Jos olet elänyt lama-ajan lapsena eli ollut lapsi ysärillä, niin tiedät mitä tarkoittaa, että vaatteissa pitää aina olla kasvunvaraa edes ihan vähäsen.

Mä muistan siis elävästi mun omasta lapsuudesta, että AINA kun ostettiin uusia kenkiä (tai luistimia tai suksia tai oikeastaan ihan mitä vaan) niin niissä piti olla kasvunvaraa, ettei ne jää heti pieneksi.

Noh, tämän takia kun sain luistimet joskus vitos- tai kutosluokalla, niin ne oli niin isot, ettei mun jalka oo tähänkään päivään mennessä kasvanut niihin sopivaksi. Siis kun mulle ostettiin ehkä kahta numeroa liian isot luistimet ja odotettiin, että jalka kasvaisi, mutta kasvu tyssäsikin siihen. Tajusin tän siis tänä talvena, kun mietin, että miks mun on niin vaikea luistella niillä luistimilla ja älysin, että ne ihan lonksuu jalassa eikä siihen auta mikään pohjallinen tai kasa villasukkia.

Aloinkin miettiä, että ostanko mä itse mun lapsille samalla tavalla vaatteet ja kengät?

Koska me käytetään aika paljon kirppiksiä ja alennusmyyntejä lasten hankintojen tekemiseen, mä yleensä ostan just sitä kokoa mitä on silloin käytössä. Jos ostan isompaa, niin laitan ne odottamaan lapsen siihen kokoon kasvamista.

Oon kuitenkin huomannut, että meillä Jani selvästi ostaa sitä kasvunvaraa. Esim monot tai luistimet hän saattaa ostaa keskimmäiselle sillä ajatuksella, että ne menee ensi vuonnakin. Joo, onhan se järkevää, mutta esimerkiksi kengät on sellaiset, ettei niitä oikein voi ostaa liian isona. Tottakai on ihan eri juttu, että siellä kengässä pitää olla sitä liikkumavaraa ja niin edelleen, mutta siis aivan liian iso koko ei oikeasti edes pohjallisen kanssa toimi.

Vaatteissa taas on se, että ulkovaatteet on hyvä olla sitä just passelia kokoa. Tottakai sisävaatteissa jos lapsi tykkää sellaisista vähän löysemmistä vaatteista tai selvästi haluaa niitä, niin kyllä meidän lapset silloin saa myös pukeutua sellaisiin. Esimerkiksi teinillä oli jossain iässä vaihe, että hän pukeutui aina mahdollisimman isoon huppariin ja se oli meidän mielestä ihan ok.

Mutta silloinkaan me ei ostettu vaatteita hänelle sillä ajatuksella, että niissä on kasvunvaraa ja hän kyllä kasvaa niihin joskus sopivaksi vaan se oli teinin tyylivalinta.

Mä siis paljon mieluummin ostan niitä sopivia vaatteita tai ihan pikkuisen liian isoja, mutta en mieti oikeastaan sitä kasvunvaraa kauheasti. Jos toppahaalari menee pieneksi kesken talven, niin mä etsin uuden isomman.

Mä osaan metsästää niitä tarjouksia ja kirppislöytöjä kyllä sen verran hyvin, etten mieti tällaisia juttuja. Aiemmin se oli varmaan myös enemmän tapana. Toisaalta myös mä sain pienempänä tosi paljon sukulaisten tai tuttujen vanhoja vaatteita, kun kirppikset ei olleet vielä täällä sillä tavalla muotia kuin nyt ja ehkä siksikin niissä oli aina sitä kasvunvaraa. Ja kyllähän se on myös säästänyt rahaa.

Mä kuitenkin ajattelen, että vaikka me ollaan pienituloisia perhekokoon nähden, niin me ollaan silti sen verran onnekkaassa asemassa, että lapset saa itse päättää mitä heillä on päällä. Tottakai me ohjaillaan heitä esimerkiksi valitsemalla talvivaatteiden tekniset ominaisuudet ja muut, mutta lapset saa kuitenkin pääosin päättää mitä heillä on aina päällä.

Pienin kulkisi aina prinsessamekossa ja niin hän melkeinpä tekeekin.

Olisi kuitenkin kiva kuulla myös teidän kokemuksia. Oliko sun vaatteissa lapsena aina kasvunvaraa vai saitko aina just sitä kokoa, joka oli muutenkin käytössä?

Pitääkö aina ostaa kasvunvaraa vai ei?

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

LUE MYÖS: 

5-vuotiaan toivepäivä

Vaatekriisi iski! Tarvitsen vaatteita kohdunpoiston jälkeiseen elämään

Sain torstaina soiton lääkäriltä, joka kertoi LOOP-hoidosta tulleita tuloksia.

Kävin LOOP-eli sähkösilmukkahoidossa siis viime viikon torstaina ja tulokset laitettiin viikon kiireellisyydellä patologille. Viikossa ne myös tulivat takaisin, kun torstai-iltana lääkäri soitti.

Uusista koepaloista ei löytynyt enää kasvaimia eli ainut syöväksi luokiteltava on se kohdunnapukassa oleva invaasio. Tämä vieritti taas yhden kiven sydämeltä, kun ei tarvitse miettiä levinneisyyttä.

Leikkauksen aikana katsotaan vielä ne vartijaimusolmukkeet, koska niitä ei voi katsoa muulloin. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, ettei löydy mitään ylläreitä.

Lääkärikin sanoi, että ”huonosta tilanteesta huolimatta tämä on paras mahdollinen tilanne”, koska selvitään normaalilla kohdunpoistolla ja toipuminen pitäisi olla suht nopeaa.

Jos uusissa koepaloissa olisi ollut kasvainta havaittavissa, olisi tehty radikaali kohdunpoisto eli suurempi operaatio, josa poistetaan myös lantion alueen imusolmukkeita sekä munasarjat. Nyt multa poistetaan kohdun lisäksi vain munanjohtimet, joista toinen on jo aiemmin poistettu kohdunulkoisen raskauden vuoksi. 

Jos munasarjatkin olisi poistettu, olisi vaihdevuodet iskeneet päälle heti. Siis 35-vuotiaana ja olisi pitänyt syödä hormoneja, jotka estävät vaihdevuosia -tai ainakin helpottavat niitä. 

Minähän tietty jo eilen kyselin puhelimessa, että luuletko mun pystyvän lähtevän ravintolaan lauantaina, jos leikkaus on alkuviikosta ja lääkäri naureskeli, että luultavasti voit. Mulla on siis synttärit 9.4 ja jos leikkaus sattuu samalle viikolle niin on vähän niin ja näin jaksaako sitä lähteä syömään. Meidän oli tarkoitus Janin kanssa mennä syömään Haraldiin ja käydä teatterissa, mutta voi olla, että joudutaan synttäreiden juhlintaa siirtämään, jos en kärsi istua niin pitkään.

Tulokset oli siis periaatteessa hyviä ja nyt odotellaan vaan sitä mun leikkausaikaa. 

Millaisia tuloksia sä olet saanut LOOP-hoidosta yleensä? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Mulla on kohdunkaulan syöpä