Beth O´Leary: Kimppakämppä
4
*Sisältää mainoslinkkejä
*Kirja saatu arvostelukappaleena WSOYlta.
Kimppakämppä oli kirja, josta olin kuullut tosi paljon ennen kuin sain sen käsiini. Kirjan kannessa kehutaan kirjailijaa Beth O’Learya seuraavaksi Jojo Moyesiksi. Olen lukenut joitain hänen kirjojaan, mutta itse olen suuri Cecelia Ahern-fani ja kehun häntä itse kyllä Cecelia Ahernin veroiseksi kirjailijaksi. Ahern on kirjoittanut esimerkiksi P.S. Rakastan sinua.
Kimppakämppä kertoo kahdesta eri ihmisestä ja heidän yhteen nivoutuvista tarinoistaan. Tiffy on Lontoossa asuva kustannustoimittaja, joka saa hävettävän pientä palkkaa. Hän jää kodittomaksi poikaystävän jätettyä hänet ja koska jossain on asuttava, muuttaa hän asumaan Leonin kämppäkaveriksi. Leonin kämpässä ei kuitenkaan ole kuin yksi sänky. Leon tekee yötöitä eikä ole koskaan kotona öisin. He tekevätkin sopimuksen, että Leon nukkuu sängyssä päivällä, kun Tiffy on töissä ja Tiffy taas saa asunnon itselleen, kun Leon on töissä.
He tekevät vuokrasopimuksen ja asuvat samassa asunnossa, nukkuvat jopa samassa sängyssä, tapaamatta toisiaan.
Kirja tempaisi minut mukaansa heti ekalta sivulta. Tiffy oli samaistuttava ja ihanan aidon oloinen henkilöhahmo, jolle ei halunnut käyvän huonosti. Itkin, nauroin ja haukoin henkeäni kirjan mukana, kun eläydyin siihen niin vahvasti.
Yksi asia, joka tökki hieman alkuun, oli se, että Leonin ja Tiffyn kappaleet oli kirjoitettu tosi erilailla. Siis ihan kuin kirjailija olisi halunnut tehdä heidän välilleen jo sillä selvän eron. Tiffyn kappaleet oli selkeää kirjakieltä, kun Leonin kappaleet taas hieman kuin päiväkirjan tai muistikirjan sivuja. Itseäni hieman alkuun häiritsi kummalliset lauserakenteet, mutta loppua kohden siihen kyllä tottui.
Näissä romaaneissa on aina se huono puoli, että ne loppuvat ihan liian pian. Jotenkin tuntuu, että juuri, kun asiat alkavat mennä oikeaan suuntaan, kirja päättyy. Tässäkin kirjassa oli ehkä läsnä hieman sellainen tunne, mutta toisaalta asiat alkoivat mennä haluttuun suuntaan jo aika ajoissa. Tottakai mielelläni lukisin uudelleen mitä Tiffylle ja Leonille kuuluu kirjan loppumisen jälkeen, mutta kirja päättyi niin, ettei niitä punaisia lankoja ollut hukassa.
Kimppakämppä oli ihanan raikas ja yllättävä kirja, jonka aion lukea pian uudelleen.
Oletko sinä lukenut Beth O’Learyn Kimppakämpän?
Kirjan saa helposti tilattua omaksi esimerkiksi *Adlibriksen verkkokaupasta. Kirja on vielä hyvässä alennuksessa 4.5.2021 asti!
LUE MYÖS:
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA
Itse juuri kuuntelin kirjan loppuun. Myös minua häiritsi Leonin kerronta (äänikirjassa myös Leonin lukija huokaili ja päätti kaikki lauseet h-kirjaimeen, mikä ehkä vielä alleviivasi tätä). Kirjan lopussa kerrontaan tottuu, koska se muuttuu ja lauserakenteet muuttuvat normaaleiksi valtaosassa lauseita. En tiedä kumpi minua ärsytti enemmän – outo kerronta vai se, että siitä lipsuttiin. 😀
Mä mietin myös, että ehkä siinä haettiin jotenkin sitä Leonin stressaantunutta olemusta, kun ajatukset oli niin katkonaisia ja sitten loppua kohden, kun hän rentoutuu niin se kerronta muuttuu. Mutta oli kyllä jotenkin häiritsevää.
Kiitos kirjavinkistä. 🙂
Eipä kestä!