Hae
Colour Outside the Lines

Nyt olen kohduton – kuinka kohdunpoisto onnistui?

Sain maaliskuussa diagnoosin kohdunkaulan syävästä (kohdunnapukan epiteelikarsinooma) ja sen hoitona oli kohdunpoisto -muita vaihtoehtoja ei oikein edes mulle annettu.

Sain diagnoosin 11.3 ja leikkausaika mulla oli varattuna 4.huhtikuuta. Se kuitenkin siirtyi kahdella päivällä, koska oli hoitajien lakko. KYSissä kuitenkin ainakin syöpäleikkaukset oli suojelutyötä, joten onneksi tuota kauemmin ei tarvinnut leikkausta odotella.

Ennen leikkausta piti käydä verikokeissa ja joku arvoista oli voimassa vain viisi päivää, joten mä kävin verikokeissa edellisenä aamuna. Leikkaus oli keskiviikkona, verikokeissa kävin tiistaina. Ennen leikkausta muhun oltiin monesti yhteydessä ja kerrottiin kaikkea mitä pitää tietää (tosin puolet meni varmaan shokissa ohi).

Leikkausta edeltävänä iltana piti aloittaa piikittämään Inhixa-nimistä lääkettä vatsanahkaan. Lääke estää veritulppien muodostumista ja sitä käytetään juurikin leikkauksia edeltävästi ja niiden jälkeen sekä dialyysipotilailla.

Lääkettä täytyy pistää 30 päivää putkeen joka ikinen ilta suunnilleen samaan aikaan. Leikkausta edeltävänä iltana oli ohjeistuksena piikittää 19-20 välillä ja näin teimme.

Leikkausta edeltävänä iltana piti myös juoda kaksi pullollista preOp-juomaa, joka sisältää paljon hiilihydraatteja ja poistuu elimistöstä muutamassa tunnissa. Minun piti olla syömättä kuusi tuntia ennen leikkausta, mutta tosiaan edellisenä iltana piti juoda kaksi pulloa ja aamulla yksi pullo tuota preOpia. Onneksi koronan jälkimainingeissa en vieläkään maistanut makua kokonaan, koska muuten olisin ehkä oksentanut. Maku oli hyvin esanssinen sitruuna ja koostumus todella paksua.

Juoman juomisen jälkeen tuli hieman huono olo ja etova olo jatkui leikkaukseen menoon asti. Osan etovasta olosta saattoi tietysti tehdä myös jännitys.

Mulla oli leikkaus päiväkirurgian puolella ja mulle oli varattu päivän ensimmäinen aika. Leikkausaika oli varattu päivän ensimmäiseksi eli heti kahdeksalta ja mun piti mennä sairaalaan seitsemäksi.

Sairaalaan mennessä ei saanut olla mukana koruja, lävistyskoruja, suuria määriä käteistä rahaa (ihan kuin muutenkaan mulla sitä olisi) tai mitään muutakaan arvokasta. Mulla oli mukana reppu, jossa oli kuulokkeet, omat astmalääkkeet (nämä neuvottiin ottamaan mukaan), lompakko ja puhelimen laturi. Päällä mulla oli ohjeistuksen mukaan mukavat vaatteet.

Pääsin hoitajan kanssa vaihtamaan vaatteita aika nopsasti heti seitsemän jälkeen ja mulle puettiin (siis hoitaja kirjaimellisesti puki) pitkät tukisukat, jotka yletti reiden yläosaan saakka. Näiden lisäksi laitettiin alushousut, housut, pitkä selästä auki oleva paita, aamutakki ja sairaalakengät. Kaikki omat vaatteet piti jättää kaappiin säilöön.

Tämän jälkeen hoitaja vielä tarkisti tietoni ja että kaikki oli ajan tasalla koneella. Minut ohjattiin odottamaan aulaan lääkärin tuloa. Ehdin istua alas, kun minut jo pyydettiin huoneeseen juttelemaan lääkärin kanssa. Lääkäri kävi leikkauksen läpi kanssani nopeasti ja ohjasi minut takaisin odotustilaan. Oli muuten aika outoa istua odotustilassa, kun siellä oli kanssani vain noin 60-80-vuotiaita miehiä kuusi kappaletta ja minä.

Odotustilassa ei ollut televisiota, ei lehtiä, ei mitään ajankulua eikä puhelintakaan saanut käyttää, joten panikointi meinasi nousta pintaan. HIrman olisin kaivannut jotain ajankulua, edes jonkun vanhan lehden, jota selailla. Istuin odotustilassa kuitenkin puolisen tuntia ennen kuin minut kutsuttiin leikkaukseen.

Leikkaukseen minua tuli hakemaan hoitaja, jonka kanssa kävelin leikkaussaliin. Matkalla puin päähäni leikkauspäähineen peittämään hiuksiani. Siis sellaisen valkoisen, hieman läpinäkyvän, jossa on kuminauha reunassa.

Leikkaussalissa oli samanlainen pöytä kun gynekologilla ja meninkin makaamaan pöydälle jalat ilmassa. Jalkani sidottiin kiinni telineisiin ja pääni alla oli pehmustettu niskatuki, joka osui poskiin (tästä jäi leikkauksen jälkeen poskille mustelmat). Leikkaussaliin saapui myös todella puhelias anestesilääkäri mukanaan anestesialääkäriopiskelija. Anestesilääkäri selitti minulle laittavansa oikeaan käteen tippaletkun ja kun minut olisi nukutettu, opiskelija laittaisi samanlaisen vasempaan käteen. Teen vielä uuden postauksen tästä, koska mustelmat oli aika kamalat lääkäriopiskelijan jäljiltä eikä kaikki ehkä halua niitä nähdä.

Tämän jälkeen kaikki pimeni, koska minut nukutettiin.

Mietin ennen leikkausta, että näkeeköhän anestesiaunessa unia, koska en tätä edellisiltä kerroilta muistanut. Enpä nähnyt unia, heräsin sellaisessa pöhnässä heräämöstä joskus yhden maissa. Sen jälkeen torkuin edestakaisin siinä sängyllä ja olin ihan tokkurainen. Kahden jälkeen pyysin puhelimen ja laitoin Janille viestiä, että olen elossa. Puhelimen kädessä pitäminen ja näpyttely tuntui ihan ylivoimaiselta, kun sormet ei yhtään tuntuneet tottelevan. Tätä muuten jatkui pari päivää. Jaksoin aina kirjoittaa yhden tai kaksi riviä ja sitten tuntui, että puhelin on ihan liian painava ja sormet on ihan vetelät eikä yhtään osu oikeille näppäimille.

Hengittäminenkin oli siellä heräämössä jotenkin tosi vaikeaa. Mulla oli happiviikset ja niiden kanssa hengittäminen sujui ongelmitta, mutta pari kertaa hoitajat yrittivät niitä poistaa ja varmaan huomasivat, että unohdin hengittää itse ja laittoivat ne aina takaisin.

Oli muuten hieman ilmeisesti vaikeuksia jossain tiedonsiirrossa, koska hoitajat miettivät pitkään, että onko mulle laitettu leikkauksessa tamponi vai side jölkivuodon vuoksi ja vasta myöhemmin he saivat lääkäriltä vastauksen, että tamponia ei ole.

Kipulääkettä pyysin lisää, en edes tiedä montako kertaa ja sainkin sitä aina pyytäessäni. Mulla oli tippa, joka tiputti suolaliuosta koko ajan ja kanyylin kautta laitettiin myös sitä kipulääkettä, joten se aika nopeasti aina vaikutti. Olo oli hutera ja heikko, mutta silti hoitajat yritti mua kovasti kotiuttaa. Siis en yhtään heidän ammattitaitoaan epäile, mutta saatoin ehkä vaikuttaa heidän silmissään parempivointiselta kuin olin.

Nimittäin samantien kun he veivät minut istumaan sinne kotiutuvien puolelle syömään, mulle iski aivan hirvittävän huono olo. Mulla ei koskaan ole ollut aiempien nukutusten jälkeen pahoinvointia (tämä oli seitsemäs kerta, kun minut nukutettiin) ja nyt mua etoi, oksetti ja närästi ihan olan takaa.

Olo oli sellainen kamalampi kuin oksennustaudissa, mutta mulla on superhuono oksennusrefleksi enkä saanut mitään pihalle vaikka kuinka yritin. Palasin siis takaisin sänkyyn kaksi kertaa ja sen jälkeen mua ei edes enää yritetty kotiuttaa vaan mulle etsittiin paikka osastolta.

Se olikin muuten helpommin sanottu kuin tehty. Osastoilla oli vain se suojelutyön vaatima määrä hoitajia potilaita kohden, joten kuulin, kun heräämön hoitaja soitti kolmelle tai neljälle eri osastolle ennen kuin mulle löytyi paikka. Se helpotus hoitajan äänessä oli kyllä sanoinkuvaamaton. Hän kiitteli ja selvästi helpottui, että mulle löytyi edes joku paikka.

Hoitajat sairaalassa oli tosi ihania ja sympaattisia koko ajan ja lääkärikin oli oikein mukava (näin ei aina ole). Lääkäri kävin mun luona iltapäivällä kertomassa, että oli onnistuneesti poistanut kohdun, munanjohtimen (toinen on poistettu aiemmin, siitä voit lukea TÄSTÄ) ja vartijaimusolmukkeet ja niissä ei ollut mitään hälyyttävää. Kaikki kuitenkin lähetettiin patologille tutkittavaksi ja pari viikkoa pitäisi niiden vastauksia odotella.

Leikkaus tehtiin KYSIN Kaarisairaalan puolella ja siellä sijaitsi myös heräämö. Minut kuitenkin siirrettiin yöksi naisten osastolle, joka oli uuden Sydänsairaalan puolella ja sinne kuljettiin vanhan päärakennuksen kautta. Onneksi sain vaan maata matkan sängyssä, koska minusta ei ehkä olisi ollut kävelemään minnekään.

Sain osastolla syötyä jogurtin, mutta sen enempää en edes yrittänyt syödä.

Osastolla sain närästyslääkettä ja pahoinvointi tuli aaltoina läpi yön. Se onneksi meni kuitenkin ohi nopeasti ja aamulla se oli tiessään. Nukuin yön vartin pätkissä. Olen tosi huono nukkumaan sairaalassa ja kivuiltani en myöskään löytänyt hyvää asentoa missään vaiheessa.

Jälkivuodosta oli varoiteltu aiemmin ja minulla oli paksu side pitämässä sen aisoissa. En kuitenkaan vuotanut kuin ihan pieniä määriä ja vuoto loppui noin vuorokausi leikkauksen jälkeen. Nyt olen sitten menkaton loppuikäni.

Leikkaus tehtiin robottiavusteisena tähystysleikkauksena. Leikkaushaavoja on viisi keskellä mahaa (yksi navassa) ja niihin laitettiin sulavat tikit. Haavalaput sai poistaa 24 tuntia leikkauksen jälkeen.

Seuraavana aamuna olin sen verran hyvässä kunnossa, että pystyin käymään itse vessassa ja aamupalalla. Tosin aamupalaa oli vähän vaikea ensin löytää, kun olin illalla vähän yllättäen tullut osastolle eikä mulle oltu ollenkaan tilattu valmiiksi aamupalaa. Jostain pakastimesta mulle kuitenkin löydettiin gluteenitonta leipää.

Vessassa käyminen oli muuten tosi vaikeaa aluksi (varmaan noin viikon verran). Yhtään ei saisi ponnistaa, kun ilmeisesti kohdun paikalle jää sellainen pussi ja se voi muuten liikahtaa paikaltaan. Tämän takia suositeltiin syömään vatsaa pehmentäviä valmisteita (itse ostin Laxoberonia). Tämä kuitenkin ensialkuun aiheutti jännitystä myös pissatessa ja hoitaja neuvoikin, että kannattaa suihkuttaa vessassa käydessä käsisuihkulla, että paikat rentoutuu ja pissaa ehkä vähän vahingossa.

Mulla ei muuten tietenkään ollut hammasharjaa mukana, koska en odottanut jääväni sairaalaan yöksi. Onneksi sain kuitenkin hammasharjan ja tahnan osastolta.

Pääsin kotiin leikkauksen jälkeisenä aamuna joskus kymmenen maissa. Koska se tuli vähän lyhyellä varoitusajalla, kävin alakerran kahviossa kaakaolla odotellessani kyytiä. Kävin myös apteekissa, joka on näppärästi KYSin alakerrassa.

Kirjoittelen kotona heti leikkauksen jälkeen olemisesta vielä toisen tekstin, tästä tuli jo hullun pitkä. Ja hei jos ihan mitä vaan kysymyksiä on aiheena tämä kohdunpoisto tai kohdunkaulan syöpä niin mä kyllä vastailen mihin vaan sekä täällä että Instagramissa.

Oliko kohdunpoisto sulle tuttu käsite ennestään?

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Aiemmat tekstit syöpämatkalta alusta leikkaukseen asti: 

Sain papa-kokeen tulokset

Papa-kokeen tulokset yllättivät huonolla tavalla

Papa-kokeen jälkeinen kolposkopia

Mulla oli eilen LOOP-hoito

Mulla on kohdunkaulan syöpä

Millaiset tulokset LOOP-hoidosta tuli?

Yksi kommentti

  1. uuden elämän saanut kirjoitti:

    Moi! Kommentoin aikaisemmin sinulle kohdunpoistosta kokemuksia. Itselläni oli myös todella huono olo leikkausta jälkeisenä päivänä. Olin kipeä, joten mömmöjä tarvitsin säännöllisesti. Niistä tosiaan tuli pahoinvointia, johon pahoinvointilääke auttoi. Itse olin vielä heräämössä vietetyn yön jälkeen yhden yön osastolla, koska virtsa ei lähtenyt kunnolla tulemaan. Kotiuduin vielä !huume!lääkereseptin kanssa, se oli enemmän kuin tarpeen. Joten hyvin tutuilta sun kokemukset kuullostavat! Itse koin vähän vähättelyä, miksi en ekana päivänä ollut iltaan mennessä ollut jalkeilla. Itsekin hoitaja, mietin entistä tarkemmin miten asiani ilmaisen, ja etenkin millä äänensävyllä. Ikävää, jos toisen huonoa oloa vähätellään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.