Koiramäki vie matkalle lapsuuteen
Kaupallinen yhteistyö: Särkänniemi
Muistan jo omasta lapsuudestani ihanat Mauri Kunnaksen kirjat ja muistan usein kuvitelleeni millaista olisi asua kirjojen maailmassa. Meidänkin lapsille on kaikille luettu Mauri Kunnaksen kirjoja ja olemme yhdessä etsineet joka aukeamalla piileskelevää Hämähäkki Heikkiä.
Tämän takia minusta oli ihanaa, kun Särkänniemeen avattiin vuonna 2013 Koiramäen eläinpuisto, jossa tuohon satumaailmaan pääsee kävelemään suoraan sisälle. Kaikki rakennukset ovat teemaan sopivia ja kävellessäsi pitkin polkuja ja teitä tuntuu kuin oikeasti olisi astunut Mauri Kunnaksen kirjaan. Koiramäki on tuttu monelle juuri niistä kirjoista.
Kävimme Koiramäessä Melissan kanssa heti avajaisvuonna ja tykkäsimme siitä todella paljon. Sen jälkeen en ole kertaakaan päässyt puistoon, koska Melissa on aina kesäisin lomaillut kummiensa luona Tampereella ja käynyt heidän kanssaan myös Särkänniemessä sekä samaan rannekkeeseen kuuluvassa Koiramäessä. Olin iloisesti yllättynyt siis viime kesänä puistossa käydessäni kuinka kivalta puisto edelleen näytti. Siitä oli pidetty hyvää huolta ja alueelle oli ehkä tullut jotain uuttakin.
Edellisen kerran alueella käydessäni minulla oli mukana 8-vuotias. Silloin tietenkin lapsi oli jo niin iso, että hänen kanssaan oli helppo kulkea kävellen paikasta toiseen ja käydä katsomassa eläimiä sekä pitää lapsi lähellä, koska tämä ymmärsi puhetta ja hänen kanssaan pystyi keskustelemaan. Nyt olin liikkeellä 13-, 6- ja 1,5-vuotiaan kanssa. Eihän se nyt ollutkaan ihan niin helppoa pitää niitä kaikkia kolmea lasta lähellään koko ajan. Meillä oli mukana matkassa myös serkkuni kahden pienen poikansa ja kummityttönsä kanssa. Isommat lapset menivätkin aikalailla omia menojaan ja kävivät välillä ilmoittautumassa meille.
Pienempien perässä juoksimmekin useamman kerran, koska vaikka meillä oli rattaat mukana niin eiväthän pienet niissä jaksaneet koko aikaa viihtyä. Onneksi Koiramäki on sen verran pieni paikka, ettei lapset voineet kadota kovin kauas. Kiersimme ensin katsomaan eläimiä ja lapset viettivätkin pitkiä aikoja aitausten luona huokaillen eläinten söpöyttä. Ekstraihanaa vierailusta vielä teki, että eläimiä sai silittää ja possuja esimerkiksi sai harjata. Lapsia nauratti kauheasti, kun yhden possun nimi oli Pipsa.
Kulkeminen ympäri puistoa oli myös todella helppoa, koska joka paikkaan pääsi taaperon kanssa vaunuilla. Kaikki kulkuväylät oli tarpeeksi leveitä vaunujen työntämistä varten. Ja jos olisi halunnut kulkea kävellen ilman rattaita, oli keskusaukiolla rattaille oma parkki (joka muuten oli sateensuojassa, jos kesäsade vaikka yllättäisi kesken vierailun).
Kiersimme puiston kerran läpi koko poppoolla ja isompien ollessa Särkänniemen puolella laitteissa, kävimme vielä taaperon kanssa uudelleen ihastelemassa eläimiä. Silloin saimme seuraksemme pikkuveljeni perheen. Varsinkin pienet koiranpennut olivat söpöjä, mutta harmi kun oli kauhean kuuma ja koiria kamalasti nukutti. Kävimme puistossa sopivasti niin, että koiranpennut olivat olleet puistossa vasta muutaman päivän ja ne olivat oikeasti vielä tosi pieniä. Koiria myös ehkä vähän ujostutti.
Taaperolla oli kauheasti ihmeteltävää Koiramäen hahmoissa, joita olikin ympäri puistoa. Ihanaa, miten paljon kaikkiin pieniinkin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota. Vivia oli ensimmäistä kertaa elämässään huvipuistossa ja se oli kyllä ihmeellistä. Hän nautti täysin sydämin kaikesta mitä näki ja koki eikä kolmenkymmenen asteen hellekään tuntunut yhtään haittaavan menoa. Ihanaa, kun saimme vielä Vivian serkkupojan kaveriksi tuonne Koiramäkeen ja siellä ne kaksi taaperoa kahdestaan ihmettelivät kaikkea nähtävää.
Kävimme kurkkaamassa myös hevosia ja lampaita tallissa, jonne eläimet oli siirretty hellettä piiloon. Vaikka onkin ihanaa, että on lämmintä, oli viime kesän helleaalto varmasti tuskaista ihan kaikille jossain kohtaa. Huvipuistossa sen huomasi vielä enemmän miten kuuma olikaan, koska suurin osa aktiviteeteistä on ulkona ilman minkäänlaista varjopaikkaa ja aurinko porotti todella kuumasti. Koiramäessä oli kuitenkin ihanan paljon kaikkia sisäjuttujakin, joista suurin osa jäi meiltä kokematta, koska Vivia oli niihin vielä aika pieni ja isompia poltteli ne Särkänniemen puolen rannekkeet.
Satuimme sopivasti lavan läheisyyteen juuri esityksen aikaan ja jäimmekin hetkeksi pienempien kanssa katsomaan sitä, kun isommat menivät Drakkulan linnaan. Näytelmää esitetään monta kertaa päivässä ja se sopii koko perheelle. Kokonaispituus oli noin 15 minuuttia eli se ei paljon puistopäivästä vie vaikka sen katsoisi kokonaankin ja vaikka samalla lapsille juottaisi vettä, joka oli todellakin tarpeen viime kesänä.
Drakkulan linna oli hauska monikerroksinen leikkipaikka, jossa meidän lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan. Taaperot eivät sinne kuitenkaan vielä päässeet, koska ikäraja oli 5 vuotta ilman aikuista ja me aikuiset halusimme hetken hengähtää varjossa. Eivät he onneksi sinne kaivanneetkaan, kun eivät tienneet mitä linnan sisällä on.
Oletteko te käyneet Koiramäessä?
LUE MYÖS: