Hae
Colour Outside the Lines

Sokerirasitus raskaana,

Sokerirasituksesta huomenta!

Huh, että osasikin olla ällöttävää se litku mitä piti juoda. Lissua odottaessa minun ei siis tarvinnut sokerirasituksessa käydä, koska olin alle 25-vuotias, normaalipainoinen eikä muilla perheenjäsenillä ollut diabetesta. Nyt kaikki kohdat täyttyivät, koska olen yli 25-vuotias, reippaasti ylipainoinen ja ukillani on diabetes (viimeksi laskettiin siis vain vanhemmat ja sisarukset). Ukin diabeteksen takia jouduin itseasiassa rasitukseen vielä muita aiemmin eli jo nyt. Muut mammat täällä näyttäisivät pyöreine mahoineen olevan ainakin 8 viikkoa minua edellä odotuksessaan. Minullahan pyörähti tänään käyntiin viikko 15.
Mutta, takaisin asiaan. Litkua piti siis juoda 250ml. Ei onneksi montaa litraa kuten olin kuvitellut. Litku näytti vedeltä, mutta maistui joltain aivan muulta. Olen kuullut ihmisten kertovan sen maistuvan colalta tai vadelmamehulta, mutta ennemminkin se maistui vain tosi sokeriselta. Sellaiselta keinotekoiselta sokerivedeltä. Reippaana tyttönä join sen kaiken heti ja pääsin odottelemaan verikoetta. Kokeitahan otetaan siis kolme. Yksi ennen litkua, toinen tuntia myöhemmin ja viimeinen kaksi tuntia juonnin jälkeen. Täällä sitä siis odotellaan viimeistä verikoetta. 



Hieman alkaa painaa päälle 12 tunnin alla oleva syömättömyys (tai no nythän siitä on jo 13 tuntia). Kokeen aikanahan ei myöskään saa syödä eikä juoda. Tämän lisäksi nukuin viime yönä todella huonosti ja minulla oli jo valmiiksi huono olo tänne tullessani. Nyt vaan pitää kovasti yrittää olla oksentamatta, koska muuten koe keskeytetään ja sen joutuu tekemään myöhemmin uudelleen. 

Miten ihminen voikaan haaveilla omasta sängystä ja tuoremehusta näin paljon? 

Rv 14+1

Eilen pyörähti käyntiin raskausviikko 14. Paljon ei ole olo muuttunut viime viikosta (voit lukea siitä täältä). Parempia hetkiä on välillä ja parina päivänä on jo maistunut ruokakin, mutta muuten olen edelleen ollut aikalailla petipotilaana. Paino on hieman lähtenyt nousuun

Tällä viikolla käytiin lääkärineuvolassa. Kaikki oli hyvin eikä mitään ihmeellistä ollut lääkärillä sanottavana. Vauvan syke oli 160 ja kuului tosi hyvin. Paino oli pysynyt tismalleen samana kuin kuukausi sitten neuvolassa. Puhuttiin ruokavaliosta ja tulevista ulkomaanmatkoista sekä mitä ruokia pitää niillä vältellä. 
Rakenneultrankin sain varattua kesäkuun alkuun. Yleensähän sieltä tulee kutsu, mutta olen reissun päällä rv 19-21 aikalailla kokonaan ja kotona käyn vaan kääntymässä, joten piti soittaa ja pyytää aika tuolle kotonaolopäivälle.
Vielä ei liikkeitä tunnu vaikka niitä kovasti ollaan odoteltu. Taitaa mennä vielä vähintään kuukausi niiden tuntemiseen. Hormonit kyllä jylläävät ja naama kukkii kuin viimeistä päivää. Olen myös huomattavasti itkuherkempi kuin aiemmin. Ei paljoa tarvitse, että itkeä pillitän.

Katsotaan miten selviän, kun huomenna lähdetään tyttöjen kanssa risteilylle. Toivottavasti merenkäynti on rauhallista niin ei tule ainakaan siitä pahempi olo.

Mites muiden kevät sujuu?