Ajatuksia äitiydestä ja äitienpäivästä

Eilen oli 19. äitienpäivä äitinä. Se herätti erilaisia ajatuksia äitiydestä ja äitienpäivästä.

Sain esikoiseni yksin 18-vuotiaana ja vietin ekaa äitienpäivää, kun lapsi oli kolmen kuukauden vanha. Koska olin totaaliyksinhuoltaja, ei mua muistettu lahjoilla tai edes korteilla. Tottakai mun vanhemmat onnitteli ja ehkä joku muukin, mutta eka äitienpäivä ei ollu mitenkään ihmeellinen.

Tämän jälkeen sain yleensä lapselta kortin tai lahjan, joskus jopa molemmat. Teini-ikäisenä lahjojen tulo loppui, mutta eilen lapsi toi mulle kukkia ja suklaata, teki korun ja vei elokuviin. Aikamoista hemmottelua.

Pienemmätkin antoi lahjoja. Keskimmäinen oli ostanut mulle kauniin pienen kulhon ja pienin tehnyt nilkkakorun ja kortin, johon hän oli mallista kirjoittanut itse hyvää äitienpäivää.

Janilta en saanut lahjaa, koska olin sanonut haluavani sekä syntymäpäivä- että äitienpäivälahjan Pariisista. Mulla on ollut koko kevään mielessä yksi laukku, jonka haluaisin ja ehkäpä sen Pariisista saankin. Riippuen siitä tulenko itse toisiin aatoksiin laukusta nähdessäni sen livenä.

Me vietetään aina äitienpäivää kakkukahvien ja mummolavierailuiden merkeissä. Päivä on kuitenkin muuten yleensä aika samanlainen kuin muutkin.

Oon nyt lukenut monelta ikäiseltäni vauvauutisia ja se aiheutti eilen monia ajatuksia äitiydestä ja äitienpäivästä. Kaiken järjen mukaan meilläkin olisi pitänyt olla vielä mahdollisuus hankkia lapsia lisää. Enhän mä ole kuin 37-vuotias ja Jani ei ole kuin 33. Syöpä kuitenkin vei meiltä sen mahdollisuuden.

Vaikka mä oon ollut jo jonkin aikaa sinut asian kanssa, tulee muiden iloisista vauvauutisista välillä väkisinkin paha mieli. Tottakai oon onnellinen muiden puolesta, mutta silti se tuntuu välillä epäreilulta. Mä olisin halunnut pohtia asiaa vielä rauhassa. Olisi helpompaa elää oman päätöksen kanssa kuin sen, että valinnan mahdollisuus vietiin multa pois.

Mä en nuorempana koskaan oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä isona, halusin aina olla vaan äiti. Ja sitä mä olen. Olen saanut lapsia sekä itse että parisuhteen myötä, joten mun äitiys on monenmuotoista.

En toivo, että kukaan varovaisesti mulle kertoo jatkossakaan vauvauutisia, koska ne on aina ihania. Elämään vaan sattuu kuulumaan monenlaiset tunteet -myös äitienpäivänä.

Oliko sulla kiva äitienpäivä?

Tulethan seuraamaan mun arkea ja tällä viikolla myös Pariisin matkaa Instagramissa @susannariitakangas