevan siellä suurempi. 

Museossa pääsi testamaan muutamaa erilaista viikinkiasetta omaan käteen. 
Näyttelytilassa oli vain yksi vahanukke, jonka päällä oli viikingin arkiasu. Olisin kaivannut enemmän konkreettisia tavaroita, kun museossa kerran olimme. 
Kävimme Melissan kanssa historiallisessa museossa myöhemmin samana kesänä ja siellä oli kymmenen kertaa isompi viikinkinäyttely kuin Vikingalivissa. 

Olimme suuresti hämmästyneitä, kun näyttelytiloja olikin vain tuo yksi, jonka jälkeen meidät ohjattiin pimeälle ajelulle. Tätä varten piti kävellä näyttelytilasta portaat alas, koska ajelu sijaitsi museon ensimmäisessä kerroksessa. 
Ennen viikinkiajelulle menoa meiltä kysyttiin minkä kielisen selostuksen haluaisimme. Valitsimme tottakai sen suomeksi, koska se oli mahdollista. Oli melkoinen pettymys, kun siltikin yli puolet selostuksesta tuli englanniksi! 

Vivia pelkäsi kuollakseen tuota ajelua, joten en voi suositella sitä lapsille! Olen aika varma, ettei meidän isommatkaan lapset olisi siitä nauttineet. Ajelu kesti noin viisi minuuttia. 

Ajelun jälkeen oli aika tyrmistynyt olo. Tästäkö ilosta olimme maksaneet oikeasti 32 euroa? 

Samantapainen ajelu on myös lapsille suunnatussa Junibackenissa. Siellä ajelu on oikeasti aika pitkä ja kiinnostava. Selostus ja laulut tulevat kokonaan suomeksi. Olin siis odottanut tältä ajelulta hieman enemmän.

Kävimme vielä tutkimassa pienen museokaupan ennen museosta poistumista. Olimme museossa yhteensä alle tunnin, josta voi jo päätellä jotain. Yleensä museoreissuilla menee se 2-3 tuntia aikaa.

Olimme ulos kävellessämme todella pettyneitä. Ainoa plussa oli, että vaikka rattaat piti jättää ulos, sai museosta lainaksi kantovälineen. Muuten museo oli kyllä iso pettymys.

Oletteko te käyneet Vikinalivissa? 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *