Mitä sanoisin 18-vuotiaalle itselleni?
0
Mun esikoinen täytti 18 vuotta tässä kuussa ja aloin miettimään mitä haluaisin sanoa 18-vuotiaalle itselleni, jos siihen olisi mahdollisuus.
Kun mä täytin 18 vuotta, olin varma siitä miten mun elämä menee. Mulla oli poikaystävä, jonka kanssa oltiin edelliset kolme vuotta oltu ja ei oltu yhdessä. Erottiin, palattiin yhteen ja sitä rataa koko ajan. Mun 18-vuotissynttäreiden aikaan oli menossa kuitenkin varmaan melkein pisin jakso, kun oltiin oltu yhdessä yhtä soittoa.
Taustatarinana on nyt pakko kertoa tähän väliin, että mulla oli siis poikaystävä, joka petti ja jätti ja jonka otin kerta toisensa jälkeen takaisin, kun uskoin valheita paremmasta huomisesta enkä tiennyt paremmasta. Hän oli selvästi narsistinen eikä oikeasti edes katunut valheita, pettämistä ja jättämistä millään tavalla.
Suunniteltiin perhettä, yhteen muuttamista ja elämää. Poikaystävä selvästi rakasti ajatusta idyllisestä perheestä, mutta ei kuitenkaan pystynyt millään tavalla sitoutumaan siihen. Tulin raskaaksi ja muutettiin yhteen melkein heti mun 18-vuotissynttäreiden jälkeen. Asuttiin kaksi kuukautta yhdessä siinä opiskelija-asunnossa ja näistä kahdesta kuukaudesta me vietettiin asunnossa kaksi yötä yhtä aikaa. Poikaystävä oli kaikki yöt ajelemassa ja ties missä, tuli kotiin ihmeellisiin aikoihin eikä kertonut menoistaan. Kerran hän tuli kotiin kaula täynnä fritsuja väittäen, ettei niitä ole. Siis valheet oli välillä tätä luokkaa, että mun väitettiin näkevän harhoja ja kuvittelevan kaiken.
Mä sain tarpeekseni ja lähdin. Jätin miehen ja päätin, että en enää jaksa. Hän käytti mun sinisilmäisyyttä hyväkseen ihan häikäilemättä ja kohteli mua kuin roskaa. Päätin kuitenkin, että mun lasta hän ei kohtele huonosti. Ajattelin, että parempi olla ilman isää kokonaan kuin olla tuollainen vätys isänä, joka ei tee muuta kuin petä lupauksia, valehtele ja ole ilmaantumatta paikalle. Lapsen ei hänen käytöksestään tarvitsisi kärsiä.
Haluaisinkin sanoa 18-vuotiaalle itselleni, joka on just muuttanut takaisin vanhemmilleen yksin ja raskaana, että kaikki tulee menemään hyvin. Kaikki menee just niin kuin on tarkoituskin.
Se vätys saa ansionsa mukaan, koska karma muistaa kaiken. Kun sun tytär täyttää 18 vuotta, ei sitä miestä näy enää missään. Eikä oo 18 vuoteen teidän elämässä näkynyt. Häntä ei oo kiinnostanut mikään teihin liittyvä, joten teidän on ollut parempi ilman.
Löydät vielä jonkun, jolle kelpaat omana itsenäsi. Joka ei vaadi sun olevan aina viisi kiloa laihempi tai tekevän kaiken hänen päänsä mukaan. Joka ei arvostele kaikkea sun tekemää ja joka antaa sun loistaa.
Miehen malleja on ollut perhe täynnä. On ukki, enot ja kummisetä. Ja isäpuoli, joka on ottanut lapsen omakseen. Siitä ei siis tarvitse huolehtia.
Pärjäätte oikein hyvin. Teidän kahden, sun ja lapsen, sidettä ei katkaise mikään. Ei edes syöpä. Lapsi kertoo sulle asioitaan ja soittaa jopa 18-vuotissynttäreiden jälkeen aamulla kertoen mitä juhlissa tapahtui.
Älä huoli 18-vuotias minä, joka ajattelee elämänsä olevan ohi. Päivä paistaa vielä risukasaankin.
En kadu 18-vuotiaana tekemiäni päätöksiä, koska niiden takia mulla on nyt maailman ihanin 18-vuotias tytär. Hän on täynnä elämää ja toivoa, joka säteilyllään parantaa minun sisäisen 18-vuotiaan itseni. En olisi 18,5 vuotta sitten uskonut meidän olevan tässä just nyt. Ajattelin, etten enää ikinä löydä rakkautta, saa enempää lapsia tai ole onnellinen. Ja kappas, nyt mulla on ne kaikki.
18-vuotias Susanna, elämä kantaa ja suunta on aina vaan ylöspäin. Nauti vuosista, ne on ohi aivan liian pian ❤
Mitä sä sanoisit 18-vuotiaalle itsellesi?
TULETHAN SEURAAMAAN MUA jJA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIIN @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
Mun ihana, pieni, rakas esikoinen on jo täysi-ikäinen