#kosintablogihaaste

Sain Joukolatar-blogin Heidiltä haasteen, jonka Puhu Muru-blogin Marja laittoi liikkeelle. Pääset lukemaan Heidin kosintatarinan tästä ja Marjan tästä. Ideana on siis kirjoittaa tarina omasta kosinnasta ja haastaa muutama muu bloggaaja kirjoittamaan omastaan.

Alkuperäisen kosintatekstin voit lukea täältä. Ajattelin nyt kuitenkin tähän haasteeseen vastata ja muistella tuota ihanaa päivää ja iltaa. Odotin J:n kosintaa pitkään ja hartaasti ja olin varma, että J:llä oli jo mennyt hermot kokonaan minun vihjailuihini. Ostin häälehtiä, haaveilin sormuksista ja häistä ja varsinkin siitä häämatkasta. Mehän olimme siis jo ennen kihlausta sovittu, että häämatkalle lähdetään Floridan Walt Disney Worldiin. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen hulluna Disneyyn ja lempielokuvani on Pieni merenneito, jonka teeman mukaan meidän häitäkin tanssitaan.

 Me käydään J:n kanssa tosi harvoin kahdestaan ulkona syömässä tai elokuvissa, joten ne on meille muutenkin aika spesiaaleja tapahtumia. Oltiinkin ostettu liput uuteen Star Warsiin, jota oli odotettu kuin kuuta nousevaa jo monta kuukautta. Leffasta oli peruttu yksi näytös ja menimme aika myöhäiseen näytökseen, joten sovittiin, että lapset on yökylässä ja saadaan sitten rauhallisin mielin olla elokuvissa.

Koska leffa oli aika myöhään, päätettiin ensin mennä syömään. Paikkaa oli kehuttu paljon ja ruoka oli hyvää, mutta varmaan molemmille jäi päällimmäisenä mieleen se, ettei keittiössä oikein ollut mitään saatavilla. Oli siis 22.12.2015 ja ravintola oli viimeistä päivää ennen joulua auki. Pari kertaa tarjoilija palasi takaisin pöydän luokse kysymään voitaisiinko tilausta muuttaa, koska jokin aines annoksesta oli juuri ehtinyt loppua. Muistan laskun tullessa miettineeni, että ei se J nyt sitten tänäänkään kosinut.

Kävimme elokuvissa ja elokuvan jälkeen J kysyi mitäs sitten tehtäisiin. Olemme ennenkin käyneet leffan jälkeen vielä ravintolassa iltapalalla, mutta kello oli niin paljon, ettei keittiöt olleet enää auki ja ihmettelinkin, miten J halusi jotain vielä tehdä, koska hänhän on absolutisti, joten emme me baariinkaan olisi menossa. Sanoin haluavani kotiin nukkumaan, kun kerrankin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, kun lapset eivät ole kotona. J kuitenkin sanoi tietävänsä mitä voisimme tehdä ja suostuin tähän ehdotukseen. Pääsimme autolle ja J käski sulkea silmät ja olla kurkkimatta. En yhtään tiennyt mihin olimme menossa. Auton liikkeistä luulin, että kohta olisimme järvessä, kun auto liikkui katua alaspäin koko ajan, mutta enhän minä tiennyt montako korttelia olimme kulkeneet. J pysäköi auton ja käski pitää silmät tiukasti suljettuina. Olin laittanut naamani eteen huivin, etten vahingossakaan kurkistelisi ja kun astuimme jonnekin sisään, tuli huivissa aika kuuma. En kuitenkaan uskaltanut siirtää huivia, ettei J ajattelisi minun kurkistelevan. Kuvittelin meidän menneen johonkin ravintolaan, mutta astuimmekin hissiin. J piti kädestäni kiinni koko ajan. Astuimme sisään ovesta ja sain luvan poistaa huivin ja avata silmäni. Olimme hotellissa, isossa sviitissä. Pöydällä oli kynttilöitä ja kuohuviiniä sekä korurasia. Mieleeni ei tullut ollenkaan, että J saattaisi kosia, koska hänellä on tapana ostaa minulle koruja lahjaksi ihan muuten vaan. Yhtäkkiä hän kuitenkin polvistui eteeni ja kysyi ne kauan odottamani sanat: ”Tuletko vaimokseni?”. Tai sitten se oli menetkö kanssani naimisiin, en ole ihan varma enää. Muistan vaan kuinka en voinut lopettaa hymyilemistä tai henkeni haukkomista tai nyökkäilyä. Siinä se rakastamani mies oli polvistuneena edessäni, sormusrasia kädessään.

Olin haaveillut hetkestä koko elämäni enkä olisi ikinä arvannut kuinka hyvältä se sitten tuntui. J pujotti sormuksen sormeeni ja nousi ylös suutelemaan minua. Sormus oli täydellinen. Siinä oli kolme pientä timanttia ja se oli valkokultaa. J oli kuulemma monta viikkoa etsinyt täydellistä sormusta ja viestitellyt kavereideni kanssa niistä. Heidi oli jopa käynyt sovittamassa sormusta liikkeessä J:n kanssa, koska meillä oli Heidin kanssa saman kokoiset sormet. Sormus oli kuitenkin hitusen liian iso, joten jouduimme sen vaihtamaan pienempään jouluaattoaamuna.

Heidi oli käynyt koristelemassa hotellihuoneen meille valmiiksi sillä aikaa kun olimme elokuvissa. Olen ruusuille allerginen, joten J ja Heidi olivat tilanneet jostain niitä feikkinä. Kynttilätkin olivat led-valoilla, eihän hotellihuoneessa saanut oikeita polttaa. Ilta meni nopeasti (saavuimme hotellille melkein puoliltaöin). Muutama viesti laitettiin jännityksessä eläneille kavereille ja vanhemmille. J oli jopa kysynyt lupaa kosimiseen isältäni. Kilistimme alkoholittomalla kuohuviinillä, söimme kermavaahdolla kuorrutettuja mansikoita ja suklaata ja nautimme toistemme seurasta sekä tuosta mahtavasta sviitistä. Hotelli oli sen meille antanut vaikka J oli varannut tavallisen huoneen. Siitä peukutan hotellin väkeä!

J halusi Star Wars kihlauksen, koska oli jo minulle luvannut ne Pieni merenneito-häät. Nyt odottelemmekin milloin rakenteilla oleva Star Wars Land aukeaa Walt Disney Worldiin, koska ennen sitä emme voi häämatkalle lähteä. Silloin yhdistyy molempien lempiasiat. Harry Potter-maailmakin on ihan nurkan takana, jossa voimme myös häämatkalla vierailla.

Kihlakuvatkin otettiin Star Wars-teemaan sopivasti. Kuvauspäivänä muuten odotin jo Nipsua ja olin siinä alkuvaiheessa raskautta, jossa kaikki yököttää. Kävin sitten muutaman kerran studion vessassa yökkäilemässä, kun seisomisesta tuli niin huono olo.

Haastan Kivakupla-blogin Sannin ja Teehetkien koti-blogin Marikaisen kertomaan kuinka heitä on kosittu.

*kihlakuvat Salla Klemettilä/Bella Photo