Hae
Colour Outside the Lines

Fiilikset äitiysloman alkamisesta

Eilen se alkoi -virallinen mammaloma. Aloitin äitiysloman muutaman viikon varhennettuna, koska viime vuodenhan olin opintovapaalla ja näillä raskausvaivoilla en olisi jaksanut töissä olla edes sitä muutamaa viikkoa.
Eilen kävimme myös neuvolassa. Nyt on jo menossa raskausviikot 33+2 ja olo alkaa olla sen mukainen. Sisäreidet on niin kipeät, että kävely muistuttaa lähinnä vaappuvaa ankkaa. Pissillä ravaan vähän väliä ja nukkuminen on ihan mahdotonta. Joko pikku-toukka tunkee itsensä kylkiluiden väliin, jolloin mikään asento ei tunnu hyvältä tai sitten suonta vetää jaloista niin mahdottomasti, ettei voi edes ajatella. Lonkat ovat myös kovilla ja kipeät. Kerroinkin vaivoista eilen neuvolassa ja ensi viikolla on neuvolalääkärin tarkistus ihan vain varmuuden vuoksi. Toivottavasti siellä olisi jotain niksejä, joilla oloa saisi edes vähän helpotettua.
Masussa tuntuu olevan kaikki ihan hyvin, joten kyllä tätä oloa nyt vielä sen seitsemän (tai mahdollisesti yhdeksän) viikkoa jaksaa. Pitää vaan ajatella mikä palkinto sen kaiken jälkeen sitten odottaa. Olen kuullut jo useamman kerran, että vatsassani on varmaan kaksoset, kun maha on niin iso. Neuvolassa mitattiinkin sf-mitta ja taulukkoon laitettaessa mitta huiteli ylhäällä ihan omilla käyrillään. Siis huomattavasti yläkäyrän yläpuolella. Se on kuulemma ihan normaalia, koska olen niin lyhyt. Oli minulla Lissustakin ihan yhtä iso maha ja silti Lissun syntymäpaino ei yltänyt keskikäyrälle vaikka hän syntyi ihan laskettuna päivänä. Painoa ei ollut tullut kuin +200g viikossa, joka oli positiivista, koska edellisellä neuvolakäynnillä paino oli noussut huomattavasti enemmän per viikko.
Saatiin neuvolasta mukaan kivoja näytejuttujakin sekä Pampersilta että Muumilta. Paketeissa oli vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, liivinsuojia ja pyykinpesuainetta. Kaikki tulee siis varmasti tarpeeseen.
Kävin minä yhden päivän töissäkin tällä kuluvalla viikolla. Käytin jemmaan jääneitä kesälomapäiviä ja kävin sitten kesäloman päätteeksi töissä. Kivaahan se oli, mutta vaikka olin töissä vain neljä tuntia, oli viimeinen tunti aika kärsimystä. Jotenkin virkistävää oli kuitenkin käydä töissä ja olla muutakin kuin äiti.

Mitenkäs muilla odottajilla on odotus mennyt? Löytyykö samoja oireita kuin täällä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *