Hae
Colour Outside the Lines

Elämä on tuntunut erityisen rankalta noroviruksen jälkeen

Mulla tuli vähän tahtomattani pieni tauko täällä blogissa, kun elämä on tuntunut erityisen rankalta noroviruksen jälkeen.

Meillehän tosiaan rantautui norovirus lasten hiihtolomaviikolla ja mä otin kaikista pahiten osumaa siitä. Pahimmassa jamassa olin reilun vuorokauden, mutta taudista kunnolla palautuminen kesti yli viikon.

Olin koko viime viikon todella väsynyt ja kaikki tuntui ylivoimaisen vaikealta. Kaikkiin lihaksiin sattui ja ihan pienetkin liikkeet tuntuivat todella raskailta. Sohvalta ylös nouseminen, käsien liikuttaminen ja kävely oli jotenkin tosi rankkaa fyysisesti. Mikään ruoka ei myöskään oikein maistunut. Oli tosi vaikeaa saada alas yhtään mitään ja aina kun jotain söi, tuli huono olo.

Taudista palautuminen on siis tuntunut jotenkin tosi rankalta ja kamalan pitkältä. Inhottavaa, koska mä en oikein osaa olla toimettomana ja siksikin makoilu on tuntunut kamalalta. 

Otin todella rauhallisesti koko viimeisen viikon. Makoilin sohvalla, luin kolme kirjaa, tein palapeliä, pelasin xboxilla, rakensin legoja ja jätin pyykit pesemättä ja kodin siivoamatta. Huomenna on siis edessä aikamoinen urakka, kun on vapaapäivä ja täytyy saada koti siivottua. Pyykkiäkin on kerääntynyt kauheat kasat. Noroviruksen jäljiltä olleet pyykit pesin silloin, kun taudin pahin vaihe oli ohi, mutta muuten olen vaan antanut pyykin kasaantua.

Töissä olen onneksi jaksanut tällä viikolla käydä ihan normaalisti, mutta olen ollut töiden jälkeen aivan poikki joka ilta. Huomenna aion siis tehdä kotitöitä, mutta aika verkkaiseen tahtiin ja viikonloppuna täytyy pyhittää aikaa myös levolle. Toivottavasti koko viikonloppua ei sada vettä kuten tänään. 



Viikonlopulle ei ole sen suurempia suunnitelmia. Lauantaina mulla on poikkeuksellisesti työpäivä, kun normaalisti teen töitä vaan kolmena arkipäivänä viikossa. Ostin itselleni ja nuorimmalle liput Prinsessa Pikkiriikin ennakkonäytökseen, joten sitä mennään ainakin katsomaan sunnuntaina.

Sellaisia kuulumisia tähän väliin. Toivottavasti sulla on ollut ihana viikko!

Tulethan seuraamaan mun arkea myös instagramin puolella @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Meille iski noro hiihtoloman alkajaisiksi

10 kirjaa, jotka on mun lukulistalla just nyt

Mitä me aiotaan tehdä lasten hiihtolomalla?

Natasha Lester: Talo Rivieralla

*Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerus 

Natasha Lesterin Talo Rivieralla on yhtä koskettava ja upea kuin hänen aiemmat teoksensa. Olen aiemmin lukenut Lesterin kirjan Ranskalainen valokuvaaja ja mietin sitä kirjaa edelleen usein.

Talo Rivieralla kertoo, Lesterin tapaan uskollisena, tarinaa sekä sodan runtelemassa Ranskassa että nykypäivänä. Tällä kertaa sota on vasta rantautumassa Ranskaan ja kirjan lukija pääsee kokemaan sen kauhun mitä sota tuo tullessaan.

Éliane Dufort elää tavallista elämäänsä vuonna 1939 Pariisissa. Hän työskentelee illat isänsä ravintolassa, mutta isä juo kaikki rahat ja Éliane työskentelee päivisin Louvressa. Hän haluaisi opiskella taidetta yliopistossa, mutta rahaa tai aikaa siihen ei oikein ole.

Sodan alettua Éliane alkaa luetteloimaan natseille Louvren taideteoksia, mutta tekee samalla töitä vastarintaliikkeelle. Työ on vaarallista, mutta Élianelle tärkeää.

Nykypäivän maailmassa, Remy Lang vuokraa taloa Rivieralla. Hän pyörittää vintagemuotia myyvää verkkokauppaa, jonka uutta katalogia Remy on tullut kuvaamaan.

Remyn menneisyyden haamut kuitenkin nostavat päätään ja hän huomaa talon Rivieralla olevan siinä suuremmassa osassa kuin hän osasi ajatellakaan.

Kirja imaisi minut mukaansa ensi-istumalta. En voinut laskea kirjaa käsistäni, koska se oli niin viihdyttävä, koskettava ja jännittävä. Välillä se oli myös sydäntä särkevä ja kirja saikin minut itkemään useamman kerran.

Kirjan tapahtumapaikkoja kuvailtiin tarkasti ja vasta vähän ennen kirjan lukemista Pariisissa käyneenä ja Louvressa vierailleena oli hauska kuvitella päässään miltä taideteokset tai tietyt paikat näyttivät.

Natasha Lesterillä on ilmiömäinen kyky kirjoittaa henkilöhahmot niin syvällisesti ja tarkasti, että tuntuu kuin oikeasti tuntisi heidät. Hänen kirjoistaan huokuu lämpö, rakkaus ja kaikki muut tunteet, joita kirjan aikana käydään läpi.

Vintagemuotia ihailevana oli myös ihanaa kuvitella miltä kaikki ihanat vaatteet näyttävät, joita Remy osti, kuvasi tai ylipäätään piti päällään. Kaikkien vaatteet kuvailtiin tarkasti joka hetkessä.

Jos et ole vielä tutustunut Natasha Lesterin kirjoihin, en voi kuin suositella lukemaan niitä. Mulla on vielä lukematta Pariisin ompelijatar ja Diorin salaisuus, mutta aivan varmasti etsin ne käsiini kirjastosta.

Onko Natasha Lester sulle tuttu kirjailija?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA LUKUVINKKEJÄ MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Natasha Lester – Ranskalainen valokuvaaja

Viisi vinkkiä Louvreen

Pari kuvaa Pariisin reissulta