Huomenna koittaa ammattikorkeakouluun paluu
4
Minua odottaa huomenna ammattikorkeakouluun paluu yli vuoden tauon jälkeen.
Olen aiemmin opiskellut kansainvälisen tradenomin tutkintoa (Bachelor in Business Administration) ja uuvuin täysin keksimättä siihen syytä. Viime tammikuussa kirjaimellisesti erosin koulusta jääden työttömäksi. Keväällä selvisikin väsymyksen syyksi kohdunkaulan syöpä, jonka takia olisin joutunut keskeyttämään opinnot joka tapauksessa.
Nyt kuitenkin sain työvoimatoimiston tukemaan opiskeluani. Minulla on jäljellä 60 opintopistettä eli noin vuoden verran opintoja ja aion selvitä niistä kunnialla läpi.
Hieman kuitenkin jo valmiiksi hirvittää lähteä taas koulun penkille. Täytän tänä vuonna 37 ja tunsin jo monta vuotta sitten aloittaessani opiskelut itseni todella vanhaksi muihin opiskelijoihin verrattuna. Nyt olen taas vanhempi ja koska minulla on noin kahdeksan kurssia tekemättä (ja joka kurssi vähän eri opiskeluvuosilta), poukkoilen jokaisen vuosiluokan kursseilla. En siis kulje vain yhtien opiskelijoiden mukana vaan monen eri ryhmän ja se ahdistaa.
Olen jo päättänyt laittaa koulukuraattorille viestiä ja käydä juttelemassa hänen kanssaan kevään aikana kouluun paluusta. En käynyt puhumassa syöpäasioista viime vuonna kenenkään kanssa, koska vaikka ehkä olisin sitä tarvinnut, ajattelin sen kuormittavan itseäni liikaa. Nyt kuitenkin olen päättänyt, etten anna minkään estää minua valmistumasta vuoden sisällä ja sen toteuttamiseen saatan kaivata ajoittain jonkun rohkaisevia sanoja.
Huomenna koulu alkaa inhokkiaineellani eli taulukkolaskennalla ja olen varma, että saan viimeistään kouluun kävellessäni pienen paniikkikohtauksen, jonka läpi joudun puhaltelemaan, etten vaan jätä menemättä tunnille. Ammattikorkeakoulussa on se ”huono” juttu, ettei tunneilla ole pakollista olla ja itselleni se näiden vaikeiden sekä inhoamieni aineiden kohdalla tarkoittaa sitä, etten myöskään opi mitään, kun tunnille ei ole pakollista mennä. Välttelen yleensä niitä tunteja kuin ruttoa.
Nyt aion kuitenkin parhaani mukaan istua koulussa joka ikisellä tunnilla. Tosin välillä kurssit menevät päällekkäin ja joinakin päivinä minulla olisi kolmen kurssin tunnit yhtä aikaa, mutta päätin meneväni sinne epämieluisimmalle tunnille kivoimman sijaan, että autan oppimistani parhaiten.
Koska opinto-oikeuteni palautuu vasta huomenna, en ole voinut vielä tehdä oikein mitään opiskeluiden edistämiseksi. Olen ilmoittautunut viidelle kurssille kevääksi sekä menen mukaan työpajaan, jossa edistetään opinnäytetyötä. Minähän olen jo aikaa sitten päättänyt opinnäytetyöni aiheen sekä tehnyt siitä suunnitelman, mutta oikeaa työskentelyä sen suhteen en ole vielä aloittanut.
Olen edistänyt kouluun lähtöä vain ostamalla itselleni uuden koululaukun, jonka mukana tuli myös söpö läppärikotelo. Ostin myös uuden penaalin ja pakkasin laukun valmiiksi. Olen sen verran old school, että vaikka muistiinpanot voisi tehdä koneella, haluan kirjoittaa ihan kynällä ja paperilla edes osa niistä, jolloin ne jäävät paremmin mieleen. Siksi pakkasin laukkuun myös vihkon ja kalenterin.
Vielä pitäisi keksiä mitä fiksua huomenna laittaisi päälle. Janikin aloitti opiskelut vuoden alusta, kun hän ilmoittautui ylempään ammattikorkeakouluun. Hän teki jo avoimessa viime vuonna kaksi kurssia ja nyt meillä onkin kisa kumpi valmistuu ensin vai valmistutaanko samaan aikaan. Luultavasti Jani valmistuu kuitenkin ensin.
Huominen ammattikorkeakouluun paluu hirvittää, mutta samalla jännittää hyvällä tavalla. On kiva saada taas päiviin jotain struktuuria ja tuntea itsensä hyödylliseksi Työttömänä kun kaikki päivät ovat niin samankaltaisia.
Yleisin fiilis on kuitenkin ”APUA” kuten 6-vuotias, lukutaidoton, lapseni oli kalenteriini kirjoittanut. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki menee oikein hyvin ja ammattikorkeakouluun paluu on vaan positiivinen juttu. Toivon sen myös tuovan mulle paljon uusia mahdollisuuksia töiden osalta ja ehkä valmistuttuani ei tarvitse enää olla työttömänä.
Ootko sä opiskellut aikuisena ja millaisia fiiliksiä se sinussa herätti?
MUISTATHAN HYPÄTÄ MUKAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNARIITAKANGAS JONNE JAAN FIILIKSIÄ AKTIIVISESTI IHAN REAALIAJASSA
LUE MYÖS:
OMISTAN PITKÄSTÄ AIKAA NAHKATAKIN
Hei tsemppiä sulle opiskeluun! Itse valmistuin viime vuoden vika päivä sosiaalialan YAMK opinnoista. Opiskeluaika oli todella raskas, johon sisältyi myös oma sairastuminen, läheisen kuolema ja stressaava työ normaalin perhe-elämän rinnalla. Selvisin ja valmistuin- joskin suunniteltua myöhemmin- mutta koville se otti. Nyt yritän päästä ”takaisin elämään kiinni”, mutta huomaankin sen olevan aika vaikeaa. Sairastuminen vei mm. yleiskunnon kahdeksi vuodeksi ihan minimiin. Ja henkinen puoli tuleekin nyt sitten jälkijunassa. Mutta tiedostaen tämän, yritän suhtautua itseeni sallivasti ja armollisesti. Toivon sinulle siis mukavia hetkiä opintojen kanssa ja muista olla itsellesi armollinen. Kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa esim opiskelijaterveydenhuollossa, jos alkaa tuntua liian raskaalta. Sinun sairastumisesta on kuitenkin vasta vähän aikaa. Sä onnistut kyllä, tsemppiä!!
Huh, aikamoinen urakka ollut sullakin 💕 Ihanaa kuitenkin, että oot saanut koulun loppuun. Nyt otat rauhallisesti ja menet oman tahtiin. Mulla kans yleiskunto ihan kurjan huono, täytyy pienin askelin yrittää sitä kohottaa.
Kiitos tsempeistä, ne piristi kummasti!
Tsemppiä!
Kiitos ihana ❤