Hae
Colour Outside the Lines

Mistä tiedät lapsesi kasvaneen lapsesta teini-ikäiseksi?

Käytiin eilen Lissun kanssa läpi Barbie-nukkeja. Lissusta on tullut esiteini. Leluilla ei ole leikitty enää pitkään aikaan ja joka kerta, kun niitä laitamme pois, minuun iskee haikeus. Minulla ei enää ole pientä lasta vaan koko ajan vanhemmaksi kasvava esiteini.
Ensimmäinen lelujen hävitysaalto iski noin 8-vuotiaana, kun Lissu luopui suurimmasta osasta leluistaan. Muistan kuinka se tuntui siltä, että lapsuus oikeasti loppui. Sinne lähtivät muumitalot ja kaikki muutkin ihanat lelut uusiin koteihin. Duplot säästin ja laitoin varastoon. Hyvä niin, koska ne ovat B:n lemppareita. Muumitalo taidetaan joutua ostamaan ihan uusi jossain vaiheessa, jos se Nipsulle tai B:lle halutaan.
Kun muutettiin, Lissu luopui lopuistakin leluistaan. Osa laitettiin kiertoon, Barbiet ja littlest pet shopit pakkasin varastoon. Eilen sitten siivoiltiin ja päätettiin käydä Barbiet läpi, koska niitä on ihan kamala määrä eikä kaikkia todellakaan tarvitse nuoremmille tytöille säästää. Laskimme Barbiet joskus Lissun ollessa pienempi ja niitä oli yli sata. Kyllä niistä nyt muutama jo jouti kirppikselle. Kun Lissu oli pienempi, olin hyvin tarkka siitä, ettei meille tullut yhtään feikkinukkea. Kaikki meidän Barbiet on ihan juuri niitä aitoja Matteleita. Yhtään Steffiä tai muutakaan ei joukosta löydy. Pari minunkin vanhaa Barbieta on vielä nukkejen joukossa. Meiltä ei löydy myöskään yhtään Bratz-nukkea, koska tämä äitityranni ei pidä niistä.
Parikymmentä Barbieta ja muutama Ken odottaakin nyt kirpparille pääsyä ja uutta kotia. Tänään käydään läpi vielä pari laatikkoa barbien vaatteita ja tavaroita. Luulenpa, että melkein laatikollinen niistäkin lähtee hävitykseen. Varmaan samalla voitaisiin B:lle kerätä laatikko nukkeja, joilla leikkiä.

Onko kehenkään muuhun iskenyt haikeus,

kun on tajunnut lapsien kasvaneen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *