Hae
Colour Outside the Lines

Meidän häät olikin meidän ekana hääpäivänä

Yllätyyyyyyyyyysss! Me oltiinkin meidän hääpäivänä oltu oikeasti naimisissa jo vuosi eli meidän hääjuhla oli meidän ekana hääpäivänä

Ja miksikö tällainen ratkaisu? Jani ei kuulu kirkkoon, joten meidän olisi joka tapauksessa pitänyt mennä maistraattiin. Mä kun halusin ne kirkkohäät tai siis sen siunauksen avioliitolle. En kuitenkaan halunnut meille kahta erillistä hääpäivää muistettavaksi (eli maistraatti- ja hääjuhlapäivää), joten ehdotin Janille, että entäs jos mennään naimisiin salaa jo edellisvuonna. 

Ja salaisuutena se pysyikin ihan kirkkoon saakka. Salavihkimisestä tiesi vain kaasot, bestman ja meidän valokuvaaja, joka oli mukana maistraatissa. Onneksi muuten otettiin valokuvaaja maistraattiin ja potretteihin sen jälkeen, koska budjettisyistä me peruttiin valokuvaaja hääjuhlasta kokonaan. 

Hääpostauksia on silti tulossa paljon, kuvat vaan ei ole ammattivalokuvaajan ottamia. 

Maistraattipäivänä me käytiin maistraatissa puolenpäivän aikaan ja mentiin sen jälkeen kaasojen ja bestmanin kanssa kuvattavaksi miljööseen. Silloin ilma oli superkaunis ja lämmin, toisin kuin meidän hääjuhlan aikaan. Mutta siitä lisää myöhemmin. 

Käytiin kuvauksen jälkeen kaasojen ja bestmanin kanssa vielä syömässä lounasta Saanassa, joka on ravintola ja kylpylä Kuopiossa. 

Maistraattivihkiminen itsessään oli aika nopea toimitus. Varsinkin, kun me oltiin vielä siellä pandemian jyllätessä. 

Ovi avattiin tasan siihen aikaan, kun meidän aika oli varattu. Kävelimme sisään, kaikilta tarkastettiin henkkarit ja hyvin hermostunut nuorehko nainen luki vihkikaavan kansiosta. Tilaisuus oli ohi varmasti alle viidessä minuutissa. 

Etukäteen aikaa varatessa oli pitänyt ilmoittaa todistajien määrä ja nimet. Jos ei omia todistajia olisi ollut, olisi ne saanut maistraatista. 

Mietittiin (tai ainakin minä pohdin ja jännitin) pitkään mitä vieraat olisivat mieltä siitä, että oltiinkin jo naimisissa. Oltiihan me nähty heitä kuitenkin koko ajan ja juteltu monia kertoja eikä paljastettu asiaa kenellekään. Ei edes meidän lapsille. 

Kun pappi sitten kertoi asian siunauksen aluksi, oli paikalla paljon yllättyneitä kasvoja. Ei asiaa ollut tainnut kukaan arvata. Onneksi kukaan ei suuttunut, ei edes ne meidän omat lapset. Eniten ehkä pelkäsin meidän teinin reaktiota, kun olin asian häneltäkin pimittänyt. 

Mä oon oikeastaan onnellinen, että te olitte jo naimisissa, kun sulla oli keväällä niitä koettelemuksia.

Näin mun äiti sanoi mulle hääjuhlassa viitaten mun keväiseen syöpäepisodiin. Ja niinhän se on, että ehkä mäkin osasin pysyä jollain tavalla itse rauhallisempana ja tyynempänä koko sen syöpäkoettelemuksen ajan, kun tiesin Janin olevan siinä, tuli mitä tuli. 

Ja kyllähän Jani siinä olisi pysynyt ilman sitä vihkitodistustakin, mutta mulle se oli kuitenkin sellainen asia, joka varmisti sen meidän välisen sitoumuksen myös mun epäileväisessä päässäni. Oon elänyt nuorempana hyvin toksisessa ja luottamuksettomassa parisuhteessa, joten ne arvet on syvällä. Ja se, että Jani halusi mun kanssa naimisiin ja oikeasti meni, oli mulle hyvin eheyttävä kokemus.

Mä tiedän, että me selvitään yhdessä mistä vaan. Ollaanhan me selvitty kohdunulkoisesta raskaudesta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja kohdunkaulan syövästäkin viimeisen kahdeksan vuoden aikana. 

 

Kirjoittelen tänne häävalmisteluista, häistä ja häämatkasta vielä useamman postauksen seuraavien viikkojen (tai jopa kuukausien) aikana. Mulla oli kesällä töitä ekaa kertaa kuuteen kesään niin kaikki energia meni siihen työntekoon ja häiden valmisteluun. Siksi täälläkin on ollut hiljaista. Vaikka en haluaisi aina blogia jättää huomiotta, niin väkisin se välillä jää. 

Onko muita, joilla on ollut hääjuhla ekana hääpäivänä tai oletko mennyt maistraatissa naimisiin? 

 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

 

LUE MYÖS: 

Kaasojen häätyyli

Häihin reilu viikko aikaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.