Se ei halunnu mua vaik mä halusin sen…
Multa on kysytty viimesen vuoden aikana ainaki sata kertaa miks oon sinkku. Toisaalta se ärsyttää, toisaalta se pitäis varmaan ottaa kohteliaisuutena, jos kerran oon niin mahtava, että sitä kysellään.
Siihen on montaki syytä. Ensinnäki oon tosi nirso. Haluan jonku, jonka kanssa on helppo ja turvallinen olla, Joku, joka saa mut nauraa, mutta jonka seurassa uskallan myös itkee, jos siltä tuntuu. Jonku, joka ymmärtää mun alati vaihtelevia mielialoja. En halua olla suhteessa, jos en löydä sellasta ihmistä, jonka kanssa haluan tosissani olla. Joka on just se oikee mulle.
En välitä iästä. Se on vaan numeroita. Yleensä mulla onki juttua nuorempien kanssa ja se kai se ongelma on. Ne ei oo tarpeeks kypsiä kohtelee mua niinku pitäis. Oon kyllä tavannu myös itseeni nuorempia, jotka on oikeesti tosi kypsiä ja viisaita, mut siinä tulee vastaan jo moraali. Heidi ja Jade aina nauraaki,että mä varmaan kohta isken niiden kavereita eli -98 syntyneitä. Ei voi ku nauraa. En mä ihan niin puuma vielä oo.
Eikä mulla sinänsä oo mitään ulkonäkökriteereitä. Jos miettii takaspäin niitä, joiden kaa oon ollu, kaikki on aikalailla erinäkösiä ja erilaisia ruumiinrakenteeltaan. Tai no kaikki on ehkä ollu jollain lailla atleettisia. Ainut mitä ehkä voisin toivoo, jos jotain sais toivoo, olis ruskeet silmät. Ne vaan on jotenki söpöt ja suloset.
Toisaalta on vaan helpompaa olla yksin. Ei tarvii miettiä aina toisen mielipidettä tai tekemisiä.