Hae
Colour Outside the Lines

Minuun on iskenyt masukateus

Vuosi sitten kärsin kamalista selkäkivuista, en nähnyt enää varpaitani ja nukkuminen oli hankalaa. Oli menossa rv 35+5 ja yritin pitää parhaani mukaan jalat ristissä, ettei vauva syntyisi liian aikaisin. Kipeät harjoitussupistukset kiusasivat minua jatkuvasti. Kävin näyttäytymässä sairaalan päivystyksessä kolmesti ennen lapsiveden menoa, koska olin varma, että synnytän.
Olo oli siis kaikin puolin surkea enkä todellakaan loppuvaiheessa tuntenut itseäni enää millään tavalla hehkeäksi. Vatsa oli tiellä ja kaikki oli sen kanssa hankalaa.
Kuitenkin katsellessani raskausajan kuvia näin vuosi myöhemmin, varsinkin niitä ihania masukuvia, iskee minuun haikeus. Kuinka ihanaa olikaan tuntea vauvan liikkeet vatsassa tai kun vatsa oli kauniin pyöreä, koska kasvatin sisälläni pientä ihmettä.
Moni viime vuonna synnyttänyt on jo uudelleen raskaana ja se vain lisää masukateutta. Herään kuitenkin nopeasti todellisuuteen, kuinka raskasta arki kahden pienen lapsen äitinä olisi, kun peiliin katsoessani huomaan silmäpussien roikkuvan polvissa saakka. Yhdessä pienessä, yhdessä uhmaikäisessä ja yhdessä teinissä on tarpeeksi tekemistä tässä perheessä.
Kai tämä on vain panikointia Nipsun lähestyvistä 1-vuotissyntymäpäivistä ja faktasta, ettei meillä enää kohta asu vauva vaan taapero.

Onko muilla ikävä raskausvatsaa tai raskausaikaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *