Teiniäiti
Niin hullulta kuin se tuntuukin, tähän aikaan yksitoista vuotta sitten olin vastasyntyneen vauvan teiniäiti. Kyllä, teiniäiti.
Itse en ajatellut olevani enää teini, koska olin jo 18-vuotias ja olin hoitanut naapurin Heidi-vauvaa siitä asti, kun olin 12-vuotias ja Heidi oli vain kolmen kuukauden ikäinen. Tänä vuonna se naapurin pieni vauva täyttää jo 18 vuotta ja on edelleen yksi minun parhaista ystävistäni. Heidi sanookin aina, että hänestä tuntui pienenä kuin olisi ollut kaksi äitiä -oma äiti ja varaäiti.
Muu maailma kyllä muisti muistuttaa minua siitä kuinka epäonnistunut olin elämässäni, koska olin tullut raskaaksi niin nuorena. Minähän olin ottanut ensimmäisen askeleen kohti vastuullista aikuisuutta, kun jätin valehtelevan ja pettävän poikaystäväni raskaaksi tultuani. Oli muuten elämäni paras päätös! Olin siis yksin pelottavassa maailmassa pienen vauvan kanssa.
Yritin olla parhaani mukaan urhea, mutta jo sairaalassa henkilökunta kohteli minua aivan toisin kuin muita äitejä. Muilta äideiltä otettiin vauvat hetkeksi hoitoon, jotta nämä saisivat kaipaamaansa lepoa ja kun itse pyysin hoitajia katsomaan vauvaa hetken, minun käskettiin opettelemaan olemaan vauvan kanssa kahden koska miten muuten pärjäisin kotona?
Ristiäiset 2005 |
Kameran päiväys hieman pielessä (kuva 2005) |
Hyvin me pärjäsimme. Suuri kiitos siitä kuuluu kannustaville vanhemmilleni. Pääsimme yli orastavasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, koliikista ja kaikista muistakin koettelemuksista. Vauva oli onnellinen vaikka olin nuori ja yksin. Vauvasta kasvoi iloinen taapero. Hänellä oli äiti, joka jaksoi leikkiä hänen kanssaan ja lähteä keräämään metsästä kiviä, koska kivet siellä olivat vaan yksinkertaisesti paljon hienompia kuin muut kivet.
Hymytyttö 2006 |
Ylioppilas 2006 |
kesä 2012 |
Versailles 2012 |
Olen itse nyt 29-vuotias ja minulla on 11-vuotias tytär. Olen ollut täyspäiväisesti työelämässä 9 vuotta, käynyt lukion loppuun, opiskellut merkonomiksi ja pukeutumisneuvojaksi työn ohella ja tällä hetkellä opiskelen kokopäiväisesti ammattikorkeakoulussa. Mielestäni olen pärjännyt aika hyvin teiniäidiksi.
Mä en ollut edes teiniäiti, täytin sinä vuonna jo 22 kun eka syntyi eli olin siis 21 vielä. Neuvolan eka kysymys oli, meinaatko sä pitää sen?! Oletettiin heti et oli yllätysvauva vaikkei ollut. Lisäksi tuntui, että kytättiin ja kyylättiin enemmän kuin mitään muuta. Sairaalassa ei onneksi 🙂
Nykyään kaikki lehdet toitottaa, että lapset pitäisi hankkia nuorena, koska ensisynnyttäjien ikä on noussut niin korkeaksi. Ja mitäs sitten tehdään, kun joku hankkiikin vauvan nuorena? Meillä oli ihan suunniteltu raskaus, ei vahinko, mutta siltikin kaikki tuntemattomat edelleen pitävät Lissua vahinkolapsena. Ja vaikkakin raskaus olisi vahinko, ei se silti sitä tarkoita, etteikö lasta voisi ihan samalla lailla rakastaa kuin suunniteltua.