Koronaoireet päivä päivältä

Mulla oli koronatartunta joulukuussa ja koska kerroin koronaoireet päivä päivältä myös Instagramin stoorien puolella, päätin listata ne myös tänne.

Meillä sairastui ekana lapsista keskimmäinen, joka oli altistunut koulussa. Tämän jälkeen meistä muutkin alkoi sairastella ja testeissä ravattiin useampaan kertaan. Lapset selvisi taudista tosi vähillä oireilla (teini ei saanut tartuntaa ollenkaan) ja Janillakin tauti meni selvästi nopeammin ohi kuin minulla. Kerron tässä postauksessa kuitenkin vain omista oireistani.

Käytin keskimmäistä testissä keskiviikkona 8.12, koska hän oli altistunut ja nuhainen. Kävin samalla itsekin testissä, kun minulla tuntui alkavan flunssan oireena nenän tukkoisuus. Lapsi sai positiivisen testituloksen, minä negatiivisen. Koska lapsella tuli positiivinen testitulos, jäin kotiin töistä, etten ainakaan altista ketään. Myös pienin lapsi määrättiin karanteeniin, joten jäin siksikin kotiin. Perjantaina Jani ja nuorin lapsista saivat positiiviset tulokset.

Minulla pieni nuha jatkui koko ajan ja kävinkin testissä seuraavana maanantaina 13.12. Mun pää tuntui sillon tosi kummalliselta ja silmiä oli vaikea pitää väsymykseltä auki. Testitulos oli kuitenkin edelleen negatiivinen.

Miten eteni mun koronaoireet päivä päivältä eristyksen ajan?

Keskiviikkona illalla minulla meni kurkku tosi kipeäksi ja olin tosi väsynyt. Tämä tapahtui siis viikko lapsen positiivisesta tuloksesta.

Torstaina oli jo vaikeuksia hengittää ja ääni hävisi melkein kokonaan. Mulla on astma ja siihen lääkitys. Jouduin nostamaan annoskokoa rutkasti ja pyytämään läheisiä käymään apteekissa, koska lääkkeet alkoivat olla vähissä.

Perjantaina meillä oli teinin kanssa jo aiemmin valmiiksi varattu testiaika, koska Vivian ja Janin eristys oli loppumassa. Mä olin testiin mennessä tosi kipeä. Olin ihan tukossa, aivastelin ja palelin. Arvasin siis tuloksen tulevan positiivisena takaisin, kuten kävikin. Ja siksi olinkin sitten joulun eristyksessä. Olo oli koko perjantain ihan kamala. Palelin, hikosin, palelin ja hikosin. Lämpö sahasi ylös ja alas, mutta korkeaksi kuume ei missään vaiheessa noussut. Syöminen oli tosi vaikeeta, koska kurkku oli niin kipeä. Aivastelin ja nenä oli ihan tukossa. Nukuin myös edellisen yön tosi huonosti. Väsytti, mutta oli vaikea nukkua. Pötköttelin ja hengittelin, koska oli niin kipeä olo.

Mulla myös meni selkä tosi kipeäksi jo ihan hengittämisestä. Luulen, että keuhkot oli niin huonossa hapessa tai sitten aivastellessa meni jotkut lihakset kipeeksi. Nauraminen sattui vielä monta päivää tän jälkeen tuonne selkään.

Lauantaina olo oli aika samanlainen kuin perjantaina. Makasin aikalailla sängyssä koko päivän. Yskää ei ollut edelleenkään. Kurkkua kutitti ja kihelmöi koko ajan inhottavasti. Nenä oli tukossa, ääni poissa ja silmiä oli vaikea pitää auki.

Sunnuntaina jaksoin jo olla hetkittäin pystyssä ja pesin pyykkiä. Huimasi kyllä aika paljon koko ajan. Nenä oli edelleen tukossa ja ääni oli edelleen poissa. Kurkkua kaiherti ja se yskitti. Selkä oli tosi kipee edelleen nauraessa ja yskiessä. Maku- ja hajuaisti katosi suunnilleen tässä kohtaa. Vaikea sanoa tuosta hajuaistista, kun nenä oli kuitenkin koko ajan niin tukossa, ettei olisi voinut senkään takia ollenkaan haistaa mitään.

Maanantaina pää oli tosi kipeä, huimasi ja väsytti tosi paljon. Selvästi oli huonompi päivä kuin sunnuntaina. Ääni oli edelleen aika poissa ja puhuminen oli vaikeaa, koska heti alkoi yskittää kun yritti puhua. Piti olla makuuasennossa koko ajan. Hiki tuli heti, kun käveli vaikka huoneesta toiseen. Nukuin sunnuntain ja maanantain välisen yön tosi huonosti ja silmien ympärillä alkoi olla mustat rinkulat. Maistoin tosi suolaisen ja tosi makean, mutta en mitään muuta.

Tiistaina ääntä alkoi olla jo vähän enemmän vaikka edelleen puhuminen oli vähän vaikeaa, kun kurkkua kutitti. Nenä oli edelleen ihan tukossa. Pää tuntui vieläkin hassulta, ehkä oli myös pientä päänsärkyä.

Keskiviikkona alkoi olla jo ihan ok olo ja rakentelin lasten kanssa legoilla. Väsytti edelleen ja kävin välillä sohvalla pitkälläni.

Torstaina oli eka hetki, kun oikeasti sain nukuttua ja meninkin aamulla lastenhuoneeseen nukkumaan (lapset oli koulussa ja päiväkodissa, Jani teki meidän makkarissa töitä) moneksi tunniksi vielä yöunien päälle. Oon tottunut siihen, että nukun huonosti ja päivät oon tosi väsynyt, mutta tämä väsymys oli ihan maksimaalista ja tuntui, että ihan oli kaikki lihaksetkin väsyneitä eikä mitään olisi oikein jaksanut tehdä.

Torstaina mun piti videoida joulutervehdys töihin, kun he tekivät kollaasin kaikista työntekijöistä ja meikkasin sitä varten. Se oli jo aikamoinen suoritus itsessään ja mulla oli ihan hirvittävä hiki jo meikatessa. Mulle tuli torstaina uutena oireena myös hirvittävä korvakipu, johon puhelimitse pyysin terveyskeskuksesta ohjeita. Mun käskettiin syödä kuurina buranaa, koska se voi tehdä stopin alkavalle korvatulehdukselle. Pää oli täynnä räkää ja se lima tuntui jossain silmien takana eli silmiin koski tosi paljon. Hengittäminen oli tosi raskasta. Mun oli vaikea puhua, kun hengästyin ihan vaan puhumisesta.

Eristys luvattiin purkaa vaikka olisin limainen, mutta lima ei valu mistään ulos niin saan kulkea. Olo oli ihan ok, mutta väsyin supernopeasti.

Perjantaina oli jouluaatto ja muut lähti joulun viettoon mun porukoille. Mä olin yksin kotona ja pesin pyykkiä, sulatin pakastimen ja siivosin. Nukuin päikkärit ja katsoin joululeffan. Naama oli ihan turvoksissa, silmiä oli vaikea pitää auki ja huulten ympärys oli ihan rohtunut. Oli ihan pöhöttynyt ja kummallinen olo.

Lauantaina eli joulupäivänä mulla oli viimeinen eristyspäivä. Olo alkoi olla jo aika normaali, mutta olin edelleen ihan tosi väsynyt ja pää oli täynnä räkää, joka oli niin sitkeää, ettei liikkunut mihinkään. Onneksi oli vaan ihan rauhallinen päivä eikä tarvinnut tehdä yhtään mitään.

Eristyksen loppumisesta meni yli viikko ennen kuin limaisuus katosi. Olin tosi väsynyt pitkään tai oikeastaan olen vieläkin. Nukun huonosti, näen painajaisia ja muita hulluja unia ja hengästyn edelleen helposti. En siis vieläkään (yli kuukausi eristyksen loppumisen jälkeen) ole ihan kunnossa.

Maku- ja hajuaisti on edelleen poissa. Maistan jotain, mutta tosi erilailla kuin ennen. Maistan suolan, sokerin ja esimerkiksi ketsupista pelkän etikan. Tuliset jutut ei maistu miltään, polttaa vaan kieltä. Ruokaa on kummallista syödä, kun se ei maistu miltään vaan tuntuu vaan eri tekstuureja suussa. Siksi olen syönyt aivan liikaa herkkuja viimeisen kuukauden aikana, koska ne on suunnilleen ainoat, jotka maistan.

Mulla ei oikeastaan missään vaiheessa ollut lihaskipuja, ne tuli ehkä enemmänkin vasta sen taudin sairastamisen jälkeen, kun lihaksia joutui vähän taas aktivoimaan. Myöskään pahoinvointia ei ollut eikä korkeaa kuumetta. Olen ottanut kaksi rokotetta, kolmatta en saa hetkeen, koska olen taudin sairastanut.

Oliko sulla samanlaiset koronaoireet päivä päivältä ?