Hae
Colour Outside the Lines

Ensimmäinen päivä koronakaranteenia takana

Meidän lapset jäi kotiin koulusta jo tänään vaikka hallituksen määräämä etäkoulutus alkaa huomenna.

Me ollaan Janin kanssa siinä onnekkaassa asemassa, että me molemmat opiskellaan ammattikorkeakoulussa ja Jani pystyy tekemään koulun ohella tekemänsä työn etänä. Näin ollen meillä on mahdollisuus pitää lapset kotona.

Tämä tietysti aiheuttaa myös omat haasteensa, koska pitäisihän meidän saada tehtyä ne omatkin koulutehtävät lasten hoidon ohessa. Me ollaan nyt tehty niin, että Jani on tehnyt klo:8-16 koulu- ja työtehtäviään ja mä olen ollut lasten kanssa ja mä oon sit keskittynyt kouluhommiin illalla. Jonain päivänä varmaan vaihdetaan nämä ajat toisinpäin, koska iltaisin oon niin väsynyt, etten oo todellakaan tehokkaimmillani. Eilenkin kirjoitin markkinoinnin teoriapätkää projektiraporttiin vielä puolen yön aikaan.

Vivia oli jo eilen poissa päiväkodista ja tytöt tosiaan oli ekaa päivää poissa koulusta tänään. Herättiin aamulla kaikki noin kahdeksan maissa, syötiin aamupala ja pidettiin ensimmäisenä Bean kanssa äidinkielen tunti. Koska tämä eka päivä oli vapaaehtoinen kotonaolopäivä, ei meillä ollut vielä koululta ohjeita mitä tehdään. Mä etsin siis Pinterestistä lukuhaasteen, jonka mukaan Bea luki 30 minuuttia. Ensin hän luki 10 minuuttia ääneen, seuraavaksi 10 minuuttia hassulla äänellä ja viimeisenä 10 minuuttia pehmolelulle.

Ruokatunnilla söimme kotitekoisia pinaattilettuja ja perunamuusia. Tein ruokaa samalla, kun Bea luki. Ruoan jälkeen lapset saivat katsoa yhden jakson Muumilaaksoa.

Bean opettaja laittoi ohjeet tämän päivän tehtäviin puolen päivän aikaan, joten seuraavaksi teimme matematiikan ja äikän tehtävät Bean koulukirjoista. Tehtäviä olikin aika paljon ja Bea jaksoi ne hienosti tehdä.

Mä en oo päästänyt lapsia ollenkaan ulos leikkimään kavereiden kanssa enkä anna heidän mennä nyt kavereilleen tai päästä kavereita meille. Mä kuulun riskiryhmään ja yritän tällä pitää meidän perheen turvassa. Ehkä hieman vainoharhaista joidenkin mielestä, mutta mä saan tällä itse mielenrauhan.

Käytiin kuitenkin tänään lasten kanssa ulkoilemassa tuolla hyisessä säässä noin tunnin ajan. Käveltiin lähellä sijaitsevalle leikkipuistolle, mutta siellä oli muita lapsia niin pysyttiin etäällä. Löydettiin pieni metsäkaistale, joka oli vielä kaiken lisäksi pienen nyppylän päällä niin päästiin vähäksi aikaa metsäretkelle. Pienempi toivoi huomiselle samanlaista retkeä, mutta eväiden kanssa.

Oltiin myös hetki kotipihan leikkipaikalla kiikkumassa ja laskemassa liukumäkeä. Muut pihan lapset on näyttäneet olevan pitkin päivää siinä leikkimässä, mutta me valittiin hetki kun siellä ei ollut ketään.

3,5-vuotias Vivia sisäisti samantien, että tutuille vaan vilkutetaan kauempaa eikä mennä lähelle. 8-vuotias Bea ei oikein ymmärtänyt miksi ei saa mennä lähelle, koska normaalisti saa ja esimerkiksi tuolla kävelyretkellä hän oli juoksemassa koulukaverin luokse nähdessään tämän. Onneksi viesti tuntui menevän perille, kun selitin asian uudelleen ja hän sitten myöhemmin selitti pikkusiskollekin, ettei muiden lähelle saa nyt mennä, ettei tule kipeäksi. 15-vuotias Melissa suunnitteli videopuheluita kavereiden kanssa, että yhteys pysyy.

Ulkoilun jälkeen keitin mehua ja leivoin sämpylöitä. Päivälliseksi söimme Italian pataa, poikkeuksena vilja-allerginen Vivia ja kasvissyöjä Melissa, jotka söivät lounaalta jäänyttä ruokaa. Katsoimme Pikku Kakkosen ja Jani kävi tyttöjen kanssa saunassa, kun minä torkahdin sohvalle. Nyt pienemmät jo nukkuvat ja mä taidan alkaa katsoa Liviltä alkaa Mitä odottaa, kun odotat.

Ensimmäinen päivä kuukauden etäkoulua ja koronakaranteenia takana. Kyllä tästä selvitään.

Miten sinulla menee? 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *