Esikoisellani oli rippijuhlat viikonloppuna

Meillä oli viime sunnuntaina esikoiseni Melissan rippijuhlat.

Alunperinhän rippijuhlat piti olla jo heinäkuun alussa, mutta korona muutti suunnitelmia täysin. Melissa hyväksyttiin rippileiriryhmään, joka olisi suunnannut viikoksi Lappiin. Korona kuitenkin sotki suunnitelmia ja he viettivätkin kesällä viikon päiväleirillä lähikirkolla. Hieman ihmetyttää seurakunnan toiminta tässä kohtaa, koska päiväleirin lisäksi oli vielä viikonloppuleiri syksyllä ja konfirmaatio siirtyi lokakuun toiseen viikonloppuun. Eikö se rippileiri olisi voinut olla sillä päiväleirillä selvä ja kesäaikana kun tartuntaluvutkin olivat minimissään, olisi voinut olla se konfirmaatiokin.

Vaikka tartunnat ovat nyt olleet tasaisessa nousussa, me pidettiin rippijuhlat silti. Meille oli juhliin tulossa vain lähipiiriä ja sukulaisia, joita olemme tavanneet koko ajan muutenkin. Meillä oli tarjolla kertakäyttömaskeja ja käsidesiä. Pesimme myös käsiä ahkerasti ja jätimme halailut väliin. Vieraita kävi parikymmentä eli kovinkaan suuret juhlat ei olleet kyseessä.

Mä podin todella huonoa omatuntoa siitä, että järjestin juhlat tällaisena aikana ja Instagramin Stories-osiossa kyselinkin muiden mielipiteitä tähän asiaan. Kysyin ollaanko huonoja ihmisiä, kun tälläisena aikana järjestetään rippijuhlat ja kyselyyn vastasi 73 ihmistä. Kolmen mielestä oltiin huonoja ihmisiä, 70 mielestä ei. Tämä sai mut paremmalle mielelle. 

Me myös täysin ymmärrettiin, ettei kaikki halunneet tulla paikalle, koska joko he tai joku heidän lähipiirissä kuului riskiryhmään. Useampi vieras ilmoitti, ettei uskalla tulla ja se oli täysin hyväksyttävää.  

Ajateltiin kuitenkin, että rippijuhlat on niin ainutlaatuinen juhla ihmisen elämässä, ettei haluta sitä juhlaa siirtää vaan pidetään juhlat sillä porukalla, joka paikalle saapuu. Ja Melissa hyväksyi tämän ajatuksen. Juhlitaan sitten vaikka täysi-ikäisyyttä isommalla porukalla, jos koronaan on siinä vaiheessa rokote. 

Tarjoilimme juhlissa Janin tekemiä voileipäkakkuja. Yksi oli tehty lohitäytteellä ja toinen kinkkutäytteellä. Meillä oli tarjolla myös gluteenitonta kinkkuvoileipäkakkua, koska yhdellä vieraista on keliakia. Janin äiti teki myös karjalanpiirakoita ja Jani teki munavoita. Minä hain gluteenittomia riisipiirakoita pakastealtaasta, kun Pirkan piirakat sattuu olemaan myös viljattomia ja näin ollen käyvät myös Vivialle. 

Teimme myös vihersalaattia näille kaveriksi, jos joku kaipasi jotain kevyempää.

Melissan ainoat toiveet olivat Pirkan pienet suklaapalat ja mansikkatäytekakku. Leivoin mansikkatäytekakun suklaapohjalla ja laitoin väliin mansikkarahkasta ja vaniljakreemistä tehdyn seoksen. Tein toiseksi kakuksi vielä porkkanakakkua. Molemmat kakut tein Semperin vaaleasta gluteenittomasta jauhoseoksesta, jolloin ne kävivät kaikille.

Lisäksi Melissa valitsi kaupasta tarjottavaksi mieleisiä keksejä. 

Otimme kerrankin perhekuvan. Edellisestä kuvasta ei ollutkaan kuin kolme vuotta aikaa.

Konfirmaatioon oli rajoitettu vieraiden määrää kahteen jokaista konfirmoitavaa kohden. Menimmekin kahdestaan Melissan kummitädin kanssa paikalle ja pääsimme molemmat siunaamaan Melissaa. Selvästi muutamilla oli paikalla vieraita enemmän kuin kaksi, mutta onneksi kirkko oli muuten aika tyhjä, joten turvavälit oli helppo pitää.

Juhlat olivat oikein onnistuneet vaikka itse en edes ihan kaikkien vieraiden kanssa ehtinyt kunnolla seurustella. Melissa onneksi kuitenkin kerkesi jokaiselle jutella.

ONKO TEILLÄ OLLUT RIPPIJUHLAT NYT POIKKEUSAIKANA? 

LUE MYÖS:

Rakas Antti Tuisku, tulisitko tyttäreni rippijuhliin? 

Rippijuhlat, joita ei tullutkaan

MUISTATHAN SEURATA MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA