Mun vasen ranne sanoi pari viikkoa sitten sopimuksen irti ja vasenta kättä oli kivuliasta käyttää. Siis juuri ollenkaan. Mun ranne oli poissa pelistä reilun viikon verran, kun kävin näyttämässä sitä työterveyslääkärille ja hän diagnosoi siinä jännetupin tulehduksen ja passitti minut ensin parin päivän saikulle lepuuttamaan rannetta. Lisäksi sain särkylääkkeitä ja Voltaren Forte-voidetta reseptillä.

Pidin ranteessa ideaalisidettä, koska emme löytäneet ranteeseen sopivan kokoista rannetukea hoitajan kanssa. Ongelma oli, että minulla on aika pieni kämmen (käytän lasten koon hanskoja) ja vähän suurempi kyynärvarsi kuin lapsilla, joten koot olivat aina jostain kohtaa väärän kokoisia.

Ranne ei kuitenkaan oikein ottanut rauhoittuakseen vaikka en tehnyt kädellä oikein mitään ja oikeasti otin myös seuraavat vapaapäivät levon kannalta. Niinpä suuntasin työterveyteen uudelleen, mutta tällä kertaa vastassa oli eri lääkäri. Hän oli sitä mieltä, että koko viikko pitää olla vielä sairaslomalla ja laittoi ranteeseen kortisonipiikin. Kortisonia voi hakea lisää tarvittaessa reilun kuukauden kuluttua. Lisäksi hän kertoi, että peukalotuellinen rannetuki olisi oikeanlainen valinta ja tämän voisi saada terveyskeskuksen kautta.

Itse asiassa ranteessa on myös hyytelöpatti ganglio, mutta sille ei tehdä mitään, jos se ei kasva kokoa tai ala häiritsemään liikaa. Luulin sen olevan perimmäinen syy rannekipuun, mutta ensin on kuitenkin kuulemma hoidettava muu kipu pois ennen kuin sille aletaan tehdä mitään.

Olipahan homma saada se tuki! Laitoin ensin terveyskeskuksen hoitajachattiin viestiä, josta minut ohjattiin apuvälinepalveluun. Sinne mentyäni kuitenkin kerrottiin, ettei heillä mitään rannetukia olekaan vaan olisi pitänyt olla yhteydessä lääkintävahtimestariin, jolta olisin tuen saanut suoraan.

Onneksi olin apuvälinepalvelussa käymässä juuri siihen aikaan, kun soittoaika lääkintävahtimestarille oli. Sinne oli nimittäin vain tunnin aikaikkuna päivittäin jolloin soittaa. Sainkin ajan samalle päivälle ja menin hakemaan tukea. Löydettiin lääkintävahtimestarin mielestä sopiva tuki, mutta se oli kuitenkin sen verran suuri, etten pysty käyttämään sitä öisin ollenkaan, koska peukalotuki on liian pitkä ja ihan sattumalla sattuu käteen. Nyt odottelenkin aikaa terveyskeskuslääkärille, joka voisi lähettää minut hankkimaan käden mittojen mukaan rakennetun rannetuen molempiin käsiin, että voisin nukkua niillä.

Ai niin, ja diagnosoi toinen lääkäreistä myös tenniskyynärpään, joten pitääpä varata aika myös fysioterapiaan.

*T-paita: Finlayson | *Hame: Finlayson | Sukkahousut Aarre | Hiuspanta: Normal

Nyt ranne tuntuu jo aika hyvältä ja oon aika varma, että se johtuu siitä kortisonipiikistä. Huomenna palaan töihin testailemaan miltä se tuntuu, mutta pakkaan kyllä varmuuden vuoksi mukaan ideaalisiteen. Toivon, että saan ranteen nyt työkuntoon, koska tykkään työstäni ja oon hyvä siinä mitä teen.

Tästä eteenpäin menen kyllä aika pienellä kynnyksellä lääkärille, jotta välttyisin sairaslomalta.

Ootko sä ollut terveenä?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA. 

LUE MYÖS: 

Arkiviikko kuvina

Asuinspiraationa Zen Peach & Apricot

Mulla löydettiin viime vuonna maitoallergia -tai ainakin suuri yliherkkyys sille ja jätin lehmänmaidon kokonaan pois mun ruokavaliosta. Oon ollut kokonaan ilman maitoa nyt reilun vuoden ja voin suoraan sanoa, että maitoallergian löytyminen on muuttanut mun elämän.

Aiemmin luulin, että mulla oli vaan laktoosi-intoleranssi ja söin maitotuotteita päivittäin. Kärsin koko ajan pahenevista vatsakivuista, jatkuvasta ripulista ja pahoista iho-oireista. Aina oli pakko tietää, että lähellä on vessa, että selvisin elämästä. Myymälätyö tuntui miltei mahdottomalta, koska entä jos vessahätä iski just kun olin myymälässä yksin.

Mua myös turvotti ihan koko ajan. Kaikki vaatteet oli pakko olla mahdollisimman löysiä, ettei mikään puristanut tai ahdistanut. Jos vatsaa painoi jokin pitkään, tiesi se vessareissua. Varsinkin housuja oli tästä syystä vaikea löytää ja usein pidinkin vaan sukkahousuja ja hametta.

Kun jätin maidon pois ja olin oikeasti täysin ilman sitä monta kuukautta, turvotus katosi. On todella harvinaista, että mua nykyään enää turvottaa ja vatsakin toimii aivan normaalisti. Enää ei tarvitse pelätä lenkille lähtöä, kun kestän tunteja ilman vessaan pääsyä eikä tarvitse miettiä missä lähin vessa on.

Myös iho-oireet helpotti. Edelleen mulla on atooppinen iho, mutta tämä on ensimmäinen talvi, kun mun sormet ja kädet ei oo ihottuman peitossa. Kärsin vuosia inhottavasta käsien ihottumasta, jossa sormiin nousi vesikelloja ja ne vasta kipeitä olivatkin, kun ne puhkesivat. Iho kutisi koko ajan ja yritin rasvata sitä vaikka millä saamatta ihottumaa pois. Kävin näyttämässä ihottumaa myös lääkärissä, mutta sieltäkään en apua siihen saanut.

Nyt ihottuma on kuitenkin käsistä poissa ja en voisi olla onnellisempi. Edelleen mulla on kuivat kädet, mutta ne on vaan kuivat, eivät kutise eikä niihin nouse vesikelloja. Atopiasta en koskaan pääse eroon, mutta sen kanssa on huomattavasti helpompaa elää kuin kipeästi kutisevan ihottuman.

Mun elämänlaatu on noussut moninkertaiseksi, kun oon päässyt vatsavaivoista eroon ja olen onnellinen siitä. Nyt jaksan jo miettiä liikuntaharrastuksen aloittamista, koska elämä ei ole ainaista vessassa istumista. Suolisto oli niin huonossa jamassa aiemmin, että minusta tuntui sitlä kuin joku olisi imenyt minut aina ihan kuiviin energian suhteen. Olin koko ajan todella väsynyt ja energiatasot oli tosi alhaiset.

Ja hei, jotain suoliston kunnosta taitaa kertoa sekin, että vuosia todella huonona ollut ferritiini on vihdoin lähtenyt nousuun, koska rauta on alkanut imeytyä nyt ihan normiruoastakin! Otin jo rautalisän käyttöön, mutta aiemmin edes rautalisästä ei ollut mitään hyötyä.

Kuulemma maitoallergia on tosi harvinainen aikuisilla, mutta mä luulen kärsineeni siitä koko ikäni tietämättä sen olemassaolosta.

Onko sulla joku allergia?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMISSA, TIKTOKISSA JA YOUTUBESSA. 

LUE MYÖS:

Olen laihtunut 11 kiloa tänä vuonna huomaamattani 

Tänään on maailman syöpäpäivä