Meillä kävi viime yönä kutsumaton vieras

Eilen oli ihan normaali ilta. Lapset menivät nukkumaan nätisti ja mekin nukahdimme joskus puolen yön aikaan. Heräsimme Janin kanssa kuitenkin molemmat, kun keskellä yötä alkoi yhtäkkiä joku rämpyttää meidän ovikelloa.

Kello näytti 4.35, joten menimme kurkkaamaan ovisilmästä kuka siellä mahtaa olla. Emme kumpikaan tunnistaneet ovisilmästä näkyvää ihmistä, joten palasin takaisin sänkyyn ja odotin Janin seuraavan perässä. Ovikello alkoi kuitenkin uudelleen soida.

Jani avasi oven ja oven takana seisoi kylmissään nainen, joka pyysi apua. Jani lupasi soittaa tälle ambulanssin ja pyysi tämän odottamaan sitä eteiseemme pois kylmästä.

Nainen itki ja tärisi, joten Jani haki tälle peiton. Hätäkeskuksesta ohjattiin myös antamaan kuumaa vettä, joka hieman lämmittäisi ensi alkuun.

Koska emme asu ihan lähellä sairaalaa, kesti ambulanssilla noin vartti tulla meille. Odotellessa Jani jutteli naiselle niitä näitä ja kyseli mitä tämä oli ulkona tehnyt ja missä tämä asuu. Nainen kertoi, ettei tiedä miksi lähti taju kankaalle vaan yhtäkkiä huomasi heräävänsä pusikosta ja ettei hänellä ollut paikkaa mihin mennä, koska hän oli koditon.

Ambulanssin tultua ensihoitajat tulivat eteiseen sisälle ja alkoivat kysellä samoja asioita kuin Janikin. Nainen kertoi heille olonsa olevan sekava eikä tiedä kuinka oli puskaan joutunut. Ensihoitajat myös kysyivät käyttikö hän huumeita, johon vastaus oli kyllä. Hän oli niitä aiemmin illallakin nauttinut.

Tähän toinen ensihoitajista vastasi sarkastiseen tyyliin, että kannattaisikohan se huumeiden käyttö lopettaa niin ei tarvitsisi nukkua puskissa. Luulen, ettei ollut ihan ensimmäinen huumepotilas, joka näiden ensihoitajien vuorolle sattui.

Naisella oli ruumiinlämpö vain 34,1 astetta eli oli hän aika pitkään siellä kylmässä ollut. Ensihoitajat alkoivat kysellä naiselta perustietoja, jolloin Jani pyysi heitä siirtymään ambulanssiin. Nainen oli kuitenkin tuntematon meille, kello oli viisi aamulla ja meillä oli lapset nukkumassa. He siirtyivät ambulanssiin ja me pääsimme takaisin nukkumaan.

Jani toimi ihailtavan tyynesti koko tilanteen ajan ja piti naisen koko ajan hereillä keskustelemalla tämän kanssa. Hän myös pysyi rauhallisena ja piti huolen, että nainen sai tarvitsemansa avun. En voinut kuin ihailla hänen toimintaansa ja olla ylpeä siitä, että juuri hän on minun mieheni.

Tämä sai kuitenkin miettimään, että on oikeasti monia, jotka joutuvat syystä tai toisesta nukkumaan tuolla ulkona ja ilmat kylmenevät koko ajan. Mieleeni tuli heti joka vuosi järjestettävä asunnottomien yö, jonka teemana näyttää tänä vuonna olevan ”Varjojen naiset” eli asunnottomat naiset. Verkkosivuston mukaan Suomessa on viime vuonna ollut 1200 asunnotonta naista, mutta todellisuudessa määrä saattaa olla huomattavasti suurempi.

Postauksen kuvat on otettu viime talvena. Lisäsin ne tähän muistutuksena, että kohta on oikeasti kylmä. 

Aamulla tuli sopivasti vastaan myös Kuopion Hope-yhdistyksen keräyspäivän ilmoitus. Tämän viikon torstaina kerätään esimerkiksi ulkovaatteita, hygieniatarvikkeita ja nuorten vaatteita. Katso koko lista heidän Facebook-sivuiltaan! Vaikka koti löytyisikin, saattaa perheiden arjessa olla isoja haasteita ja kylmät kelit yllättävät useamman perheen. Autetaan siis yhdessä niin paljon kuin voidaan. Meiltä on lähdössä iso kassillinen lasten pieniä ulkovaatteita, nuorten vaatteita ja hygieniatarvikkeita niitä tarvitseville.

Muistetaanhan siis se lähimmäisenrakkaus
myös tuntemattomien kohdalla ja autetaan toisiamme!