Mitä toivon jokaiselle lapselle? – Unicefin #foreverychild kampanja

Mielikuvitus. Se on kumma juttu se. Sillä voi kuvitella olevansa jossain ihan muualla tai joku ihan muu. Voi leikkiä olevansa ritari kaukaisessa valtakunnassa ja taistelevansa lohikäärmeitä vastaan. Tai leikkiä olevansa kaunis prinsessa, joka ihana mekko päällään ja tiara päässään laulelee kauniin linnan puutarhassa.

Mielikuvitus voi myös auttaa nukahtamaan inhottavan päivän päätteeksi. Voi kuvitella, että kaikki oli vain leikkiä ja että aamulla se olikin vain unta. Mielikuvituksen voimalla voi lentää kauas pois omasta todellisuudestaan jonnekin parempaan paikkaan.

Mielikuvitus kukoistaa luultavasti parhaiten turvallisissa ja onnellisissa elinolosuhteissa. Sitä siis toivon kaikille maailman lapsille. Tarpeeksi turvallista ja onnellista lapsuutta, jota värittää mitä mahtavin mielikuvitus. Ei ole mitään niin mahtavaa kuin lapsen avoin mieli, jossa kaikki on mahdollista eikä mikään este ole liian korkea etteikö sen yli pääsisi.

Toivon, että jokaisella lapsella on aikuinen, joka tukee ja värittää tätä mielikuvitusta eikä lyttää lapsen unelmia. Lapsella on oikeus tulla aikuisena vaikka presidentiksi tai prinssiksi tai prinsessaksi, jos hän niin haluaa. Myös pikkupojan, joka leikkii prinsessaa tai tytön, joka kuvittelee olevansa kuningas, pitäisi antaa leikkiä leikkejään ja antaa hänen mielikuvituksensa laukata. Silloin lapsella on aina toivoa. Toivoa hyvästä tulevaisuudesta, paremmasta tulevaisuudesta tai onnellisuuden pysyvyydestä.

Aivan kuin Peter Pan sen sanoi : ”tarvitset vain uskoa, toivoa ja keijupölyä”.

Nyt on lapsen oikeuksien viikko. Sen kunniaksi osallistun tällä tekstillä Unicefin Pieniä tarinoita -kampanjaan. Kampanjassa mukana yli 40 maata ja 160 kirjailijaa.

#ForEveryChild