Hae
Colour Outside the Lines

Tammikuun puhelinkuvat

Puhelin täyttyy aina kuvista, joten joka kuun viimeinen päivä laitan kuluvalta kuulta kuvia blogiin pienen selityksen kera. Näin pääsette näkemään ehkä otoksia, jotka eivät ole muuten päässeet mihinkään.
Käytiin leikkimässä Hoplopissa.

 

Yritin ottaa kuvaa myyntiin menevistä luistimista, mutta lapsi tuli eteen.

 

Jostain syystä tuo keittiöjakkara oli aina se, jolle piti päästä istumaan.

 

Kävin Katjan luona ja tarrasin sohvaa, että voin istua siihen. Katjalla on kolme kissaa, joista lähtee tosi paljon karvaa.

 

Löysin koulussa kassistani Vivian jättämän yllätyksen.

 

Tilasin Melissalle alennusmyynnistä Leviksen takin, joka ei kelvannutkaan ja otin sen itse käyttöön.

 

Tilattiin Janin kanssa Viviaa isompi paketti.

 

Vivia oli taas flunssassa.

 

Jani venäytti selkänsä ja toimin kuskina lääkärireissulla.

 

Aloitin Vaikuttajamedian kurssin ja koska Jani oli petipotilaana, otin Vivian mukaan ekalle kerralle.

 

Käytiin Kysillä verikokeessa.
Parasta oli, kun äiti oli taas iltaisin kotona, koska Iloinen joulukauppa meni kiinni.
Saatiin Marimekon ihanat lakanat joululahjaksi. Viviakin hyväksyi ne.
Käytiin Vivian kanssa tutustumassa Kuopion uudistettuun pääkirjastoon.

 

Kun taapero sairastaa

Me sairastettiin koko viime talvi. Joku perheestä oli kipeänä vähän väliä ja taapero kaikista eniten. Tuntui, että parin viikon välein oli menossa joku flunssa. 
Nyt ollaan ehkä toista kertaa koko talvena (tai voiko tätä ajanjaksoa talveksi sanoa, kun lunta ja pakkasta tuli vasta viime viikolla?) kipeänä. Ensin tuli kipeäksi teini, jolla tauti alkoi kurkkukipuna, sitten nuhana ja kovana yskänä sekä kuumeena. Hän oli monta päivää koulustakin poissa. 
Sitten alkoi oireilla 3-vuotias ja minä. Täällä pidetään sormet ja varpaat ristissä ettei kaksi muuta perheenjäsentä tule enää kipeäksi. 
Meillä tauti on kuitenkin aivan erilainen kuin teinillä. Meillä on molemmilla vain kuumetta, heikko olo ja päänsärkyä. Nenä on hieman tukossa, mutta ei tätä nuhaksi voi kutsua eikä kummallakaan satu kurkkuun. Pää tuntuu tosi kummalle. Olo on koko ajan ihan pöhkö ja huimaa. Väsyttää myös ihan kamalasti koko ajan. 
3-vuotiaan kuume on kestänyt nyt viisi päivää ja tänään pitää varmaan soittaa lääkäriin, että tarvitseeko tulla näytille vai seuraillaanko kotona viikonlopun yli. Lämpökin vaihtelee päivän mittaan niin, että aamulla saattaa olla ihan ok olo, päivällä kuumetta ja illalla lämpö on taas hieman laskenut. 
Kummallinen tauti. 

Me ollaankin vietetty päivät sisällä katsellen leffoja ja sarjoja, luettu kirjoja, kuunneltu musiikkia ja syöty eväitä lattiapiknikillä. Ollaan myös käyty ajan kanssa kylvyssä, piirretty ja leikitty. 
Hieman alkaa jo mökkihöperyys vaivata ja koska meidän molempien ainoa oire on tuo aaltoileva kuume, ollaan kyllä tänään menossa käymään hetki ulkona. Raitis ilma saattaa tehdä jopa ihmeitä. Pidetään vaan huoli, että puetaan kunnolla päälle, koska täällä Kuopiossahan on nyt talvi eli pakkasta ja lunta riittää. 
Viviaa harmittaa eniten tässä tilanteessa, ettei pääse päiväkotiin leikkimään. Hän rakastaa päiväkodin rutiineja ja kavereita. 

Tarkkasilmäisimmät Instagramissa meitä seuraavat saattoivat muuten huomata, että meillä ei olohuoneessa enää näytä samalta kuin näissä kuvissa. Nämä on otettu joskus alkusyksystä, kun oltiin viimeksi kipeänä ja ne nyt sattuivat hyvin sopimaan tähän postaukseen.
Kannattaa muutenkin tulla seuraamaan Instagramissa, siellä tapahtuu aina paljon muutakin kuin täällä blogissa, koska tykkään sinne päivittää varsinkin stoorien puolelle reaaliajassa kaikkea! Olemme lähdössä Vivian ja Melissan kanssa Tukholmaan reilun viikon päästä ja silloin meidän touhuja pääsee seurailemaan tarkemmin Instagramissa. Otan kyllä tietokoneen mukaan ja päivitän reissukuulumisia hotellilta iltaisin myös tänne blogiin! 

Oletteko te pysyneet terveinä? 

Lue myös postaukseni 2-vuotiaan tunteiden hallinnan opettelusta