Aivan kuin elokuvissa
Meillä on J:n kanssa tapana käydä treffeillä, kun lapset ei ole kotona. Harvemmin päästään käymään kahdestaan missään, joten yritetään sitten tehdä yhdessä jotain spesiaalia. Yleensä käydään ravintolassa syömässä ja elokuvissa. Niin teimme viime tiistainakin. Tai niin minä luulin. Olemme nyt päättäneet testata joka kerralla eri ravintolan. Tällä kertaa paikaksi valikoitui King’s Crown. Kirjoittelen siitä oman arvostelun vielä.
Meillä oli rutkasti aikaa syömisen ja elokuvan välissä, joten haettiin leffaeväät karkkikaupasta. Ollaan sovittu jo pitkän aikaa sitten, että meidän molempien uuden vuoden lupaus on herkkulakko, joten ostettiin viimeiset irtokarkit vielä ennen uutta vuotta. Leffaan mentiin katsomaan Star Wars: Force Awakens, joka oli muuten todella hyvä. Kannattaa käydä katsomassa, jos yhtään tykkää aiemmista elokuvista.
Elokuvan jälkeen mietittiin hetki, että tehdäänkö vielä jotain vai joko mennään kotiin. J:llä oli kuulemma yksi idea mitä voisimme tehdä ja hän käski minua sulkemaan silmäni, kun istuimme autoon. Kiltisti tottelin ja laitoin huivin vielä silmilleni, koska kurkkiminen oli kielletty. Suuntavaistoni ei keskustassa ole koskaan ollut kovin kehuttava eikä varsinkaan silmät sidottuina. Arvasin, että menemme sataman suuntaan, mutta parin pyörähdyksen jälkeen olin kyllä aivan ulapalla mihin olimme matkalla. J talutti minut autolta jonnekin ja ovesta sisään astuessamme kuulin ääniä, joten ajattelin meidän olevan ravintolassa. Menimme kuitenkin hissiin enkä millään keksinyt missä olemme. Hissistä kävelimme vielä hetken jonnekin, jossa taas menimme ovesta sisään. Minulla alkoi olla jo hengitysvaikeuksia, koska jännitin aivan liikaa minne olemme menossa. Kun vihdoin sain avata silmäni, odotti minua yllätys….
Olimme hotellihuoneessa, joka oli koristeltu (teko)ruusun terälehdillä ja (led)kynttilöillä. Pöydällä odotti shamppanjaa, mansikoita, kermavaahtoa sekä suklaata ja sivupöydällä oli myös korurasia. Ajattelin jo, että J on joululahjaksi hankkinut minulle korvakorut tai kaulakorun, mutta yhtäkkiä hän polvistuikin eteeni ja kysyi ”Susanna, tuletko vaimokseni?”. Minulla meni hetki rekisteröidä kaikki tämä ihanuus ja vastata kyllä. Olin odottanut tuota kysymystä jo pitkän aikaa, mutta en silti olisi ikinä arvannut mitä tuleman pitää, kun silmäni suljin.
J oli osannut valita aivan ihanan sormuksen. Valkokultaa ja kolme timanttia. Rakastuin sormukseen ensinäkemältä enkä olisi itse osannut paremmin valita. En osannut hotellissa edes nukkua, kun tuijotin vain sormusta ja odottelin, että herään unesta.
Saatiin myöhemmin tietää, että mentiin kihloihin J:n isovanhempien hääpäivänä. Aika hyvä yhteensattuma. Blogi saattaa täyttyä nyt osaksi häähömpällä vaikkei päivää olla vielä päätettykään.
Voi miten ihana postaus 🙂 Onnea!
Onnea kihlaparille! 🙂
Kiitos 🙂
Kiitos:)
Oho wau 🙂 tosi ihana yllätys! Paljon onnea :)!
Hmm mua ei oo kukaan varmaan onnistunut ikinä yllättämään 😀
Oli kyllä ihan täydellinen yllätys. En osannut mitään arvata. Ja kiitos <3